Metadata

COL: Anni Laine
ID: 36411
INF_CTX: Eeva Herrala, os. Hotanen, s. 1860 Seiskarissa.
INF_NAME: Eeva Herrala, os. Hotanen
LOC_AREA: h
LOC_PAR: Seiskari.
SGN: KJ 10:3304.
TMP: 1957.

Avioliittoon menon ikä oli 20-25 v. Mutta sattui sellaisiakin tapauksia että Talon Emäntä oli kuollut, tai sairaana, ja silloin Isä käski Poikaansa tuomaan miniän taloon vaikka olivat nuoriakin ja sellaisissa tapauksissa mentiin naimisiin jopa seitsemäntoista vuotiaana. Aviopuolisolta, ainakin naiselta, vaaditttiin hyvää terveyttä. Siksipä tytöt pitivätkin Mahdolliset sairautensa hyvin salassa. Vieläpä Veljen vaimotkin salasivat natojensa (miehen sisar) viat kylälle kuulumasta. Jos tytöllä joku sairaus tuli, lämmitettiin yöllä sauna ja Karppise Pietta, joka monen kymmenen vuoden ajan toimi paranjajana, kutsuttiin kylvettämään. Kylpyvesi vietiin sitte sellaiseen paikkaan josta luultu sairaus oli tullut. Ilmasta, niin viskattiin ilmaan, j.n.e. Avioliittoon aikovalle oli työkyky huomioon otettava seikka. Naimisiin aikovan täytyi osata tehdä kaikkia töitä. Olla nopea työnteossa, ei saanut seisoskella eikä katsella ympärilleen vaan kaikki huomio piti keskittää työn tekoon. Eikä näytellä kenellekään jos rakko tuli kämmeneen, siitä sanottiin:
    2  "Kuulo työttömä kääes,
    3  rakko laiska kämmenes."
Nanna /Äiti)?? neuvoi pojalleen tarkkailemaan tyttöä työn teossa arkisissa askareissa. Sanottiin pojille myös:
    5  että älkää työ pojat poloiset
    6  pyytäkää pyhällä naija,
    7  pyhäl on porsaatki punaiset
    8  sijoil lakki on silkit päässä.
Avioliittoon aikovan ei saanut kävellä lönksytellä vaan aina täytyi nopeasti ja juosten kulkea.
Varallisuus merkilsi avioliittoon aikoville siten että vanhemmat toivoivat tyttärensä pääsevän rikkaisiin naimisiin. Sillä ei ollut väliä vaikka poika toikin heille miniän köyhästä talosta. Seiskarin asutus oli 1800 luvulla vajaan km. säteellä ja kaikki sukulaisia keskenään, jotka menivät naimisiin. Avioliittoja solmittiin myös Koiviston ja Lavansaarelaisten kanssa. Vanhoja poikia ei ollut sillä poika, vaikka huonompikin sai aina vaimon itselleen:
    11  "ei nii huonoo kukkoo ettei kannaa maksa",
sanottiin. Yksi poika oli jostain syystä jäänyt naimattomaksi niin häntä nimitettiinkin vanhapoika ja kuotuaaankin kun hänestä oli puhe, vanhapoika vainaa. Vanhoja piikoja oli useita. Vanhan piian aika alkoi 25destä ikävuodesta. Vanhat piiat olivat usein onnettomassa asemassa. Vanhempien kuollua jäi vanhin poika isännäksi taloon ja hänen vaimonsa Emännäksi ja silloin vanhapiika sisar jäi palvelemaan heitä ilman palkkaa. Hän oli jokaisen käskettävä ja aina töissä aamusta iltaan. Vanhat piiat neuvoivatkin nuoria tyttöjä menemää miehel' vaik' yks jalkasel vanhapiika ei joo talos orjaa paremp.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems