|
1 |
Olipa nuori Joukahainen,
|
|
|
2 |
Laiha poika Lappalainen,
|
|
|
3 |
Joukolan lahen perällä.
|
|
|
4 |
Lähteäksensä lupasi,
|
|
|
5 |
Käyäksensä käkesi
|
|
|
6 |
Voittelohon, koittelohon
|
|
|
7 |
Kerta vanhan Väinämöisen.
|
|
|
8 |
Valjasti tulisen ruunan,
|
|
|
9 |
Korjan kirjavan etehen,
|
|
|
10 |
Itse istuiksen rekehen
|
|
|
11 |
Iski virkkua vitsalla,
|
|
|
12 |
Virkku läksi vieremähän.
|
|
|
13 |
Siitä nuori Joukahainen,
|
|
|
14 |
Laiha poika Lappalainen,
|
|
|
15 |
Ajoa suhutteleepi;
|
|
|
16 |
Ajoi päivän, Ajoi toisen,
|
|
|
17 |
Päivälläpä kolmannella
|
|
|
18 |
Päätyi hän Väinölän aholle,
|
|
|
19 |
Kalevalan kankahille.
|
|
|
20 |
Vaka, vanha Väinämöinen,
|
|
|
21 |
Laulaja ijän ikuinen,
|
|
|
22 |
Eleleepi aikojansa
|
|
|
23 |
Noilla Väinölän ahoilla,
|
|
|
24 |
Kalevalan kankahilla.
|
|
|
25 |
Itse teitänsä ajeli,
|
|
|
26 |
Matkojansa mitteleepi,
|
|
|
27 |
Tulipa tiellä vastahansa,
|
|
|
28 |
Länget puuttui länkilöihin,
|
|
|
29 |
Tarttui aisa aisan päähän,
|
|
|
30 |
Rahe rahkeesen takertui,
|
|
|
31 |
Vempele vempeleen nenähän.
|
|
|
32 |
Lausui vanha Väinämöinen,
|
|
|
33 |
Itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
34 |
Mitä olet sie sukua,
|
|
|
35 |
Kuta kurja joukkioa?
|
|
|
36 |
Tulet tiellä turvattomasti,
|
|
|
37 |
Vastahan varattomasti,
|
|
|
38 |
Säret länget länkäpuiset,
|
|
|
39 |
Vesaset vempeleet poikki,
|
|
|
40 |
Rämäksi reen retukan.
|
|
|
41 |
Laiha poika Lappalainen
|
|
|
42 |
Itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
43 |
Mie olen nuori Joukahainen.
|
|
|
44 |
Sanonet oma sukusi,
|
|
|
45 |
Kuta olet sie sukua,
|
|
|
46 |
Kuta kurja joukkioa?
|
|
|
47 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
48 |
Mie olen vanha Väinämöinen,
|
|
|
49 |
Laulaja ijän ikuinen.
|
|
|
50 |
Kumpi tiellä seisonehen,
|
|
|
51 |
Kumpi tieltä siirtykähän?
|
|
|
52 |
Lausui nuori Joukahainen:
|
|
|
53 |
Kumpi tie'olta parempi,
|
|
|
54 |
Kumpi parempi laulamalta,
|
|
|
55 |
Se on tiellä seisokahan,
|
|
|
56 |
Toinen tieltä siirtykähän.
|
|
|
57 |
Virkkoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
58 |
Sanonet oma tietosi,
|
|
|
59 |
Mitä sie enintä tiijät.
|
|
|
60 |
Yli muijen ymmärtänet.
|
|
|
61 |
Se on nuori Joukahainen,
|
|
|
62 |
Itse tuon sanoiksi virkki,
|
|
|
63 |
Tiijänpä minä tijaisen synnyn,
|
|
|
64 |
Tiijän linnuksi tijaisen.
|
|
|
65 |
Mätäs on märkä maita vanhin,
|
|
|
66 |
Paju puita ensimmäinen,
|
|
|
67 |
Vesi on vanhin veljeksistä,
|
|
|
68 |
Jumala parantajista.
