Metadata

COL: Frans Leivo
ID: 39012
LOC_AREA: a
LOC_PAR: Nousiainen.
SGN: f) 44.
TMP: 1920.

    1  Saksan maalta saatu
    2  Sanoma suruinen
    3  Ja kaupungista kuultu
    4  Strasburgi niminen.
    5  000
    6  Siel' impi ihanainen,
    7  Nimeltään Maria,
    8  Ja Alberd nuorukainen
    9  Merimies arvoltaa.
    10  000
    11  Alberdi se toivoi
    12  Marian omistaa
    13  Ja aviokseen aikoi
    14  Itselleen kihlata.
    15  000
    16  Waan Marialla isä
    17  Aateli ylhäinen,
    18  Hän vihas sydämestää
    19  Alberdin arvoisen.
    20  000
    21  Waan Maria se huokas
    22  Ja sanoi isälle
    23  Alberdi ilon tuottais
    24  Ijäti minulle.
    25  000
    26  Suo Alberdi mun ottaa
    27  Se oma toivottun,
    28  Waan isä vannoi totta,
    29  Sä näet sen murhattun.
    30  000
    31  Alberdi se lähti
    32  Merille seilamaan
    33  Ja morsiamen jätti
    34  Rannalle suremaan.
    35  000
    36  Alberdi kauas seilas
    37  Wieraille maille vaan
    38  Ja sydämessäns meinas
    39  Marian omistaa.
    40  000
    41  Maria se itki,
    42  Toivossa odottain
    43  Ja katsoi aaltoi pitkin
    44  Sulhonsa tuloa vain.
    45  000
    46  Ja vihdoin tuli kirje
    47  Marian kätehen
    48  Nää rivit kuiskas hiljaa
    49  Mä tulen omakses.
    50  000
    51  Kyyneleet ne kuivui
    52  Marian kasvoilta.
    53  Kun kirjeessä näin kuului
    54  Sun omaks' omistan.
    55  000
    56  Ja meri-matkan päätän,
    57  Ja tulen tykösi,
    58  Sen toivon sulle jätän,
    59  ett olen omasi.
    60  000
    61  Ja kolme vuotta päätyi
    62  Albertin matkalla
    63  Hän kotia ol' käynyt
    64  Ja seisoi rannalla.
    65  000
    66  Waan Marialla isä
    67  Aateli ylhäinen
    68  Hän katsoi että halpaa
    69  On meripoikanen.
    70  000
    71  En anna tytärtäni
    72  Alberdin omistaa
    73  Tää puukko teräväni
    74  Sen vielä todistaa.
    75  000
    76  Kun isä oli saanut
    77  Tietä että Marian
    78  Alberdi oli tullu
    79  Jo koti-haminaan.
    80  000
    81  Hän kiiruhusti riensi
    82  Ja surmas sulhasen
    83  Näin kuoliaksi pisti
    84  Puukolla Alberdin.
    85  000
    86  Mun tyttäreni armas,
    87  Mun oma Marian
    88  Sun rakastettu sulhos
    89  Nyt makaa kuolleena.
    90  000
    91  Käy häntä katsomahan
    92  Ja häitä viettämään
    93  Näin isä toivoi saavans'
    94  Marian kääntymään.
    95  000
    96  Maria se katsoi
    97  Sulhonsa surulla
    98  Ja sydämessä vannoi
    99  Ett kuolla rinnalla.
    100  000
    101  Nyt isällensä vielä
    102  Saneli Maria
    103  Sä salli että vielä
    104  Me yhdess' arkussa.
    105  000
    106  Rinnakkain saamme maata,
    107  Se ompi toivoni
    108  Ei eroittaa meit' saada,
    109  Alberd on sulhoni.
    110  000
    111  Hän puukon poies otti
    112  Sulhonsa rinnasta
    113  Ja sydämensä kohti
    114  Sen pisti paikalla.
    115  000
    116  Nyt Maria se nuori
    117  Täss' kaatui kuollena,
    118  Hän sulhons viereen kuoli
    119  Werisell' vuoteella.
    120  000
    121  Nyt isän toivo turhan
    122  Jo oli kadonnut
    123  Hän Alberdin ol' murhan'
    124  Vaan se ei auttanut.
    125  000
    126  He eläisänsä vannoit
    127  Alberd ja Maria,
    128  Ei kukaa heitä eroit,
    129  Vaan yksin kuolema.
    130  000
    131  Näin verisenä vaipui
    132  Alberd ja Maria
    133  Vaan koston ääni kaikui
    134  Jo isän korvissa.
    135  000
    136  Waikk' oli aateli herra
    137  Alberdin murhaja
    138  Waan tuomiolla kerran
    139  ne kaikki tuomitaan.
    140  000
    141  Se keisarilta Saksan
    142  Näin oli käsketty
    143  Ett isä kuolemahan
    144  Myös kanssa määrätty.
    145  000
    146  He rinnatusten siellä
    147  Alberd ja Maria
    148  Ol' silkki puku päällä
    149  Kalliissa arkussa.
    150  000
    151  Strasburgin kirkkoo kanssa
    152  Sisälle saatettiin
    153  Sulho ja morsiamens
    154  Surussa seurattiin.
    155  000
    156  Näin päätyi päivät heiltä
    157  Rakkauden liitossa
    158  Ja muistoksi on meillä
    159  Ijäti kaikilla.
    160  000
    161  Voi vanhemmat set rakkaat
    162  Se onpi pahasti
    163  Ett eroittaapi armat,
    164  Jotka toistaa rakasti.
    165  000
    166  Sen muistuttaapi meillä
    167  Albert ja Maria
    168  Ja varotukseks teille
    169  Tään olen kirjoittan.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems