|
|
1 |
Suru lankee sydämeen ja monta johtuu mieleen;
|
|
|
|
2 |
Millonhan mie joutunen oman kullan viereen?
|
|
|
|
3 |
Suru lankee sydämeen ja kahen puolen kylkee,
|
|
|
|
4 |
Oma kultani kaukana ja vieras tunkee viereen.
|
|
|
|
5 |
Nai sie poika naapurista, ota nätti likka,
|
|
|
|
6 |
Siitä sie saat siivon likan rehellisen vaimon.
|
|
|
|
7 |
Nättii likkoi naia tulee, vaikka on varsin köyhä;
|
|
|
|
8 |
Mitäs likan rikkaudest, kun on muuten nöyrä.
|
|
|
|
9 |
Ei minun kultani kaukana, takapuolella Tanelin,
|
|
|
|
10 |
Vastahan mie mennellä viikolla hänen kanssansa sanelin.
|
|
|
|
11 |
Jo nyt taitaa talvi tulla, järven rannat on jäässä.
|
|
|
|
12 |
Kukas on kunnian ruunun nähnyt Välikylän likkoin päässä.
|
|
|
|
13 |
Ostin hyvän hevosen ja lähin ajelemaan,
|
|
|
|
14 |
Tuli kultani vastahan ja kävi juttelemaan.
|
|
|
|
15 |
Hepo on kun helvetti ja talo on kun taivas,
|
|
|
|
16 |
Mikä käski nätin pojan kehnoo likkaa naimaan.
|
|
|
|
17 |
Metsässä koivut, pihlajat ja petäjätki huiskaa,:??
|
|
|
|
18 |
Eipä enään minun kultani minuakaan muista.
|
|
|
|
19 |
Minun kultani kaunis on, on kun koivun kanto,
|
|
|
|
20 |
Tulis kiittää Jumalaa, kun Herra sen mull' anto.
|
|
|
|
21 |
Minun kultani soria, just kun kedon kukka,
|
|
|
|
22 |
Enhän minä rakkautta muita kohtaan hukkaa.
|
|
|
| |
|