JR 35055

j35055
Häme — Iitti
Lahden kansanopiston oppilaat,
1951

Metadata

COL: Lahden kansanopiston oppilaat
ID: 35055
INF_CTX: (joht. Edla Kojosen välityksellä). Runo on satakuntalaista alkuperää ja pitäisi perustua tositapaukseen. Kirjoittanut muistiin / ? /.
LOC_AREA: d
LOC_PAR: Iitti.
SGN: 13.
TMP: 1951.

Tenhotar
     2  Hän villi ja vikkelä tyttö,
     3  on hurja hän rakastamaan.
     4  Vaan pian hän vanhan unohtaapi,
     5  kun uuden hän nähdä saa.
     6  000
     7  Ja uutta hän hurjemmasti
     8  kuin entistä jumaloi,
     9  ja uuden huulilta kaiken
     10  sen puhtaamman turmella voi.
     11  000
     12  Monen pojan toiveet hän petti,
     13  kun lemmen leikiks' hän löi.
     14  oni itkee, kun ilta joutuu,
     15  ja kyyneleet kuivaa yö.
     16  000
     17  Ei pettänyt tahallansa,
     18  hän oli tenhotar,
     19  hän uutta lempeä halaa,
     20  niin vanha jäädä saa.
     21  000
     22  Monasti karvas kyynel
     23  poskellen vierähtää,
     24  kun pettämänsä pojan
     25  tuskan hän nähdä saa.
     26  000
     27  Kerrankin pettämälleen
     28  pojalle lausui näin:
     29  "Oi, anteeksi anna mulle,
     30  että tehnyt olen sulle näin.
     31  000
     32  Minäkin tuskaa tunnen,
     33  kun en voi rakastaa,
     34  vaan lempi häilyväinen
     35  rintaani riuduttaa.
     36  000
     37  Kätensä lumivalkeen
     38  pojan kaulalle kietoi hän
     39  ja kuumilla suuteloilla
     40  haihduttaa ikävää.
     41  000
     42  Hänen olentonsa oli niin hellä,
     43  ja kaikki hän lumosi,
     44  ei vihannut häntä kukaan,
     45  vaan kaikki rakasti.
     46  000
     47  Vaan pojasta kun erosi,
     48  niin aamu sarasti.
     49  Silloinpa tuskissansa
     50  neitonen rukoili:
     51  000
     52  "Oi, Jumalani taivaan
     53  mua raukkaa sääli sä.
     54  Ja rakkaus polttavainen
     55  rintaani lähetä.
     56  000
     57  Oi, miksi en minä kun muutkin
     58  voi oikein rakastaa,
     59  ja olla uskollinen
     60  vain yhden rinnalla.
     61  000
     62  Ja neidon rukoukset
     63  tulivat kuulluksi
     64  Yks' kuutamoinen ilta
     65  neidon rakkaus heräsi.
     66  000
     67  Tuo kuuluisa viuluniekka
     68  ja säveltaituri
     69  se rakkauden tulen
     70  neidon rintahan sytytti.
     71  000
     72  Vaan soittaja niinkuin hänkin,
     73  hän oli hurmaaja.
     74  Hän neidon hurmas ja jätti,
     75  se oli tapansa.
     76  000
     77  Kuu hopeoitaan kun luopi,
     78  puol' yö oli käsissä,
     79  kun neito kiireisesti
     80  riens' armastaan tapaamaan,
     81  000
     82  Kun armaansa kotiin hän saapui,
     83  niin tuskissaan saneli:
     84  "Olen kuullut, toista sä lemmit,
     85  sano, onko totta se."
     86  000
     87  Hän pilkannaurahduksen
     88  vaan osaksensa saa,
     89  ja saatanan soitto uljas
     90  oli vastauksensa.
     91  000
     92  "Oi Ruud! Oi, armas Ruud!
     93  oi etkö tiedä sä.
     94  sinun lastasi rintani alla
     95  parhaillaan kannan mä.
     96  000
     97  Nyt taituri nousi tuoliltaan,
     98  heitti viulun luotansa.
     99  Ja viulun kielet tuskasta
     100  heikosti parahtivat.
     101  000
     102  "Oletko tyhmä, Sonja",
     103  hän kiukuissaan saneli.
     104  "Miksi antauduit sä mulle,
     105  on oma vikasi.
     106  000
     107  On viuluni minut opettanut
     108  tyttöjä pettämään.
     109  On viuluni minut opettanut
     110  lapseni jättämään.
     111  000
     112  Siis poistu luotani Sonja,
     113  tahdon olla yksin mä.
     114  En kyyneleitäsi mä kestä,
     115  niitä ei ole itselläin!"
     116  000
     117  Hän viulun ylös nosti,
     118  sen painoi rintaansa.
     119  "Tätä minä yksin lemmin",
     120  lausui hän pilkallaan.
     121  000
     122  "Siis hyvästi jääös Sonja,
     123  nyt täytyy lähteä sun."
     124  Ja hellällä kosketuksellaan
     125  sai viulunsa väräjämään.
     126  000
     127  Mutt' kalman kalpeana
     128  kuunteli neito tuo,
     129  kun soittaja pilkallansa
     130  luontoaan kuvaili.
     131  000
     132  Saatanan uljas soitto,
     133  joka ennen viehätti,
     134  Hänen kummaan järkeen saattoi,
     135  ja järkensä pimitti.
     136  000
     137  Rajusti huudahtaapi:
     138  "Sinä kurja petturi,
     139  jollet sä lemmi mua,
     140  niin sääli lastasi".
(runo jatkuu, kts. käsikirj.)

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems

JR 78608 24 %