|
|
|
69 |
Virkkoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
70 |
Lasten laulut, naisten naurut,
|
|
|
71 |
Vaan ei partasuun urohon.
|
|
|
72 |
Sanoi nuori Joukahainen:
|
|
|
73 |
Olinpa miesna seitsemäntenä,
|
|
|
74 |
Kuin on pilvet pistettihin,
|
|
|
75 |
Taivaat tähitettihin,
|
|
|
76 |
Meren kolkot kuokittihin,
|
|
|
77 |
Mäet mulleroitsettihin,
|
|
|
78 |
Kivet luotihin kokohon.
|
|
|
79 |
Lausui vanha Väinämöinen,
|
|
|
80 |
Itse virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
81 |
Sen sie valehteletki
|
|
|
82 |
Ei sua silloin nähty, eikä kuultu,
|
|
|
83 |
Koska pilvet pistettihin,
|
|
|
84 |
Taivahat tähitettihin,
|
|
|
85 |
Meren kolkat kuokittihin,
|
|
|
86 |
Mäet mulleroitsettihin.
|
|
|
87 |
Kivet luotihin kokohon.
|
|
|
88 |
Näinpä virkkoi Joukahainen:
|
|
|
89 |
Sen minä siaksi laulan,
|
|
|
90 |
Alakärsäksi asetan,
|
|
|
91 |
Sorran sontatunkiohon,
|
|
|
92 |
Läävän nurkkihin nutistan.
|
|
|
93 |
Siitä vanha Väinämöinen,
|
|
|
94 |
Siitä suuttui ja syäntyi.
|
|
|
95 |
Itse loihe loitsijaksi
|
|
|
96 |
Laatihe laulajaksi.
|
|
|
97 |
Lauloi nuoren Joukahaisen,
|
|
|
98 |
Lakin lauloi miehen päästä
|
|
|
99 |
Pilven pystypään kokaksi,
|
|
|
100 |
Lauloi kintahat käestä,
|
|
|
101 |
Umpi lammen lumpeheksi,
|
|
|
102 |
Vyöltä ussakan utuisen,
|
|
|
103 |
Hattaroiksi taivahalle.
|
|
|
104 |
Lauloi koiran koukkuleuan,
|
|
|
105 |
Rannoille rantakiviksi.
|
|
|
106 |
Itsensä Joukahaisen,
|
|
|
107 |
Lauloi suohon suolivyöstä,
|
|
|
108 |
Kainalosta kankahasen.
|
|
|
109 |
Siitä nuoren Joukahaisen,
|
|
|
110 |
Jopa tuskaksi tuleepi,
|
|
|
111 |
Läylemmäksi lankeaapi.
|
|
|
112 |
Sanoi hän sanalla tuolla:
|
|
|
113 |
Oi, sie viisas Väinämöinen
|
|
|
114 |
Pyörrytä pyhät sanasi,
|
|
|
115 |
Peräytä lausehesi,
|
|
|
116 |
Päästä tästä pälkähästä,
|
|
|
117 |
Tästä seikasta selitä.
|
|
|
118 |
Panenpa parahan maksun
|
|
|
119 |
Lunastimet lujimmat.
|
|
|
120 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
121 |
Niin mitä sie annat minulle,
|
|
|
122 |
Jos pyörrän pyhät sanani,
|
|
|
123 |
Peräytän lauseheni.
|
|
|
124 |
Sanoi nuori Joukahainen:
|
|
|
125 |
Annan ma kultia kypärin,
|
|
|
126 |
Hopehia huovan täyen.
|
|
|
127 |
Virkkoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
128 |
Huoli en kurja kultiasi,
|
|
|
129 |
Halua en hopeitasi;
|
|
|
130 |
On noita itsellänikin,
|
|
|
131 |
Joka aitta ahtaeltu,
|
|
|
132 |
Joka vakkanen varottu.
|
|
|
133 |
Lauloi nuoren Joukahaisen,
|
|
|
134 |
Lauloi siitäkin syvemmä.
|
|
|
135 |
Siin' on nuori Joukahainen,
|
|
|
136 |
Jopa tuskaksi tuleepi,
|
|
|
137 |
Läylemmäksi lankeaapi,
|
|
|
138 |
Kuin on leuan liettehessä,
|
|
|
139 |
Parran paikassa pahassa.
