|
|
1 |
Harjumäen kalliol oli piäni mökki,
|
|
|
|
2 |
josa rajasuutarilla oli poika mölli.
|
|
|
|
3 |
Isä oli Vehka-Heikki, poika myöskin siksi
|
|
|
|
4 |
ensin nimeltä kutsuttiin ja sitte Vekkuliksi.
|
|
|
|
5 |
Äiti oli ku tuulimylly, suuri nuuskakuano,
|
|
|
|
6 |
Roima-Pirko nimeltänsä, tavoltans hyvin huano,
|
|
|
|
7 |
niinkun naulan lankakerät kieppusilmät päässä,
|
|
|
|
8 |
ja huule oli kun tallukka ja lestinokka rääsä.
|
|
|
|
9 |
Koska vihron viimeseksi häijy poika koppi
|
|
|
|
10 |
seurakunnan kenkärajat rypistämään oppi.
|
|
|
|
11 |
Sitte isä miälellänsä juttelevi sille,
|
|
|
|
12 |
taitavalle pojallensa, pikku Vekkulille:
|
|
|
|
13 |
"Hyvä olet hyppysistäs, ett eikös olis sulla,
|
|
|
|
14 |
poikaseni, ittel haluu mestariksi tulla?
|
|
|
|
15 |
Meirän tulee täsä töllis kolmen ahras olla,
|
|
|
|
16 |
ota sinä perintös, lähre poies sovinnolla,
|
|
|
|
17 |
naskalita muutaman ja pikirippuloitå,
|
|
|
|
18 |
hohtimet ja veistikalut, pistä pussiin noita
|
|
|
|
19 |
harjaksia kymmenkunta ja polvihihnat myätäs,
|
|
|
|
20 |
ettäs öisijoillas saisit tehrä töitä."
|
|
|
|
21 |
Läksiryypyt ryypättiin, muiskutettiin suuta,
|
|
|
|
22 |
eikä pikku Vekkuli toivo enää muuta.
|
|
|
|
23 |
Poika läksi lerputteli poies kotoansa,
|
|
|
|
24 |
pitkin tiätä lauleskeli yksin surusansa.
|
|
| | Sillo kun mä nuar olin, mä kuulin tän. |
|
|
| |
|