| |
ELINAN SURMA
|
|
|
|
2 |
Elinainen neitty nuari
|
|
|
|
3 |
meni aittahan mäellä
|
|
|
|
4 |
vaskivakka kainalosa,
|
|
|
|
5 |
vaski avain vakasesa.
|
|
|
|
6 |
- Tuolla tulee Klaus Kurki.
|
|
|
|
7 |
- Onkos teillä neittä myyrä,
|
|
|
|
8 |
Piikaa mulle pirettyn ä???
|
|
|
|
9 |
- Ei meillä ole neittä myyrä,
|
|
|
|
10 |
ei neittä mäellä myyrä,
|
|
|
|
11 |
kaupitella kartanolla;
|
|
|
|
12 |
hevosia mäellä myyrään,
|
|
|
|
13 |
luukaviot kalliolla.
|
|
|
|
14 |
On meillä tupiakin,
|
|
|
|
15 |
tupa tulla, toinen mennä,
|
|
|
|
16 |
vaja varsat vainiolla.
|
|
|
|
17 |
Tuli sitten pirttihin sisälle,
|
|
|
|
18 |
miakallansa oven avas.
|
|
|
|
19 |
tupellansa kiinni sulki.
|
|
|
|
20 |
Elinan viis veljestä
|
|
|
|
21 |
istuit kaikki pöyrän pääsä,
|
|
|
|
22 |
nousit Kurjelle kumartamaahan.
|
|
|
|
23 |
- Onkos teillä neittä myyrä,
|
|
|
|
24 |
piikaa minulle piretty?
|
|
|
|
25 |
- Ah mun, äiti-kultaseni,
|
|
|
|
26 |
älä anna minua Klaulle.
|
|
|
|
27 |
- Piiat viälä piskuisia
|
|
|
|
28 |
kansa kesken kasvavia.
|
|
|
|
29 |
- Onhan oiva Elinainen,
|
|
|
|
30 |
avioksi auttavainen.
|
|
|
|
31 |
- Ei taira viälä Elinainen
|
|
|
|
32 |
panna työhön palkollista,
|
|
|
|
33 |
ruakkia perhettä suurta.
|
|
|
|
34 |
Eihän tartte Elinaisen
|
|
|
|
35 |
panna työhön palkollista,
|
|
|
|
36 |
kaita karjalaumojani,
|
|
|
|
37 |
Laukosa on Kirsti piika,
|
|
|
|
38 |
joka taitaa talon tavat.
|
|
|
|
39 |
- Ah mun, äiti-kultaseni,
|
|
|
|
40 |
älä Kurjelle minua anna,
|
|
|
|
41 |
älä Laukkohon minua aja.
|
|
|
|
42 |
Kirsti polttaisi tulesa,
|
|
|
|
43 |
kovin kourin kualettaisi.
|
|
|
|
44 |
- Ei ole Kirsti ennenkään
|
|
|
|
45 |
ketään polttanut poroksi,
|
|
|
|
46 |
eikä polta vastakaan.
|
|
|
|
47 |
Kirsti katteli klasista:
|
|
|
|
48 |
- Ah jos jotakin olisi,
|
|
|
|
49 |
joka tonkin parin pahentaisi,
|
|
|
|
50 |
ennen ku avaimet annan,
|
|
|
|
51 |
toisen käskylle kävelen.
|
|
| | "Kirstin teki mieli Laukon herraa." |
|
|
|
53 |
- Ualevi emännän makas.
|
|
|
|
54 |
- Jos sen tuattelet toreksi,
|
|
|
|
55 |
minkä saattelit sanoiksi,
|
|
|
|
56 |
Elinan poroksi?? poltan.
|
|
|
|
57 |
Kirsti viakasteli herrallensa:
|
|
|
|
58 |
- Ah mun, Klaus kultaseni
|
|
|
|
59 |
aja Pikkuniittusten perille,
|
|
|
|
60 |
aina Ahmasten larolle,
|
|
|
|
61 |
sano kauvas meneväsi,
|
|
|
|
62 |
käräjille Pohjanmaalle,
|
|
|
|
63 |
siälä kauvan viipyväsi,
|
|
|
|
64 |
niin mä tuattelen toreksi,
|
|
|
|
65 |
minkä saattelin sanoiksi.
