| |
Kustaa II Adolfin morsian
|
|
|
|
2 |
Oi miks' en ollut mä köyhän korven tyttö.
|
|
|
|
3 |
Mä miksi kasvoin kauno loistossaan.
|
|
|
|
4 |
Oi miksi rakastuin mä ruhtinaaseen.
|
|
|
|
5 |
Oi miks' en rakastunut köyhään vaan.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Sä olit mun, sä poika ihanainen,
|
|
|
|
8 |
ei meitä mikään toisistamme eroita.
|
|
|
|
9 |
Ei mikään muu kuin kuolo kolkko vainen,
|
|
|
|
10 |
mi kaikki toisistamme eroitaa.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Sä olit mun, kun ensi kerran
|
|
|
|
13 |
näin päivän valon, lapsi kyynelten,
|
|
|
|
14 |
ja vaikka käsky silloin oli Herran.
|
|
|
|
15 |
Mun lupas sanoa morsiamekseen.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Älä lähde pois, en jää mä tänne yksin,
|
|
|
|
18 |
sillä viaton olen yksin kärsimään.
|
|
|
|
19 |
On Luoja taivaan sulle kostavainen,
|
|
|
|
20 |
kun palajat ja mun on käynyt näin.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Mä olin tyttö onnellinen silloin,
|
|
|
|
23 |
kun olin morsian Kustaa Adolfin,
|
|
|
|
24 |
Kun Määlarjärven rantoja mä sousin,
|
|
|
|
25 |
Oi Määlar järvi kätke minut pois.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Kukaan ei tiedä kuinka sydäntäni särkee
|
|
|
|
28 |
Kukaan ei tiedä ketä rakastan,
|
|
|
|
29 |
kun aina muistan tumman kiiltotukan
|
|
|
|
30 |
ja aina muistan silmät siniset.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Minun suruni ei ole sinun syytäsi,
|
|
|
|
33 |
Sydämmein täytää lempi rakkaus.
|
|
|
|
34 |
Näin köyhänä en tohdi sua pyytää,
|
|
|
|
35 |
Suo kuitenkin mulle hellä vastaus.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Ei sittenkään viel' täydellinen ollut,
|
|
|
|
38 |
vaan enkeliks' kun kerran muututaan.
|
|
|
|
39 |
Ei sittenkään viel' tähtein tuolla puolen,
|
|
|
|
40 |
voi sydämmeni tuskaa lievittää.
|
|
| | Loimaa 1950. |
|
|
| |
|