| |
ALFRED JA AMANDA
|
|
|
|
2 |
Kuin kuukin on tähillä piiritetynnä,
|
|
|
|
3 |
Niin yksinään loistaa vaan ylenettynä
|
|
|
|
4 |
Amanda seurassa sisaritten4??,
|
|
|
|
5 |
Loistaa vaan keskellä kukkasitten.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Kuin kirkosta kotiin kulkivat kanssa,
|
|
|
|
8 |
Niin Amanda vaan kuuli kauneuttansa,
|
|
|
|
9 |
Jokaiselta Amanda aunehti vaan,
|
|
|
|
10 |
Kaikkein hän kuulikin kahdehtivan.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Ja olikin paremmin puetetunna,
|
|
|
|
13 |
Kuin kalliilla kivillä kirkastetunna
|
|
|
|
14 |
Se Drottninki tyyrimpi puvussansa.
|
|
|
|
15 |
Amanda vaan kalliissa kaupussansa.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Ah kellenkä onni se koittane kerran,
|
|
|
|
18 |
Ah kustahan löytännen Amandi verran,
|
|
|
|
19 |
Näin äitikin ilossa itteksensä
|
|
|
|
20 |
Laskeili lauseita leikiksensä.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Jo satakin sydäntä leikissä liehuu
|
|
|
|
23 |
Ja rakkauen tuli se rinnassa riehuu,
|
|
|
|
24 |
Amandalle altiksi annettuna,
|
|
|
|
25 |
Ja rakkauden unissa uhrattuna.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Alfredipa mainittu nuorukaisista
|
|
|
|
28 |
Ja ihanin kaikista ihanaisista
|
|
|
|
29 |
Amandalle raytyypi rakkahaasti
|
|
|
|
30 |
Ja raukeepi raukka näin raskahaasti.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Alfredi Amandalle sydäntäns tarjoo,
|
|
|
|
33 |
Se seuraapi aina Amandansa varjoo;
|
|
|
|
34 |
Niin yrttiki tarhassa yksinänsä
|
|
|
|
35 |
Amandan se luuleekin näkevänsä.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Alfredi se ryytimaan tarhassa kerran
|
|
|
|
38 |
Suruissaan hän seisoopi vieressä virran,
|
|
|
|
39 |
Niin pajusto pensaalla peitettynä
|
|
|
|
40 |
Amandakin kasvoilt siel kätkettynä.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Kuin virrassa virutti kasteli kasvons',
|
|
|
|
43 |
Niin muisti Amanda myös mainitun muotons'
|
|
|
|
44 |
Ja katseli kaunista kuvaistansa,
|
|
|
|
45 |
Ihtekin ihmeellä muotoansa.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Alfredi, Alfredi, näin lausui Amanda,
|
|
|
|
48 |
Täst' todistaa mahtavat virta ja ranta,
|
|
|
|
49 |
Se kylmyys, jonk' luet mun silmissäin juur',
|
|
|
|
50 |
Lie rakkauden tuli sull' syttyvä suur'.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Alfredi se innolla iloisemmalla
|
|
|
|
53 |
Jo karkaapi kohden, vaan kiiruhtamalla
|
|
|
|
54 |
Amanda taas tavalla aamuruskon
|
|
|
|
55 |
Pakeni ja jätti sille epäuskon.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Alfredi se lausui Amandalle aivan
|
|
|
|
58 |
Kuin tunsi jo tykönäns tunkevan vaivan:
|
|
|
|
59 |
Amanda, Amanda, me kohataan viel',
|
|
|
|
60 |
Amanda, Amanda, me tavataan siell'.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Amanda sai Alfredin kuoleman kuulla,
|
|
|
|
63 |
Niin huusi Amanda näin surkialla suulla:
|
|
|
|
64 |
Alfredi, Alfredi, ah, alttarille
|
|
|
|
65 |
Jos oisin sua seuraava pyhitetylle.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
Nyt kaunis Amanda kaikk' ylön vaan antaa,
|
|
|
|
68 |
Kuin kurjana kulkeepi pitkin sit rantaa;
|
|
|
|
69 |
Hän huutaapi aina: Alfredi on pois,
|
|
|
|
70 |
Ah, kuka, Ah, kuka sen takaisin tois.
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Ja päivät pois kauneuden kasvoista vievät,
|
|
|
|
73 |
Ja harvat jo jälill' Amandalle lievät.
|
|
|
|
74 |
Huuto vaan kuuluupi ryytimaassa:
|
|
|
|
75 |
Alfredi, sun tavoitan taivahassa.
|
|
|
| |
|