|
|
1 |
Nyt minä täällä laulan ja yksin veisailen
|
|
|
|
2 |
Vaan kukahan tuon kuulee ja kuka uskonee
|
|
|
|
3 |
Sitä sydämeni vaivaa ja suurta ikävää,
|
|
|
|
4 |
Että minun täytyi erii pois ystävistäni.
|
|
|
|
5 |
000
|
|
|
|
6 |
Mä olen niinkuin lintu pesässä pienessä,
|
|
|
|
7 |
Ja maalla vierahalla joukossa ihmisten
|
|
|
|
8 |
Vaan kuitenkin aina ompi jo mulla ikävä
|
|
|
|
9 |
Kuin emmä nähdä taida entisii ystävijä.
|
|
|
|
10 |
000
|
|
|
|
11 |
Jo olen täällä siitä surua kannellut,
|
|
|
|
12 |
Ja murheellinen mieli on mulle annettu,
|
|
|
|
13 |
Kuin minä herään ylös oletta mielessäin.
|
|
|
|
14 |
Levolleni laskein teitä aina muistelen.
|
|
|
|
15 |
000
|
|
|
|
16 |
Vaan kuka taitaa päästää mun tästä murheesta
|
|
|
|
17 |
Sitä ystävää ei löydy jollenka valitan
|
|
|
|
18 |
Ah anna Herra täällä hyvä lohdutus
|
|
|
|
19 |
Ja vaivoissani vielä oikia virvoitus.
|
|
|
|
20 |
000
|
|
|
|
21 |
Että voisin virkaan tääl' hyvin toimittaa
|
|
|
|
22 |
Ja kunnian sitten hyvästi aina hallita,
|
|
|
|
23 |
Sill' olen niinkuin lintu oksalla häilyväll'
|
|
|
|
24 |
Ja ison meren aallot tuulella väkeväll'.
|
|
|
|
25 |
000
|
|
|
|
26 |
Vaan kuin ma Herraa aina rukoilen hartaasti,
|
|
|
|
27 |
Hän murheen alas painaa ja tulee turvaksi.
|
|
|
|
28 |
Syntinen olen kyllä ja luoja tietää sen
|
|
|
|
29 |
Hän anteeksi kaikki antaa kautt' pojan Kristuksen.
|
|
|
|
30 |
000
|
|
|
|
31 |
Nyt kohtaan minä teitä tällä vähällä veisulla
|
|
|
|
32 |
Ja lähestyn jo liki, ehkä olen kaukana
|
|
|
|
33 |
Tervehdin tässä teitä rakkahan ystävän
|
|
|
|
34 |
Ja sitä aina muistan että oltiin rakkahat
|
|
|
|
35 |
000
|
|
|
|
36 |
Jos emme toistamm' kohtaa tääll armon ajassa
|
|
|
|
37 |
Ehkä kohtasimme siell' ylhääll' taivaassa
|
|
|
|
38 |
Kuin viimein yhteen tullaan ja kohta kootaan
|
|
|
|
39 |
Ja henki ruumiist erii, siit elo muutetaan,
|
|
|
|
40 |
000
|
|
|
|
41 |
Nyt tässä Amen sanon ja päätän veisuni
|
|
|
|
42 |
Ja siittä anteeks anon kuin päätty lauluni
|
|
|
|
43 |
Jos rikkonunna oisin jo teidän mieltänne
|
|
|
|
44 |
Niin tässä nöyrästi pyydän anteeksi rikoksen.
|
|
|
|
45 |
000
|
|
|
|
46 |
En voi nyt enää laulaa enkä jaksa kirjoittaa
|
|
|
|
47 |
Kuin on täällä monta paulaa kohtaavaa minua
|
|
|
|
48 |
Ilosta jätän teitä nyt hyvin hyvästi,
|
|
|
|
49 |
Olemma?? jäänyt terveks' kuin tämän kirjoitin.
|
|
| | 1.7. 1858. Enonkoski. |
|
|
| |
|