| |
Ramiajan piijan laulu
|
|
|
2 |
Kosk suru suulla laulelen
|
|
|
3 |
rankaistuksesta raskaasta,
|
|
|
4 |
raskaasta niin seisahtan
|
|
|
5 |
ja kuuntelen ja tutkistelen tarkasti_
|
|
|
6 |
000
|
|
|
7 |
Kun Pemmen rannalla Pomperissa Sippan. Kylässä
|
|
|
8 |
kaunihissa onneton oli asija. Siel yhtel' köyhäl'
|
|
|
9 |
miehellä monta lasta oli, joita hän kerjuulla työllä
|
|
|
10 |
ja hiellänsä elättää tyys ja hoitaa_
|
|
|
11 |
000
|
|
|
12 |
Vaan vanhin tytär se eronsa otti isästä äitistänsä,
|
|
|
13 |
kohta kulki pois muita palvelemaan,
|
|
|
14 |
ei sukuua /?/, sielust,
|
|
|
15 |
jumalast hän huolinut mittään
|
|
|
16 |
vaan keno kaulan kamalasi lähti.
|
|
|
17 |
Itsen pittää piikaisen sano isäntä häl
|
|
|
18 |
miks niin ylpeillä mahtat??.
|
|
|
19 |
Muista sukua alhaista
|
|
|
20 |
kuinka köyhän, kerjäilevät
|
|
|
21 |
Vain vastais piika,
|
|
|
22 |
mitä viet eipä ole se palkka suuri,
|
|
|
23 |
ken taitais sitä jajeskel ja korijana käytä juuri.
|
|
|
24 |
Mä tahton muiten tavalla
|
|
|
25 |
ken kirkko reill ja vaatteet
|
|
|
26 |
vaan isän tahtos käykin.
|
|
|
27 |
Sit viimein isän kuoltua se
|
|
|
28 |
äiti köyhä leski,
|
|
|
29 |
rukoili nöyräl muotoa ja kyynelillä käski,
|
|
|
30 |
et tytär äyril auttaisi ja kunnijalla laittaisi
|
|
|
31 |
isänsä ruumis hautaan._
|
|
|
32 |
Hän neljä toista kymmentä vuotta oli kokoon haalin,
|
|
|
33 |
vaan ylpeyten synnille suot ain tuhlas kaiken saaliit
|
|
|
34 |
ja vastaan vähät temut sai kuin itset taitat hautat
|
|
|
35 |
koit en äyrijakään anna_
|
|
|
36 |
000
|
|
|
37 |
Mä ensimmäisellä markkinoilt
|
|
|
38 |
mä korijat vaatteet ostan,
|
|
|
39 |
kehtaanko ma köyhän
|
|
|
40 |
taval lainoil taikka kerjuun juosta_
|
|
|
41 |
Ma kaikilta kauniiksi kutsuttu vain
|
|
|
42 |
kuinkä äijä hautataan vaan ei oo suuri luki,
|
|
|
43 |
mut rouva emäntä kun kristillisempi oli näki tuon tylyn tyttären antoi leskelle vaatet, rahoja ja muitatarpeita kuolmen hautaamiseksi_
|
|
|
44 |
000
|
|
|
45 |
Siks kum miks kutsuttu ramija piika parka,
|
|
|
46 |
herran henkestä erotettu, syntihin liijan tarkka
|
|
|
47 |
kaks leipää emännältä sai vietäkseen äitillensä jolle lahja
|
|
|
48 |
tarpeeksi oli_Aläitä /?/?? leipijä suutuksissaan
|
|
|
49 |
täynnä kiukkua oli, hän kiroili äitiä
|
|
|
50 |
hirmuisest ja rouvaa kuin ne antoi.__
|
|
|
51 |
000
|
|
|
52 |
Vaan tielle tulluaan lokaiselle, kuule kuin
|
|
|
53 |
ka tekee kurja siellä säästääkseen kauniita
|
|
|
54 |
kenkiäns ei kiree kantaa löytänyt jonka
|
|
|
55 |
päälle käytä mahtaa, Ei kaaritella viitsi
|
|
|
56 |
nyt vaikka kenkijääu varjella tahtoi, vaan
|
|
|
57 |
laski leivät jalkains alle ja astui päälle
|
|
|
58 |
tyhmäl tavalla siinä saavetti päälle kosto._
|
|
|
59 |
Koht jalvoista tarttui tanteree eikä
|
|
|
60 |
voi niitä ylös nostaa, vaik itkee kiukust
|
|
|
61 |
kiroilee ei pääse paikast tuosta,
|
|
|
62 |
vaan niin kuin kivi kiintiäs
|
|
|
63 |
maas niin hänen jalkas ahtahas, maan_
|
|
|
64 |
pihtis pinkoitetaan.
|
|
|
65 |
Täs kirkko väki käyskelee
|
|
|
66 |
ja kurjaa muotoa katselee
|
|
|
67 |
jos papille siit puhuu.-
|
|
|
68 |
Päästyään pappi kirkosta
|
|
|
69 |
ihmettä oppein näki.
|
|
|
70 |
hänt piika pyysi nostamaan
|
|
|
71 |
vaan ei koko kirkko väki sen jalkoja jaksanu nostaa, sillä synti painoi paljon.
|
|
|
72 |
- Hänt pappi kohta kehotti kääntymään Jeesuksen turviin. neuvoi synneist sytämest itkemään jonka päälle armo tuleen /?/ seuraa. Sit piika huusi
|
|
|
73 |
Oi oi voi minkä surman synti
|
|
|
74 |
minulle toi ja prameus palkan saapi.
|
|
|
75 |
Oi ylön katson jumalan
|
|
|
76 |
ja pappein saarnan ja
|
|
|
77 |
puheen pilkkana pitin vanhempan
|
|
|
78 |
ja lihan pyynnössä ???in /epäselvä/
|
|
|
79 |
Jumalan lahjoja tuhlasin,
|
|
|
80 |
nyt oikian koston kohtasin ja helvetti
|
|
|
81 |
hyllyy allan.-
|
|
|
82 |
Maa mullistui ja suunsa avas sen surkijan hautan luota johonka hän upposi kilunal koreus katosi mantereen mustan alle. - Siis neuvon teitä nöyryyteen myös vanhempija vastaan.
|
|
|
83 |
- Loppua vähän kateissa.
|
|
|
| |
|