|
1 |
Kevät tuuli lounainaisesta puhalteli
|
|
|
2 |
hiljaa nurmikolla istahteli Vilhelmi
|
|
|
3 |
ja Hilma joista minä aijon laulella
|
|
|
4 |
000
|
|
|
5 |
Vilhelmi se Hilmallensa lujan liiton sannoi,
|
|
|
6 |
ikuisesti rakastaa ja sormuksen myös antoi,
|
|
|
7 |
merkiksi rakkautestaan
|
|
|
8 |
000
|
|
|
9 |
Vilhelmi se talon poika Hilma palkka piika,
|
|
|
10 |
kahten heillä aika oli hupasinta kukkasten seurassa.
|
|
|
11 |
Vilhelmi se Hilmaansa halas lempeästi.
|
|
|
12 |
Hilma se kauniit kasvonsa tuurillansa /?/ peitti
|
|
|
13 |
alkoi ruveta itkemään-.
|
|
|
14 |
- Miksi itket Hilmaseni miksi kyynel vuotaa,
|
|
|
15 |
etkö sinä hilmaseni?? uskallakkaan luottaa
|
|
|
16 |
ommaan rakkauteesi-.
|
|
|
17 |
Vanhemmat kun kuulla sai pojan aiketia /?/,
|
|
|
18 |
keksivät he keinoja niin sanken kavalija.
|
|
|
19 |
Aikovat erottaa nuo rakkahat
|
|
|
20 |
- Vilhelmi se kielten kautta tuli siihen huu
|
|
|
21 |
loon, että Hilma häntä kohtaan oli petollinen
|
|
|
22 |
rakkaus se muuttui vihaksi.
|
|
|
23 |
000
|
|
|
24 |
Vilhelmi hän tuumaeli yksiksensä
|
|
|
25 |
murha töitä, ja kävellessään Hilman
|
|
|
26 |
kanssa puheli hän synkeitä sanojaan
|
|
|
27 |
- Hän otti Hilman vyötäisistä pani
|
|
|
28 |
kosken kuohuun, tämä teki katsojista
|
|
|
29 |
suuremmoisen kauhun-
|
|
|
30 |
000
|
|
|
31 |
Koitettiin pelastusta onni auttoi silloin
|
|
|
32 |
että saatiin elohon ja tuli
|
|
|
33 |
sulhanen morsijaminneen.
|
|
|
34 |
000
|
|
|
35 |
Ihmiset katuvat he puheitaan kavalija
|
|
|
36 |
ja anoinat he Hilmalta anteeksi
|
|
|
37 |
No nyt ne on jo vihitty loistavilla.
|
|
|
38 |
häillä eläköön siis lempi ja rakkaus.
|
|
|
| |
|