| |
Mitä puusta saadaan
|
|
|
2 |
Elä suutuk suuri luoja,
|
|
|
3 |
jos mä laulan lahjoistasi.
|
|
|
4 |
Metsän puista puhelen,
|
|
|
5 |
joita luopi luojan luonto,
|
|
|
6 |
kaikki valta kasvattaa.
|
|
|
7 |
Ilman aurojen avutta,
|
|
|
8 |
ihmiskouran koskematta.
|
|
|
9 |
En niiden nimiä muista
|
|
|
10 |
enkä käyttöä käsitä.
|
|
|
11 |
Ei suita suu puhua,
|
|
|
12 |
eikä lauseiksi latoa.
|
|
|
13 |
Miks on puuta puhdistettu,
|
|
|
14 |
kaunistettuna kaluksi.
|
|
|
15 |
Tunnen vain tupani puisen,
|
|
|
16 |
samoin saunani tajuan.
|
|
|
17 |
Puista on tuli takassa,
|
|
|
18 |
lämmön tuojana tupahan,
|
|
|
19 |
puista porttini pihassa.
|
|
|
20 |
Haka kiertyi halmehille.
|
|
|
21 |
Puista on vene vesillä,
|
|
|
22 |
puista purret lainehilla.
|
|
|
23 |
Puista ruuhet ruumihille,
|
|
|
24 |
matkatessa maan povehen.
|
|
|
25 |
Puulla puurot keitehän,
|
|
|
26 |
puilla kinkut kypsytetään,
|
|
|
27 |
paistehan paksut leivät.
|
|
|
28 |
Puilla kullat korvatahan
|
|
|
29 |
maksetahan maan asiat,
|
|
|
30 |
talon summat suoritetaan.
|
|
|
31 |
Koska tul suvi suloinen
|
|
|
32 |
kesän aika armahainen,
|
|
|
33 |
kaunis on puisto kasvavainen,
|
|
|
34 |
luojan istutus ihana.
|
|
|
35 |
Puku on uusi puiden päällä,
|
|
|
36 |
kaunis kauhtana metällä.
|
|
|
37 |
Luoja luonnon muuttelevi.
|
|
|
38 |
Ei kesä kauan kestä,
|
|
|
39 |
ei aina suvea suotu.
|
|
|
40 |
Pian joutui synkkä syksy,
|
|
|
41 |
halla vei vihannan kaiken,
|
|
|
42 |
lehen kannan halventavi.
|
|
|
43 |
Vinkuu vihaiset tuulet,
|
|
|
44 |
sekä raskahat rakeet.
|
|
|
45 |
Tuuli viepi turkin puilta,
|
|
|
46 |
karistavi kauhtanaisen.
|
|
|
47 |
Ei metsä medelle haise,
|
|
|
48 |
hunajalle huurahtele.
|
|
|
49 |
Luonto laskeikse levolle,
|
|
|
50 |
nurmet käypi nukkumahan.
|
|
|
51 |
Maa emo makoamahan,
|
|
|
52 |
valkoisehen vaippahansa,
|
|
|
53 |
kaikki on karua silloin.
|
|
|
54 |
Tuli jo komea koivu,
|
|
|
55 |
jonka alla lasna lauloin,
|
|
|
56 |
soitin piennä pilliäni,
|
|
|
57 |
join maukkaat mahalat.
|
|
|
58 |
Kiskoinpa tupeksi tuohta,
|
|
|
59 |
sekä virsuks viilettelin
|
|
|
60 |
marja-astiaks asetin,
|
|
|
61 |
sommittelin soittimeksi,
|
|
|
62 |
on aivan ilikosen alasti.
|
|
|
63 |
Vielä on joku vihanta
|
|
|
64 |
tuolla tarhassa Tapion.
|
|
|
65 |
Kaks on puuta metässä,
|
|
|
66 |
joilla on vihanta viltti,
|
|
|
67 |
ruohokarva kauhtanassa.
|
|
|
68 |
Neulanuttu, kaarnamekko,
|
|
|
69 |
sama takki talvellakin
|
|
|
70 |
mikä on kelevannut kesällä.
|
|
|
71 |
Ei muuta muotoansa,
|
|
|
72 |
ei vingu vilun käsissä,
|
|
|
73 |
ei paruta pakkasessa.
|
|
|
74 |
Mänty näistä mäiltä kasvoi,
|
|
|
75 |
kuusi nousi notkomailla,
|
|
|
76 |
tuosta koitui kunnon kuusi,
|
|
|
77 |
leveälle lehvät täytti.
|
|
|
78 |
Latva piirtää pilven kantta,
|
|
|
79 |
tuo on kuusella kotina,
|
|
|
80 |
kaheksalla kartanona,
|
|
|
81 |
se on suojana satiilla
|
|
|
82 |
matkalaisella majana.
|
|
|
83 |
Uupuneella uutimena
|
|
|
84 |
paras turva paimenella
|
|
|
85 |
pahetessa pahaa säätä.
|
|
|
86 |
Viel on suojana susille,
|
|
|
87 |
kiitäjälle kiieksenä.
|
|
|
88 |
Viel on karhulla kotina,
|
|
|
89 |
linna ilman lintusille,
|
|
|
90 |
olinpaikkana oravan,
|
|
|
91 |
pöyryhännän ruokapöytä.
|
|
|
92 |
Viel on kotkalla kotina,
|
|
|
93 |
pahan linnun pesäpuuna.
|
|
|
94 |
Erämies sen ehkä tuntee,
|
|
|
95 |
kun sä yötä yksin vietät,
|
|
|
96 |
sekä mammeta makoat
|
|
|
97 |
alla kuusen armahaisen.
