JR 37824

j37824
Pohjois-Karjala — Tuupovaara
Lappi, Erkki
1950

Metadata

COL: Erkki Lappi
ID: 37824
INF_CTX: Antti Piitulainen, 86 v.
INF_NAME: Antti Piitulainen
LOC_AREA: j
LOC_PAR: Tuupovaara,
LOC_VIL: Eimisjärvi.
SGN: KT 253:7.
TMP: 1950.

Mitä puusta saadaan
     2  Elä suutuk suuri luoja,
     3  jos mä laulan lahjoistasi.
     4  Metsän puista puhelen,
     5  joita luopi luojan luonto,
     6  kaikki valta kasvattaa.
     7  Ilman aurojen avutta,
     8  ihmiskouran koskematta.
     9  En niiden nimiä muista
     10  enkä käyttöä käsitä.
     11  Ei suita suu puhua,
     12  eikä lauseiksi latoa.
     13  Miks on puuta puhdistettu,
     14  kaunistettuna kaluksi.
     15  Tunnen vain tupani puisen,
     16  samoin saunani tajuan.
     17  Puista on tuli takassa,
     18  lämmön tuojana tupahan,
     19  puista porttini pihassa.
     20  Haka kiertyi halmehille.
     21  Puista on vene vesillä,
     22  puista purret lainehilla.
     23  Puista ruuhet ruumihille,
     24  matkatessa maan povehen.
     25  Puulla puurot keitehän,
     26  puilla kinkut kypsytetään,
     27  paistehan paksut leivät.
     28  Puilla kullat korvatahan
     29  maksetahan maan asiat,
     30  talon summat suoritetaan.
     31  Koska tul suvi suloinen
     32  kesän aika armahainen,
     33  kaunis on puisto kasvavainen,
     34  luojan istutus ihana.
     35  Puku on uusi puiden päällä,
     36  kaunis kauhtana metällä.
     37  Luoja luonnon muuttelevi.
     38  Ei kesä kauan kestä,
     39  ei aina suvea suotu.
     40  Pian joutui synkkä syksy,
     41  halla vei vihannan kaiken,
     42  lehen kannan halventavi.
     43  Vinkuu vihaiset tuulet,
     44  sekä raskahat rakeet.
     45  Tuuli viepi turkin puilta,
     46  karistavi kauhtanaisen.
     47  Ei metsä medelle haise,
     48  hunajalle huurahtele.
     49  Luonto laskeikse levolle,
     50  nurmet käypi nukkumahan.
     51  Maa emo makoamahan,
     52  valkoisehen vaippahansa,
     53  kaikki on karua silloin.
     54  Tuli jo komea koivu,
     55  jonka alla lasna lauloin,
     56  soitin piennä pilliäni,
     57  join maukkaat mahalat.
     58  Kiskoinpa tupeksi tuohta,
     59  sekä virsuks viilettelin
     60  marja-astiaks asetin,
     61  sommittelin soittimeksi,
     62  on aivan ilikosen alasti.
     63  Vielä on joku vihanta
     64  tuolla tarhassa Tapion.
     65  Kaks on puuta metässä,
     66  joilla on vihanta viltti,
     67  ruohokarva kauhtanassa.
     68  Neulanuttu, kaarnamekko,
     69  sama takki talvellakin
     70  mikä on kelevannut kesällä.
     71  Ei muuta muotoansa,
     72  ei vingu vilun käsissä,
     73  ei paruta pakkasessa.
     74  Mänty näistä mäiltä kasvoi,
     75  kuusi nousi notkomailla,
     76  tuosta koitui kunnon kuusi,
     77  leveälle lehvät täytti.
     78  Latva piirtää pilven kantta,
     79  tuo on kuusella kotina,
     80  kaheksalla kartanona,
     81  se on suojana satiilla
     82  matkalaisella majana.
     83  Uupuneella uutimena
     84  paras turva paimenella
     85  pahetessa pahaa säätä.
     86  Viel on suojana susille,
     87  kiitäjälle kiieksenä.
     88  Viel on karhulla kotina,
     89  linna ilman lintusille,
     90  olinpaikkana oravan,
     91  pöyryhännän ruokapöytä.
     92  Viel on kotkalla kotina,
     93  pahan linnun pesäpuuna.
     94  Erämies sen ehkä tuntee,