|
|
|
140 |
Itse lausui, noin nimesi:
|
|
|
141 |
Oi, sie viisas Väinämöinen,
|
|
|
142 |
Pyörrytä pyhät sanasi,
|
|
|
143 |
Peräytä lausehesi.
|
|
|
144 |
Panemmahan parahan palkan,
|
|
|
145 |
Lunastimet lujimmat.
|
|
|
146 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
147 |
Niin mitä sie annat minulle,
|
|
|
148 |
Jos pyörrytän pyhät sanani,
|
|
|
149 |
Peräytän lauseheni?
|
|
|
150 |
Sanoi nuori Joukahainen:
|
|
|
151 |
Onpa mulla kaarta kaksi,
|
|
|
152 |
Jotka miehitä metsässä käyvät,
|
|
|
153 |
Urohita ulkotöillä.
|
|
|
154 |
Lausui vanha Väinämöinen:
|
|
|
155 |
Halua en hurja kaariasi,
|
|
|
156 |
On noita itsellänikin,
|
|
|
157 |
Joka seinän seisoteltu,
|
|
|
158 |
Joka vaarnanen varottu,
|
|
|
159 |
Jotka miehitä metsässä käyvät,
|
|
|
160 |
Urohita ulkotöillä
|
|
|
161 |
Lauloi nuoren Joukahaisen
|
|
|
162 |
Lauloi sitäkin syvemmä.
|
|
|
163 |
Siitä nuoren Joukahaisen,
|
|
|
164 |
Jopa tuskaksi tuleepi,
|
|
|
165 |
Läylemmäksi lankeaapi,
|
|
|
166 |
Kuin on leuan liettehessä
|
|
|
167 |
Parran paikassa pahassa.
|
|
|
168 |
Sanoi hän sanalla tuolla:
|
|
|
169 |
Lausui tuolla lausehella:
|
|
|
170 |
Oi, sie viisas Väinämöinen,
|
|
|
171 |
Pyörrytä pyhät sanasi,
|
|
|
172 |
Peräytä lausehesi,
|
|
|
173 |
Päästä tästä pälkähästä,
|
|
|
174 |
Tästä seikasta selitä.
|
|
|
175 |
Panenpa parahan maksun,
|
|
|
176 |
Lunastimet lujimmat.
|
|
|
177 |
Lausui vanha Väinämöinen:
|
|
|
178 |
Niin, mitä sie annat minulle,
|
|
|
179 |
Jos pyörrytän pyhät sanani,
|
|
|
180 |
Peräytän lauseheni?
|
|
|
181 |
Virkkoi nuori Joukahainen:
|
|
|
182 |
Annan mä sisarenikin,
|
|
|
183 |
Itseni lunastimeksi,
|
|
|
184 |
Oman pääni päästimeksi,
|
|
|
185 |
Sinulle ikuiseksi iloksi,
|
|
|
186 |
Kainaloiseksi kanaksi,
|
|
|
187 |
Polviseksi puolisoksi.
|
|
|
188 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
189 |
Ihastui iki hyväksi,
|
|
|
190 |
Istuikse ilokivelle,
|
|
|
191 |
Laulupaaelle paneikse,
|
|
|
192 |
Lauloi nuoren Joukahaisen,
|
|
|
193 |
Lauloi suosta suolivöistä,
|
|
|
194 |
Kainaloista kankahasta,
|
|
|
195 |
Parran paikasta pahasta,
|
|
|
196 |
Lakin lauloi miehen päähän,
|
|
|
197 |
Pilven pystypään kokasta.
|
|
|
198 |
Lauloi kintahat kätehen,
|
|
|
199 |
Umpilammin lumpehista,
|
|
|
200 |
Vyölle ussakan utuisen,
|
|
|
201 |
Hattaroista taivahalla,
|
|
|
202 |
Lauloi koiran koukkuleuan,
|
|
|
203 |
Rannalta rantakivistä.
