|
|
1 |
Mihin lienee rientänä
|
|
|
|
2 |
Rinnastani rauha
|
|
|
|
3 |
Sortunut sieluni raittius
|
|
|
|
4 |
Myrsky nyt alati povessani pauhaa
|
|
|
|
5 |
Mennyt on entinen vapaus.
|
|
|
|
6 |
Ennen minä juttelin jalosti juuri
|
|
|
|
7 |
Laskelin lauseita lystiksein
|
|
|
|
8 |
Vaan nyt olen ääneti aivan kuin muuri
|
|
|
|
9 |
Kainoilen kehnosta mielestäin
|
|
|
|
10 |
Ennen minä kantelen ääressä lauloin
|
|
|
|
11 |
Sopivatpa soitollen sormeni
|
|
|
|
12 |
Vaan nyt on kynteni kirotut pauloin
|
|
|
|
13 |
Ei tahdo taipua ääneni.
|
|
|
|
14 |
Ennen minä juokselin talosta taloon
|
|
|
|
15 |
Miellytin impiä lystiksein.
|
|
|
|
16 |
Vaan nyt minut murhe vaan työntäpi saloon
|
|
|
|
17 |
En löydä sielläkään lepoa.
|
|
|
|
18 |
Nyt vasta viisaus virvota alkaa
|
|
|
|
19 |
Luonnonkin salaisuus selvenee
|
|
|
|
20 |
Yksin minä olen minne astupi jalkani
|
|
|
|
21 |
Tuttuja on mulla salossakin.
|
|
|
|
22 |
Sitten jos kahtelen piiriä taivaan,
|
|
|
|
23 |
Tähdet ne tuikkaa taukovat
|
|
|
|
24 |
Lupaavat lujasti meille ijällistä vaivaa
|
|
|
|
25 |
Onni ja ilo lakkaavat
|
|
|
|
26 |
Mutta myös jaloa vahvuutta vannoi
|
|
|
|
27 |
Vuori kuin silmäni sinnen loin.
|
|
|
|
28 |
Järkähtämätöntä älyä anoin,
|
|
|
|
29 |
Voimaa että kuormani kantaa voin.
|
|
|
|
30 |
Virta myös virkkaapi viisautensa
|
|
|
|
31 |
Lehdistä näemme katovaisuuden.
|
|
|
|
32 |
Tänä päänä toivon ja taas iloittelen
|
|
|
|
33 |
Alamme me lauluni laittelemaan
|
|
|
|
34 |
Taivaassa yhtyvät ystävät jälleen
|
|
|
|
35 |
Taivaassa kultani tavoittaa saan.
|
|
|
| |
|