     95  kun sä yötä yksin vietät,
     96  sekä mammeta makoat
     97  alla kuusen armahaisen.
     98  Rompsun lämmössä rojotat.
     99  Kuus ei kasva kannostansa,
     100  juurestaan petäjä penso.
     101  Sikiää vain siemenestä,
     102  kesähällä kuuset kukki,
     103  männyt mäillä heilimöipi?? heilimöivät.
     104  Punastaa siemenpussit,
     105  niinkuin ruunat ruhtinailla.
     106  Kun on kulunna kuita
     107  ylehensä yksitoista.
     108  Huuhtikuus on hurjat tuulet,
     109  sekä ankarat ahavat,
     110  siemenpussit puistelee,
     111  hangelle hajotteloo.
     112  Niil on siipi siemenessä
     113  joka lentää lehossa,
     114  hangen päällä haihkasoo.
     115  Tuulen turvissa mänöö
     116  yli aukean ahavan,
     117  seitsemän selän ylitse.
     118  Saarelle saarettomalle,
     119  puuttomalle maaperälle.
     120  Ehtii elo sijansa
     121  kasvi paikan kahteloo.
     122  Kun on kauan kasvaneet
     123  varttunehet vaurahiksi,
     124  sittä kuataan kumohon,
     125  puku piältä puotetaan
     126  sekä viijään vesille
     127  ajetahan aallokolle.
     128  Uipi kuin joutsenet joessa,
     129  virran vierevän mukana,
     130  kunnes saapuvat sahalle,
     131  siellä lankuiksi lasketahan,
     132  pilkotahan pienemmiksi.
     133  Siitä joutuvat junahan,
     134  Venäjälle vietäviksi
     135  tukkeheksi tuiman reiän,
     136  paikaksi pahan veräjän.
     137  Tämä on puhuttu puista
     138  satalatvasta sanottu.
     139  Vielä virkkaisin vähäsen
     140  toisesta tosihyvästä.
     141  Kun on tuo kuulu kulta,
     142  jokaisen kalliiks katottu,
     143  arvattuna aivan suureks.
     144  On vähissä välttämätön
     145  kahen kauppoa tehessä.
     146  Tuota kansa kaipovaa,
     147  missä piilet kuulu kulta,
     148  missä hohtava hopea.
     149  Kun et suosi Suomen maamme,
     150  Karjalaamme kaunistele.
     151  Outko sortunna soraan,
     152  vaiko kasvat kallioissa,
     153  vaiko virrassa viereksit,
     154  alla aaltojen asuksit.
     155  Eipä tuota tuhma tunne,
     156  vaikka varpaita sipisi,
     157  lapiseisi kantapäissä,
     158  kun on kuonan peittämänä
     159  tulen tuiman koskematta.
     160  Ei koskaan kosio
     161  nuori neittä voimaks valihek,
     162  jos ei kuullak kultarengas
     163  neiden sormessa sorea,
     164  liketessä lemmen liiton.
     165  Kaunis on koruna kulta,
     166  rakas mielessä rahana
     167  vähä varjo vartalolle,
     168  vasten pakkasta pahoa.
     169  Jos kuuset kultana oisi
     170  hopeana hongat kaikki,
     171  vaskena vanerikoivut,
     172  kaikki puut kasukivenä.
     173  Mitä tunkisi tulehen,
     174  mitä ahjoon ajaisi.
     175  Miten kulta kuumenesi,
     176  vaski vellinä valuisi
     177  rauta raukka raukeaisi.
     178  Taipuisi tasateräksi,
     179  kaikenlaiseksi kaluksi.
     180  Onpa ehtonen eleä
     181  suloisessa Suomessamme
     182  kaunihissa karjalassa,
     183  kun on puuta puuttumatta,
     184  vettä raikasta rahasak.
     185  Näitä tarkoin tarvitahan
     186  joka päivä pääsytyksen
     187  tarkimmassakin talossa.
     188  Jos on virsi väärin tullut,
     189  pahoin lausehet lavottu.
     190  Niin osavammat oikovuut.

Contains poems

SKVR VI1 3460.   62 %
SKVR XII1 4176.   57 %
SKVR VII3 loitsut 831.   51 %
SKVR XIII3 8697.   51 %