|
|
|
204 |
Siitä nuori Joukahainen,
|
|
|
205 |
Laiha poika Lappalainen,
|
|
|
206 |
Meni hän itkien kotia,
|
|
|
207 |
Kallotellen kartanolle.
|
|
|
208 |
Emo ennätti kysyä:
|
|
|
209 |
Mitä itket poikueni,
|
|
|
210 |
Mitä vaivainen valitat?
|
|
|
211 |
Se oli nuori Joukahainen,
|
|
|
212 |
Itse tuohon vastaeli:
|
|
|
213 |
Sitä itken mammoseni,
|
|
|
214 |
Annoin ma oman sisareni,
|
|
|
215 |
Oman pääni päästimeksi,
|
|
|
216 |
Itseni lunastimeksi,
|
|
|
217 |
Väinämöiselle iloksi,
|
|
|
218 |
Ikuiseksi ystäväksi,
|
|
|
219 |
Polviseksi puolisoksi,
|
|
|
220 |
Kainaloiseksi kanaksi.
|
|
|
221 |
Emo ennätti sanoa,
|
|
|
222 |
Vaimo taiten vastaella:
|
|
|
223 |
Voi, sinua polonen poika,
|
|
|
224 |
Ompa syytä itkeäsi!
|
|
|
225 |
Vaivoa valittoasi!
|
|
|
226 |
Tuota toivon kuun ikäni,
|
|
|
227 |
Väinämöistä vävykseni.
|
|
|
228 |
Väinämöinen on sukua suurta,
|
|
|
229 |
Lankoni sisaren poika.
|
|
|
230 |
Se on nuori Joukahainen
|
|
|
231 |
Kantoi hän viikoista vihoa
|
|
|
232 |
Päälle vanhan Väinämöisen,
|
|
|
233 |
Sulitteli nuoliansa,
|
|
|
234 |
Maon mustissa mujuissa,
|
|
|
235 |
Kärmehen kähyverissä.
|
|
|
236 |
Loihen silmänsä luotehesen,
|
|
|
237 |
Käänti päätä päivän alle,
|
|
|
238 |
Keksi mustan merellä,
|
|
|
239 |
Oliko iässä pilvi,
|
|
|
240 |
Päivänkoitto koillisessa?
|
|
|
241 |
Olipa vanha Väinämöinen,
|
|
|
242 |
Matkaeli Pohjolahan,
|
|
|
243 |
Selvällä meren selällä,
|
|
|
244 |
Ulapalja aukealla,
|
|
|
245 |
Orihilla olkisella,
|
|
|
246 |
Hernevarrella hepolla.
|
|
|
247 |
Emo kielsi Joukahaista,
|
|
|
248 |
Emo kielsi ja epäsi:
|
|
|
249 |
Älä ammu Väinämöistä,
|
|
|
250 |
Jos ammut Väinämöisen,
|
|
|
251 |
Ilo ilmoilta katoaisi,
|
|
|
252 |
Laulu maalta lankeaisi.
|
|
|
253 |
Siinä nuori Joukahainen,
|
|
|
254 |
Käsi kielti, toinen käski,
|
|
|
255 |
Sormet suoniset pakoitti,
|
|
|
256 |
Itse lausui, noin nimesi:
|
|
|
257 |
Kaotkohot jos kahesti,
|
|
|
258 |
Kaikki ilmoiset ilomme,
|
|
|
259 |
Laulut maasta langetkohon,
|
|
|
260 |
Varsin ammun, en varanne.
|
|
|
261 |
Jännitti hän joutsensa tulisen
|
|
|
262 |
Vasten polvea vasenta,
|
|
|
263 |
Oikeata olkapäätä.
|
|
|
264 |
Otti hän nuolensa sulitun,
|
|
|
265 |
Jolla ampui Väinämöistä.
|
|
|
266 |
Sattui nuoli hevosehen,
|
|
|
267 |
Sapsohon sinisen varsan.
|
|
|
268 |
Siitä vanha Väinämöinen,
|
|
|
269 |
Suistui suin aaltoihin,
|
|
|
270 |
Kourin kuohuhun kohahti.
|
|
|
| |
|