|
|
| | Klaus Kurki: |
|
|
|
67 |
- Laita, emäntä, evästä mulle,
|
|
|
|
68 |
karpio kananmunia.
|
|
|
|
69 |
Kirsti kiisi Ahmaisihin:
|
|
|
|
70 |
- Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
71 |
älä siälä kauvan viivy,
|
|
|
|
72 |
viikot viimeiset minulla
|
|
|
|
73 |
päivät viälä viimeisimmät.
|
|
|
|
74 |
- Ah mun, Kirsti piikaseni,
|
|
|
|
75 |
miksi kolkutat korasa?
|
|
|
|
76 |
Älä kolki niin kovasti,
|
|
|
|
77 |
älä kurikoitse paitojani,
|
|
|
|
78 |
ei ne ole täällä tehty,
|
|
|
|
79 |
vaan mun äiteni kotona.
|
|
|
|
80 |
Kirsti siihen mutkan muisti:
|
|
|
|
81 |
kolkki vialä kovemmasti.
|
|
|
|
82 |
- Miksi kurikoit kurilla,
|
|
|
|
83 |
paukutat patojen luona?
|
|
|
|
84 |
- Pesen huaran huopineita,
|
|
|
|
85 |
pahan vaimon vaattehia
|
|
| | "Ja sitten on siinä virressä vielä paljon muutakin, vaan en saa niitä esille. Kun mieheni muistutteli niitä minun kanssani, niin tuli muistiini enemmän ja yhressä oli se virsi eli runo pirempi." |
|
| | Kirsti sanoo: |
|
|
|
88 |
- Uullevi ylinen renki,
|
|
|
|
89 |
rouva käski vourin tulla
|
|
|
|
90 |
kiireisesti kamariinsa.
|
|
| | "Kuulkaahan, rakas rovasti, Eresmennyt mieheni, mv. Kalle Ekojärvis. 1872, k. 1957 ja hänen veljensä, naapuri mv. Herman Järvinen, s. 1865, k. 1957, muistivat tähän kohtaan miehekkään lisäyksen kaaripyssystä eli joussesta?? ja 5 nuolesta, jotka Laukon ylivouti otti mukaansa, kun hän meni Elinan kamariin. Kirjoititteko sen paperiinne? Minä vastasin: - Tein vain vähän muistiinpanoja siitä. Ajattelin, että seuravalla keräysmatkallani kyselisin siitä lähemmin; oli sillä kerralla kiire. Kun sitten tulin tänne Ekojärven-maahan, olivat molemmat runon-muistista taitavat vanhukset kuolleet. Mutta nyt minä pyydän, että te sanoisitte sen runollisesti. - Lapsena äitini lauloi Elinan laulua ja min äkin?? lauloin kuten veisaava vesilahtelainen. Nyt en enää osaa laulaa, enkä muista enää kuin jotakin sieltä, täältä. Laulaessa virheetkin huomataan. Kuinka te, rovasti sen muistatte? Näin minä muistan: |
|
|
|
92 |
Uskollinen Uulle-vouti
|
|
|
|
93 |
otti jousensa olalle
|
|
|
|
94 |
viisi nuolta konttihinsa
|
|
|
|
95 |
astui sitten rouvan kamarihin.
|
|
| | - Mitäs Elina-rouva sanoi? - Minä en muista. - Rouva kysyi, että mitä uskollinen Uullevi aikoi? - Ammun Kurjen ja hänen ylpeän huoransa. - Klaus Kurki on mieheni, ette saa häntä ampua. - Entäs Kirsti huarra? - Ei sinun pirä tappaman. Se on Jumalan määräys. |
|
|
|
97 |
Kirsti kiirehti peräsä,
|
|
|
|
98 |
yhreksät lukut lukitti,
|
|
|
|
99 |
takateljet kymmenennet,
|
|
|
|
100 |
sitten kulki Kurjen tykö,
|
|
|
|
101 |
- Ah mun Klaus-kultaseni,
|
|
|
|
102 |
jo nyt tuattelen toreksi,
|
|
|
|
103 |
minkä saattelin sanoiksi,
|
|
|
|
104 |
Uullevi on nytkin siälä
|
|
|
|
105 |
rouvan kansa kamarisa.
|
|
|
|
106 |
Elina piti lastansa klasisa;
|
|
|
|
107 |
- Älä polta poikalastas,
|
|
|
|
108 |
vaikkas kantajan karotat.
