Metadata

COL: Frans Leivo
ID: 39095
LOC_AREA: a
LOC_PAR: Nousiainen.
SGN: 2677.
TMP: 1937.

Matti Haapaoja

jossa oli hänen loppuelämänsä ja kuolemansa ym. Haapaoja hirtti itsensä kesäk. v. 1895. Hänen ruuminsa oli puettu ja asetettu istumaan vanki puvussa sekä valokuvattu, jos haluatte saatte valokuvan minulta. Tästä laulusta en muista ensimmäisen värsyn alkua, mutta loppuosa kuuluu:
    3  Hän syntyny Ylitaron
    4  Pitäjäs pohjanmaal.
    5  000
    6  Toi Matti poika nuoren
    7  Jo pestin ottikin
    8  Ett sotaväessä palvella
    9  Helsinkin kaarttihin.
    10  000
    11  Jossa hän myöskin palveli
    12  Ain nuhteettomasti
    13  Ja sieltä sitten palasi
    14  Syntymä seudulleen.
    15  000
    16  Niin oli siellä ennallaan
    17  Kyl paljon poikia,
    18  Jotk' kaipasivat Mattia
    19  Ett heitä johdattais.
    20  000
    21  Matti oli koko maan kauhuna
    22  Sitä hän oli vankilassakin
Ennen hirttäytymistään hän puukolla vaarallisesti haavoitti kolme vartiaa, ja lopuksi itsensä.
    24  Ja kumppaneilleen huusi hän
    25  Nyt menen taivaaseen
    26  Näin urhollisna kuolen mä,
    27  Myös tehkää tekin niin.
    28  000
    29  Waan ei Matti kuollutkaan
    30  Wiel näistä haavoistaan
    31  Waan jälleen virkkoi elämään
    32  Ei kuolla saanutkaan.
Hän tuomittiin kyllä ammuttavaksi, mutta ei hän sitä varronnut, vaan eränä yönä oli hän kirvoittanut sukkansa ja punonut siitä nuoran, jolla hän oli hirttäytynyt oven saranaan. Matilda Vrede kävi häntä kehoittamassa kääntymykseen, ja suuresti onnistuikin. Matti oli kirjoittanut ette neiti Vrede olisi voinut katsoa että hän tapetaan, jonka tähden hän hirttäytyy hiljaisuudessa. Isänsä sanoi häntä kunnollisesti kasvattaneen mutta äiti ei mistään pahuudesta häntä nuhdellut. Pikkupoikana hän oli alkanut kanan munain varkkaudella ja siitä kehittynyt suur-rosvoksi. Sotaväessä olon aikansa hän eli kaikin puolin siivosti, ja sitä varten hän oli sotapalvellukseen mennytkin.