Metadata

COL: Aune Lavila
ID: 38073
INF_CTX: /Jatkoa numeroista Aune Lavila KT 300:1.-2. 1959./
LOC_AREA: i
LOC_PAR: Salmi.
SGN: KT 300:3.
TMP: 1959.

Matja Jetsonen asettaa tyttärensä haudalle kahvikupissa kahvia ja piirakan palan tai muuta leipää. Sitten hän kutsuu ääneen vainajaa syömään. Ennen kuin hän poistuu haudalta, hän kaataa kahvin haudalle ja jättää leivän paikoilleen.
    2  "Kun linnut syövät minun antimeni, niin samalla vainaja saa ne itselleen ja on tyytyväinen,"
hän selitti minulle. Linnut ovat hänen käsityksensä mukaan jonkinlaisia välittäjiä tässä toimituksessa, mutta tarkemmin hän ei pystynyt sitä selittämään.
    4  "Se on niin järjestetty,"
hän sanoi. Kotonaan hän asettaa maistiaisia pyhimyksen kuvan eteen, tekee ristimerkin ja kutsuu vainajaa aterialle. Näitä kuolleiden muistamisia saa harrastaa vain lauantaisin ja sunnuntaisin kello kahdeksasta kahteentoista. Sitten on ruoka korjattava pois ikonien edestä, mutta koskaan sitä ei saa itse syödä. Matja Jetsonen sanoi usein antavansa nämä maistiaiset naapurin lapsille, jos heitä sattuu taloon tulemaan juuri silloin. Kaikkein otollisinta olisi hänen mielestään antaa ne kerjäläisille, mutta nykyaikana ei sellaisia juuri enää tapaa. Näin välillisesti annettuna ruoka tulee varmasti vainajan hyväksi. Ja kun vainajia jatkuvasti muistutetaan eivät he tule vihaisiksi eivätkä tee pahaa elossa oleville. Tämä on Matja Jetsosen mielipide. Hän ei välitä lainkaan, vaikka hänen omat lapsensa nauravat hänelle. Hänellä on oma uskonsa, josta hän ei luovu. Kuultuaan, että minunkin äitini on kuollut, hän sanoi:
    6  "Muistuta siekin äitiäs!"
Kesän aikana tein useita haastattelumatkoja Matja Jetsosen luokse. Auliisti hän kertoi, mitä muisti. Kukaan ei ollut aikaisemmin tiedustellut tai merkinnyt muistiin hänen tautien parannusohjeitaan. Äiti oli opettanut ne hänelle jo ennen hänen miehelään menoaan, koska maailmassa oli parasta selvitä omin neuvoin. Hän pahoitteli kovasti, että hän oli ehtinyt unohtaa niin paljon sellaista, mitä ennen oli osannut.