|
|
|
98 |
Rompsun lämmössä rojotat.
|
|
|
99 |
Kuus ei kasva kannostansa,
|
|
|
100 |
juurestaan petäjä penso.
|
|
|
101 |
Sikiää vain siemenestä,
|
|
|
102 |
kesähällä kuuset kukki,
|
|
|
103 |
männyt mäillä heilimöipi?? heilimöivät.
|
|
|
104 |
Punastaa siemenpussit,
|
|
|
105 |
niinkuin ruunat ruhtinailla.
|
|
|
106 |
Kun on kulunna kuita
|
|
|
107 |
ylehensä yksitoista.
|
|
|
108 |
Huuhtikuus on hurjat tuulet,
|
|
|
109 |
sekä ankarat ahavat,
|
|
|
110 |
siemenpussit puistelee,
|
|
|
111 |
hangelle hajotteloo.
|
|
|
112 |
Niil on siipi siemenessä
|
|
|
113 |
joka lentää lehossa,
|
|
|
114 |
hangen päällä haihkasoo.
|
|
|
115 |
Tuulen turvissa mänöö
|
|
|
116 |
yli aukean ahavan,
|
|
|
117 |
seitsemän selän ylitse.
|
|
|
118 |
Saarelle saarettomalle,
|
|
|
119 |
puuttomalle maaperälle.
|
|
|
120 |
Ehtii elo sijansa
|
|
|
121 |
kasvi paikan kahteloo.
|
|
|
122 |
Kun on kauan kasvaneet
|
|
|
123 |
varttunehet vaurahiksi,
|
|
|
124 |
sittä kuataan kumohon,
|
|
|
125 |
puku piältä puotetaan
|
|
|
126 |
sekä viijään vesille
|
|
|
127 |
ajetahan aallokolle.
|
|
|
128 |
Uipi kuin joutsenet joessa,
|
|
|
129 |
virran vierevän mukana,
|
|
|
130 |
kunnes saapuvat sahalle,
|
|
|
131 |
siellä lankuiksi lasketahan,
|
|
|
132 |
pilkotahan pienemmiksi.
|
|
|
133 |
Siitä joutuvat junahan,
|
|
|
134 |
Venäjälle vietäviksi
|
|
|
135 |
tukkeheksi tuiman reiän,
|
|
|
136 |
paikaksi pahan veräjän.
|
|
|
137 |
Tämä on puhuttu puista
|
|
|
138 |
satalatvasta sanottu.
|
|
|
139 |
Vielä virkkaisin vähäsen
|
|
|
140 |
toisesta tosihyvästä.
|
|
|
141 |
Kun on tuo kuulu kulta,
|
|
|
142 |
jokaisen kalliiks katottu,
|
|
|
143 |
arvattuna aivan suureks.
|
|
|
144 |
On vähissä välttämätön
|
|
|
145 |
kahen kauppoa tehessä.
|
|
|
146 |
Tuota kansa kaipovaa,
|
|
|
147 |
missä piilet kuulu kulta,
|
|
|
148 |
missä hohtava hopea.
|
|
|
149 |
Kun et suosi Suomen maamme,
|
|
|
150 |
Karjalaamme kaunistele.
|
|
|
151 |
Outko sortunna soraan,
|
|
|
152 |
vaiko kasvat kallioissa,
|
|
|
153 |
vaiko virrassa viereksit,
|
|
|
154 |
alla aaltojen asuksit.
|
|
|
155 |
Eipä tuota tuhma tunne,
|
|
|
156 |
vaikka varpaita sipisi,
|
|
|
157 |
lapiseisi kantapäissä,
|
|
|
158 |
kun on kuonan peittämänä
|
|
|
159 |
tulen tuiman koskematta.
|
|
|
160 |
Ei koskaan kosio
|
|
|
161 |
nuori neittä voimaks valihek,
|
|
|
162 |
jos ei kuullak kultarengas
|
|
|
163 |
neiden sormessa sorea,
|
|
|
164 |
liketessä lemmen liiton.
|
|
|
165 |
Kaunis on koruna kulta,
|
|
|
166 |
rakas mielessä rahana
|
|
|
167 |
vähä varjo vartalolle,
|
|
|
168 |
vasten pakkasta pahoa.
|
|
|
169 |
Jos kuuset kultana oisi
|
|
|
170 |
hopeana hongat kaikki,
|
|
|
171 |
vaskena vanerikoivut,
|
|
|
172 |
kaikki puut kasukivenä.
|
|
|
173 |
Mitä tunkisi tulehen,
|
|
|
174 |
mitä ahjoon ajaisi.
|
|
|
175 |
Miten kulta kuumenesi,
|
|
|
176 |
vaski vellinä valuisi
|
|
|
177 |
rauta raukka raukeaisi.
|
|
|
178 |
Taipuisi tasateräksi,
|
|
|
179 |
kaikenlaiseksi kaluksi.
|
|
|
180 |
Onpa ehtonen eleä
|
|
|
181 |
suloisessa Suomessamme
|
|
|
182 |
kaunihissa karjalassa,
|
|
|
183 |
kun on puuta puuttumatta,
|
|
|
184 |
vettä raikasta rahasak.
|
|
|
185 |
Näitä tarkoin tarvitahan
|
|
|
186 |
joka päivä pääsytyksen
|
|
|
187 |
tarkimmassakin talossa.
|
|
|
188 |
Jos on virsi väärin tullut,
|
|
|
189 |
pahoin lausehet lavottu.
|
|
|
190 |
Niin osavammat oikovuut.
|
|
|
| |
|