|
|
1 |
1. Nyt aijon minä laulella
|
|
|
|
2 |
kahtesta nuorukaisesta,
|
|
|
|
3 |
jotka lapsuutesta tunsivat,
|
|
|
|
4 |
ystäväksi toinen toisensa.
|
|
|
|
5 |
000
|
|
|
|
6 |
2. Se poika oli Jaakko nimeltään
|
|
|
|
7 |
ja renki halpa arvoltaan
|
|
|
|
8 |
ja se neiti oli maria??
|
|
|
|
9 |
rikkahan talon lapsia.
|
|
|
|
10 |
000
|
|
|
|
11 |
3. He liiton teki keskenään,
|
|
|
|
12 |
ettei he ennen eroa,
|
|
|
|
13 |
ennen kuin kutsuu kuolema
|
|
|
|
14 |
lyköönsä?? heität tuonelaan.
|
|
|
|
15 |
000
|
|
|
|
16 |
4. Kun isä tästä kuulla sai,
|
|
|
|
17 |
että liitto onpi vakaa heil,
|
|
|
|
18 |
hään kutsui Maarian luoksensa
|
|
|
|
19 |
ja lausui näillä sanoilla.
|
|
|
|
20 |
000
|
|
|
|
21 |
5. En anna teille taloja,
|
|
|
|
22 |
enkä myöskään rahoja,
|
|
|
|
23 |
niitä en anna reggille
|
|
|
|
24 |
se onpi totuus vakava.
|
|
|
|
25 |
000
|
|
|
|
26 |
6. En tahto teitän taloja,
|
|
|
|
27 |
enkä myöskään rahoja,
|
|
|
|
28 |
ne saatte antaa kelle vaan,
|
|
|
|
29 |
kun minä armahani saan.
|
|
|
|
30 |
000
|
|
|
|
31 |
7. Kaksi kun oikein rakastaa
|
|
|
|
32 |
sytämmestä toinen toisiaan,
|
|
|
|
33 |
ei kaipaa maallista tavaraa,
|
|
|
|
34 |
kyllä jumala niitä on antava.
|
|
|
|
35 |
000
|
|
|
|
36 |
8. Nyt isä lemmessä haasteli
|
|
|
|
37 |
ja Maarialle saneli,
|
|
|
|
38 |
tuo naapurin Janne on /siivokin/
|
|
|
|
39 |
sen saat sinä pitää omanas.
|
|
|
|
40 |
000
|
|
|
|
41 |
9. Kaksi taloa ovat lähellä
|
|
|
|
42 |
isännät hyvät keskenään,
|
|
|
|
43 |
jo aikoja ennen puhuneet
|
|
|
|
44 |
talonsa yhteksi laittaneet.
|
|
|
|
45 |
000
|
|
|
|
46 |
10. Sen rakas isä sanon teil,
|
|
|
|
47 |
että liitto onpi vakaa meil,
|
|
|
|
48 |
jos en ole Jaakolla vaimona
|
|
|
|
49 |
hänen kanssaan kuolen kuitenkin.
|
|
|
|
50 |
000
|
|
|
|
51 |
11. Sunnuntai tuli seuraava,
|
|
|
|
52 |
niin kuulutettiin kirkossa,
|
|
|
|
53 |
Janne ja Maaria olemaan
|
|
|
|
54 |
vakavat avio liitossaan.
|
|
|
|
55 |
000
|
|
|
|
56 |
12. Sen arvaa kukin tunnossaan
|
|
|
|
57 |
kuinka vaikia oli Maarian,
|
|
|
|
58 |
kun ilman hänen tahtoaan
|
|
|
|
59 |
kuulutettiin kirkossa.
|
|
|
|
60 |
000
|
|
|
|
61 |
13. Vähitellen kasvot vaaleni,
|
|
|
|
62 |
ja punat poskilta katosi,
|
|
|
|
63 |
hään oli aina yksin vaan
|
|
|
|
64 |
eikä seurassa ollut hään kennenkään.
|
|
|
|
65 |
000
|
|
|
|
66 |
14. Hää päivä alko lähetä,
|
|
|
|
67 |
vieraita paljon kutsuttiin,
|
|
|
|
68 |
häät piti olla komiat,
|
|
|
|
69 |
kun rikkaan talon molemmat,
|
|
|
|
70 |
000
|
|
|
|
71 |
15. Vieraita tuli summalta,
|
|
|
|
72 |
sulho ja morsian valmiina,
|
|
|
|
73 |
he olivat puvussa komiat,
|
|
|
|
74 |
kun vihille piti astua.
|
|
|
|
75 |
000
|
|
|
|
76 |
16. Maria sano olevan,
|
|
|
|
77 |
ulkona hällä asiaa,
|
|
|
|
78 |
ennen kun vihille astutaan
|
|
|
|
79 |
ja liitto vakaa vannotaan.
|
|
|
|
80 |
000
|
|
|
|
81 |
17. Maria ulos ovesta,
|
|
|
|
82 |
kiiruusti lähti kulkemaan,
|
|
|
|
83 |
sulho ja morsian vartoopi,
|
|
|
|
84 |
mutta morsianta ei kuulukkaan.
|
|
|
|
85 |
000
|
|
|
|
86 |
18. Hääväki lähti ehtimään,
|
|
|
|
87 |
ja morsianta hakemaan,
|
|
|
|
88 |
ei niitä löytä mistäkään,
|
|
|
|
89 |
vaan turha oli kaikki vaan.
|
|
|
|
90 |
000
|
|
|
|
91 |
19. Nyt isä vasta muisti sen
|
|
|
|
92 |
Marian ennen sanoneen,
|
|
|
|
93 |
jos en ole jaakolla?? vaimona,
|
|
|
|
94 |
hänen kanssaan kuolen kuitenkin.
|
|
|
|
95 |
000
|
|
|
|
96 |
20. Häät ne muuttui murheeksi,
|
|
|
|
97 |
vaikka oli aijottu iloksi,
|
|
|
|
98 |
ei musikantitkaan puhalla,
|
|
|
|
99 |
vaan kaikki on mustassa murheessa.
|
|
|
|
100 |
000
|
|
|
|
101 |
21. Muutamain päiväin perästä,
|
|
|
|
102 |
löytettiin ruumiit järvestä,
|
|
|
|
103 |
Jaakko ja Maria kuolleena,
|
|
|
|
104 |
hihnalla yhteen sitotut.
|
|
|
|
105 |
000
|
|
|
|
106 |
22. Näin loppui elo vaikia,
|
|
|
|
107 |
näiltäkin nuorukaisilla,
|
|
|
|
108 |
ehkäpä he nyt taivaassa,
|
|
|
|
109 |
saavat yhtessä iloita.
|
|
| | loppu. |
|
|
| |
|