| |
Laulu siitä pramiasta piiasta
|
|
|
|
2 |
Sillä yhtellä köyhällä miehellä
|
|
|
|
3 |
lasta monta oli, joita
|
|
|
|
4 |
hän kerjuulla, työllä ja hiellä
|
|
|
|
5 |
elättää pyysi ja hoitaa.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Vaan vanhin tytär eronsa otti
|
|
|
|
8 |
isästä ja äitistä, kulki kohti
|
|
|
|
9 |
pois muita palvelemaan.
|
|
|
|
10 |
000
|
|
|
|
11 |
Ei suvusta, sielusta, Jumalasta
|
|
|
|
12 |
huolinut hän mitään,
|
|
|
|
13 |
vaan kenokaula kamala,
|
|
|
|
14 |
pyysi itsensä pramiana pitää.
|
|
|
|
15 |
000
|
|
|
|
16 |
Pikaisesti sanoi isäntä hälle:
|
|
|
|
17 |
"Miksi niin ylpeillä mahdat?
|
|
|
|
18 |
Muista kuinka sukus on alhainen,
|
|
|
|
19 |
Miksi vielä kutsutuksi tulla tahdot.
|
|
|
|
20 |
000
|
|
|
|
21 |
Palkastas jos sulle liiaksi jää
|
|
|
|
22 |
niin muista isääs ja äitiäs
|
|
|
|
23 |
kun köyhänä kerjäilevät,"
|
|
|
|
24 |
000
|
|
|
|
25 |
Vastas piika: Mitäs vielä!
|
|
|
|
26 |
ei ole palkka suuri,
|
|
|
|
27 |
ei taita sitä jaella
|
|
|
|
28 |
sillä korjana käytä juuri
|
|
|
|
29 |
minä tahton toisten tavalla
|
|
|
|
30 |
kenkillä ja koreilla vaatteilla,
|
|
|
|
31 |
Jos tahto niin isänsä käyköön!"
|
|
|
|
32 |
000
|
|
|
|
33 |
Mutta viimein hyvä emäntä,
|
|
|
|
34 |
kun ristillisempi oli,
|
|
|
|
35 |
antoi hän hänelle vaatteita
|
|
|
|
36 |
rahoja ja muita tarpeita
|
|
|
|
37 |
vietäksens köyhälle äitille.
|
|
|
|
38 |
000
|
|
|
|
39 |
Mutta viimein isäns kuoltua
|
|
|
|
40 |
se köyhä äiti-leski
|
|
|
|
41 |
rukoili nöyrällä muotoa
|
|
|
|
42 |
ja kyyneleillä käski,
|
|
|
|
43 |
että tytär äyrillä auttaisi,
|
|
|
|
44 |
ja kunnialla hautaan saattaisi
|
|
|
|
45 |
kuollutta isänsä ruumista.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Hyvä emäntä lähetti kerran
|
|
|
|
48 |
viemään leipää köyhälle äitille.
|
|
|
|
49 |
Ei kivee kantoo löytäny,
|
|
|
|
50 |
jonka päälle käytä mahtoi.
|
|
|
|
51 |
Ei kaarisella viitsiny
|
|
|
|
52 |
vaikka kenkiäns varjella tahtoi.
|
|
|
|
53 |
000
|
|
|
|
54 |
Han laski leivät jalkains alle
|
|
|
|
55 |
astuin niitten päälle tyhmällä tavalla.
|
|
|
|
56 |
Siinä saavutti hänen kosto:
|
|
|
|
57 |
Maa petti jalkain alla.
|
|
|
|
58 |
Eikä koko kirkkoväki,
|
|
|
|
59 |
vaikka mitä olis maksanut,
|
|
|
|
60 |
sen jalkoja nostaa jaksanut,
|
|
|
|
61 |
Sillä synti paljon painoi.
|
|
|
|
62 |
000
|
|
|
|
63 |
Vahinkosta vielä viisaaksi
|
|
|
|
64 |
armonajalla tulkaa.
|
|
|
|
65 |
Havaitkaa Herra hurskaaksi,
|
|
|
|
66 |
häntä nöyrällä mielellä kuulkaa!
|
|
|
|
67 |
Ylpeys on alku pahuuteen:
|
|
|
|
68 |
siis neuvon teitä nöyryyteen
|
|
|
|
69 |
myös vanhempianne vastaan.
|
|
| | Viimeinen värssy on käsitelty?? vaipuvan piian sanoiksi. Lienee kuitenkin laulun tekijän vetoomus. |
|
|
| |
|