|
|
|
|
109 |
- Pala, portto, poikinesi
|
|
|
|
110 |
mailman lautta lapsinesi.
|
|
|
|
111 |
Ei se ole minun poikiani
|
|
|
|
112 |
vaan se on Uullevin poika.
|
|
|
|
113 |
Elina pisti kätensä klasista
|
|
|
|
114 |
vihkisormus sormesansa:
|
|
|
|
115 |
- Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
116 |
älä sormustas menetä,
|
|
|
|
117 |
jos sen kantajan karotat.
|
|
|
|
118 |
Kurki iski miakallansa
|
|
|
|
119 |
sormen poikki rouvaltansa,
|
|
|
|
120 |
otti sormuksen omakseen.
|
|
| | "Äitini Eeva Säteri lauloi lapsuudessani tätä laulua nuotillensa, ja se liikutti minua. Suomelan emäntäkin joutui siitä hämillensä, josta runo kertoo": |
|
|
|
122 |
- Sukin, sukin sukkiani,
|
|
|
|
123 |
sukin aina väärin puolin,
|
|
|
|
124 |
kuinka lie mun tyttäreni?
|
|
|
|
125 |
- Hyvin kyllä, muari kulta
|
|
|
|
126 |
hyvin ennen, nyt paremmin.
|
|
|
|
127 |
- Hamon, hamon hamettani,
|
|
|
|
128 |
hamon aina väärin puolin,
|
|
|
|
129 |
kuinka lie mun tyttäreni?
|
|
|
|
130 |
- Hyvin kyllä, muari kulta,
|
|
|
|
131 |
hyvin ennen, nyt paremmin.
|
|
|
|
132 |
- Kenkin, kenkin kenkiäni
|
|
|
|
133 |
kenkin aina väärin puolin
|
|
|
|
134 |
kuinka lie mun tyttäreni?
|
|
|
|
135 |
- Hyvin kyllä, muari kulta,
|
|
|
|
136 |
hyvin ennen, nyt paremmin.
|
|
|
|
137 |
---
|
|
|
|
138 |
Kontillensa kohta vaipui
|
|
|
|
139 |
oman vävynsä etehen:
|
|
|
|
140 |
- Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
141 |
ota poikas pois tulesta,
|
|
|
|
142 |
vaka vaimos valkeasta.
|
|
|
|
143 |
- Poltan porton poikineen
|
|
|
|
144 |
mailman lauttan lapsinensa;
|
|
|
|
145 |
Ei se ole minun poikiani
|
|
|
|
146 |
vaan se ompi vourin poika.
|
|
| | "Hermanni-sedän, mv. Hermanni Järvisen mukaan muistan, että Elina puolusteli miestänsä, Klaus Kurkea omalle äirelleen": |
|
|
|
148 |
- Älä syytä Klaulle työnnää
|
|
|
|
149 |
Kirsti täsä alkusyynä,
|
|
|
|
150 |
perkele on valheen isä,
|
|
|
|
151 |
Kirsti minut tappaa tahto.
|
|
|
|
152 |
Kurki istu aitan kynnyksellä.
|
|
|
|
153 |
Herra Jeesus kysy hältä:
|
|
|
|
154 |
- Mitä itket, Klaus Kurki?
|
|
|
|
155 |
- Sitä itken ittekseni,
|
|
|
|
156 |
valittelen vaivassani,
|
|
|
|
157 |
uskoin huaran houkutukset,
|
|
|
|
158 |
poltin pienen poikaseni,
|
|
|
|
159 |
surmasin sylini täyren.
|
|
|
|
160 |
- Misä ompi Elinainen?
|
|
|
|
161 |
- Ylimmäsä taivahaasa,
|
|
|
|
162 |
asunnosa autuaasa,
|
|
|
|
163 |
pikku poikanen sylisä,
|
|
|
|
164 |
Uullevi oven eresä.
|
|
|
|
165 |
- Misä Kurki Kirstinensä?
|
|
|
|
166 |
- Alimmasa helvetisä,
|
|
|
|
167 |
paikasa pahimmasa
|
|
|
|
168 |
ikuisesti itkemäsä,
|
|
|
|
169 |
alimmaisen portinalla.
|
|
|
| |
|