|
|
1 |
Nyt aijon minä kertoa
|
|
|
|
2 |
kahtesta nuorukaisesta
|
|
|
|
3 |
jotka ystäväksi nuoruutesta
|
|
|
|
4 |
tunsivat toinen toisensa.
|
|
|
|
5 |
000
|
|
|
|
6 |
He teki liiton keskenään
|
|
|
|
7 |
ettei he ennen eriää
|
|
|
|
8 |
ennenkö kutsuu kuolema
|
|
|
|
9 |
luoksensa heität molemmat.
|
|
|
|
10 |
000
|
|
|
|
11 |
Isä kun sitten tiettä sai
|
|
|
|
12 |
liittonsa heitän vakavan
|
|
|
|
13 |
kutsui Marian luoksensa
|
|
|
|
14 |
ja lausui sanat vakavat,
|
|
|
|
15 |
En anna teille talova
|
|
|
|
16 |
enkä myöskään rahoja
|
|
|
|
17 |
En niitä anna renkille
|
|
|
|
18 |
se on niin tosi ja vakainen
|
|
|
|
19 |
000
|
|
|
|
20 |
En tahto teitän taluva
|
|
|
|
21 |
enkä myöskään rahoja
|
|
|
|
22 |
ne saatte antaa kelle vaan
|
|
|
|
23 |
kun minä armahani saan.
|
|
|
|
24 |
Kaksi kun kerran rakastaa
|
|
|
|
25 |
sydämmestänsä toisiaan,
|
|
|
|
26 |
ei kaipaa maallista tavaraa
|
|
|
|
27 |
sillä Jumala on niitä antava,
|
|
|
|
28 |
Jos en oo Jaakolla vaimona
|
|
|
|
29 |
hänen kanssaan vaivun kuolemaan.
|
|
|
|
30 |
000
|
|
|
|
31 |
Isä ei ennään arvannut
|
|
|
|
32 |
Marialle mittään vastata
|
|
|
|
33 |
vaan itsekseen lausui näin,
|
|
|
|
34 |
kyllä minä teität erotan -
|
|
|
|
35 |
Isä se lemmestä saneli
|
|
|
|
36 |
ja Marialle tuumaili
|
|
|
|
37 |
tuo naapurin Janne siivokas
|
|
|
|
38 |
sen saat sinä pittää_ omanas. -
|
|
|
|
39 |
Sunnuntai tuli seuraava,
|
|
|
|
40 |
heitä kuulutettiin kirkossa
|
|
|
|
41 |
Janne ja Maria olemaan
|
|
|
|
42 |
avioliitos vakavas -
|
|
|
|
43 |
Isännät hyvät keskenään
|
|
|
|
44 |
on aikoja ennen puhuneet
|
|
|
|
45 |
ja talonsa yhteen hankkineet. -
|
|
|
|
46 |
Maria mietti tunnossaan,
|
|
|
|
47 |
kumpiko oisi parempi
|
|
|
|
48 |
jannenko kanssa vihille
|
|
|
|
49 |
vain Jaakon kanssa kuolemaan. -
|
|
|
|
50 |
Vähitellen kasvot valeni
|
|
|
|
51 |
ja punat poskista putoili,
|
|
|
|
52 |
hän oli aina yksinään
|
|
|
|
53 |
eikä ollu seurassa kenenkään.
|
|
|
|
54 |
000
|
|
|
|
55 |
Hää päivä vihtoin läheni,
|
|
|
|
56 |
vieraita paljon käskettiin,
|
|
|
|
57 |
häät piti olla komijat
|
|
|
|
58 |
kun rikkaat talot molemmat.
|
|
|
|
59 |
000
|
|
|
|
60 |
Vieraita tuli kosolta,
|
|
|
|
61 |
sulho ja morsian valmiina
|
|
|
|
62 |
puvussa kyllä kauniissa
|
|
|
|
63 |
jolla vihille tulis astua.
|
|
|
|
64 |
000
|
|
|
|
65 |
Morsian sanoi olevan
|
|
|
|
66 |
ulkona vähän asijaa
|
|
|
|
67 |
ennenkö vihille astutaan
|
|
|
|
68 |
tuo liitto vakaa päätetään.
|
|
|
|
69 |
000
|
|
|
|
70 |
Sulho ja pappi vartoovat,
|
|
|
|
71 |
morsianta ei kuulukkaan,
|
|
|
|
72 |
hääväki lähtee hakemaaan
|
|
|
|
73 |
ja morsianta etsimään
|
|
|
|
74 |
vaan turhaa oli kaikki tää,
|
|
|
|
75 |
häntä ei löyty mistäkään.
|
|
|
|
76 |
000
|
|
|
|
77 |
Hääpäivä muuttui murheeksi
|
|
|
|
78 |
joka oli aivottu iloksi.
|
|
|
|
79 |
ei musikaantit puhalla
|
|
|
|
80 |
kaikki on mustassa murheessa.
|
|
|
|
81 |
000
|
|
|
|
82 |
He kolmen päivän perästä
|
|
|
|
83 |
löytettihin järvestä hihnalla
|
|
|
|
84 |
yhteen sitottu tuo jaako??
|
|
|
|
85 |
ja Maria kuolleena
|
|
|
|
86 |
000
|
|
|
|
87 |
Siinä isä muisti mariaa??
|
|
|
|
88 |
ja hälle kerran sanovan
|
|
|
|
89 |
jos en oo Jaakolla vaimona
|
|
|
|
90 |
hänen kanssaan vaivun kuolemaan.
|
|
|
|
91 |
000
|
|
|
|
92 |
Te vanhat ja nuoret muistakaa
|
|
|
|
93 |
ja näistä vaari ottakaa
|
|
|
|
94 |
ottette rakastunneita
|
|
|
|
95 |
toisista koskaan erota
|
|
|
|
96 |
sillä niinon nähty monasti,
|
|
|
|
97 |
että siinä on käyny huonosti
|
|
|
|
98 |
jotka rakastuneet erottaa
|
|
|
|
99 |
ennen aikansa.
|
|
|
| |
|