|
|
1 |
Oi miks en ollut köyhä korven tyttö
|
|
|
|
2 |
Oi miksi kasvoin hovin loistossa,
|
|
|
|
3 |
Oi miksi rakastuin mä ruhtinaaseen
|
|
|
|
4 |
Oi miks en rakastanut köyhää vain.
|
|
|
|
5 |
000
|
|
|
|
6 |
Ei kukaan tiedä kuinka sydäntäni polttaa.
|
|
|
|
7 |
Ei kukaan tiedä ketä rakastan.
|
|
|
|
8 |
Mä aina muistan tumman ruuni tukkas
|
|
|
|
9 |
Mä aina muistan silmäs siniset.
|
|
|
|
10 |
000
|
|
|
|
11 |
Oi miksikä mä näin sua koskaan,
|
|
|
|
12 |
Oi miksikä sun ääntäs kuulinkaan.
|
|
|
|
13 |
Kun rintahan se toi vaan mulle tuskaa
|
|
|
|
14 |
Ja saattoi mun sua aina kaipaamaan.
|
|
|
|
15 |
000
|
|
|
|
16 |
Oi miksikä tuo hohde silmistäsi,
|
|
|
|
17 |
Ja katse viaton niin loistikaan.
|
|
|
|
18 |
Ett ryöstäisit pois rauhan rinnastani
|
|
|
|
19 |
Ja saattaisit mun sua kaipaamaan.
|
|
|
|
20 |
000
|
|
|
|
21 |
Oi kuinkas olin onnellinen silloin
|
|
|
|
22 |
Kun olin morsian Kustaa Adolfin,
|
|
|
|
23 |
Kun Mälarjärven rantoja mä sousin
|
|
|
|
24 |
Oi Mälarjärvi kätke minutkin.
|
|
|
|
25 |
000
|
|
|
|
26 |
Äl' lähde pois, en jää mä tänne yksin,
|
|
|
|
27 |
Sun vielä kerran tahdon omistaa.
|
|
|
|
28 |
Sun vielä sylihini suljen
|
|
|
|
29 |
Oi oma armas ainoo ystävän.
|
|
|
|
30 |
000
|
|
|
|
31 |
Oi Jumala, miks luomises' et luonut,
|
|
|
|
32 |
Häntä mun ikuisesti omistaa.
|
|
|
|
33 |
Oi Jumala miks luomises' et luonut
|
|
|
|
34 |
Kaik lempiväiset ain toisilleen.
|
|
|
|
35 |
000
|
|
|
|
36 |
Hyvästi nyt ehkä viime kerta,
|
|
|
|
37 |
Kun hellää kättäsi mä puristan.
|
|
|
|
38 |
Jos rakastaisit minua sen verran
|
|
|
|
39 |
Kuin pienin rakkaus jonka antaa voit.
|
|
|
|
40 |
000
|
|
|
|
41 |
Oi muista joskus kun sä ruusun poimit
|
|
|
|
42 |
Sen eloa jonk tie on ruusuton.
|
|
|
|
43 |
Sit ystävää, jok ikuisesti kantaa
|
|
|
|
44 |
Sun kauniit silmäs sua muistaissaan.
|
|
|
|
45 |
000
|
|
|
|
46 |
Oi myöskin muista sitä joka kantaa
|
|
|
|
47 |
Sun kuvas uskollisest sydämmessään
|
|
|
|
48 |
Oi muista joskus sitä joka antaa
|
|
|
|
49 |
Maailman mennä sua muistaissaan
|
|
|
|
50 |
000
|
|
|
|
51 |
Oi muista joskus koska iltatähti
|
|
|
|
52 |
Sull' tervehdyksen viittaa ylhäältä
|
|
|
|
53 |
Sit ystävää jonk mieli luokses lähti
|
|
|
|
54 |
Ja lempien tääll' aina muistelee.
|
|
|
|
55 |
000
|
|
|
|
56 |
Oi muista joskus koska päivä laskee
|
|
|
|
57 |
Ja päivän töistä kaikki levähtää
|
|
|
|
58 |
Sit' ystävää jok eestäs Jumalalle
|
|
|
|
59 |
Niin monta huokausta lähettää.
|
|
|
|
60 |
000
|
|
|
|
61 |
Oi muista joskus päivän sammuessa
|
|
|
|
62 |
Kun aalloilta käy vene rantahan
|
|
|
|
63 |
Kell' oot sä muistos ijankaikkisesti
|
|
|
|
64 |
Ken puolestasi huokaa korkeuteen.
|
|
|
|
65 |
000
|
|
|
|
66 |
Nyt olen täällä yksin tyttö raukka
|
|
|
|
67 |
Mun rinnassani myrskyt raivoaa
|
|
|
|
68 |
Kun ystäväni näin mun pettänyt on
|
|
|
|
69 |
Oi kätke Mälarjärvi minut nyt.
|
|
|
|
70 |
000
|
|
|
|
71 |
Sä olet mun sä poika ihanainen,
|
|
|
|
72 |
Ei kukaan voi meit toisist eroittaa
|
|
|
|
73 |
Ei mikään muu kuin kuolo kalvavainen
|
|
|
|
74 |
Mi kaikki luodut toisist eroittaa.
|
|
|
|
75 |
000
|
|
|
|
76 |
Äl' itke noin sill' ei sun kyyneleesi
|
|
|
|
77 |
Voi lohdutusta tuoda sielullein
|
|
|
|
78 |
Äl itke noin vaan turvaa Jumalaasi
|
|
|
|
79 |
Hän kaikkein lohduttaja parhain on.
|
|
|
|
80 |
000
|
|
|
|
81 |
Ja koska vihdoin haudan tuolla puolla
|
|
|
|
82 |
Kun enkeleiksi kerran muututaan
|
|
|
|
83 |
Silloin vielä haudan?? tähtein tuolla puolla
|
|
|
|
84 |
Sua ikuisesti saan mä rakastaa.
|
|
|
|
85 |
000
|
|
|
|
86 |
Vaan mulla puhdas sydän on ja rinta
|
|
|
|
87 |
Ei löydy siinä vilppi viekkaus
|
|
|
|
88 |
Vaan sulla on se loistavainen pinta
|
|
|
|
89 |
Jonk alla piilee vilppi viekkaus.
|
|
|
|
90 |
000
|
|
|
|
91 |
Vaan tuttavuutemme se on niin lyhyt,
|
|
|
|
92 |
Ja sekin perin loppunut jo lie.
|
|
|
|
93 |
Se kesti hetken loppuakseen jälleen
|
|
|
|
94 |
Eikä enää koskaan tulla voi!!
|
|
|
| |
|