Metadata

COL: Aune Lavila
ID: 38072
INF_CTX: /Jatkoa numerosta Aune Lavila KT 300:1. 1959. Jatkuu numeroon Aune Lavila KT 300:3. 1959./
LOC_AREA: i
LOC_PAR: Salmi.
SGN: KT 300:2.
TMP: 1959.

Ennen kuin johdatin keskustelun varsinaiseen aiheeseen, tautien parantamiseen kansanomaisin keinoin tai taikojen avulla, innostui hän yhtäkkiä kertomaan, että vainajia ei koskaan saa unohtaa, vaan että heitä täytyy aina silloin tällöin "pominoida" eli "muistuttaa". Kun en aluksi oikein käsittänyt, mitä tällä "muistuttamisena" tarkoitetaan, niin hän selitti: kuolleille omaisille pitää antaa vastaleivotusta leivästä tai juuri keitetystä kahvista tai mistä muusta ruuasta tahansa pieniä maistiaisia.
Olin lukenut muinaisten suomalaisten vainajain palvonnasta ja ruoka-uhreista ja olin ajatellut, että kaikki sellainen kuului jo menneisyyteen, mutta nyt oli edessäni ihminen, jolle nämä ikivanhat tavat olivat täyttä totta. Hän kertoi kerran luopuneensakin tästä tavasta, mutta silloin hän oli unessa nähnyt jo vuosia sitten kuolleen äitinsä. Tämä oli ottanut häntä kiinni olkapäästä ja sanonut:
    3  "Tytär olet, etkä edes kartohkalla (kartohka - peruna) muistuta äitiäsi."
Siitä saakka on Matja Jetsonen vakituisesti kerran viikossa "muistuttanut" poismenneitä omaisiaan.
Hänellä on kaikkiaan ollut kymmenen lasta, joista enää kuusi on elossa. Erikoisesti hän tuntui surevan muutamia vuosia sitten syöpään kuollutta tytärtään. Hän käy
    6  usein sunnuntaisin tämän tyttärensä haudalla. Toisten omaisten haudat ovat jääneet
    7  rajan taakse. Venäjän puolelle.