| |
ELINAN SURMA
|
|
|
|
2 |
Elinainen neitsyt nuari
|
|
|
|
3 |
meni aittahan mäelle
|
|
|
|
4 |
vaskivakka kainalosa,
|
|
|
|
5 |
vaskiavain vakkasesa.
|
|
|
|
6 |
"Tuallapa tulevi Klaus Kurki."
|
|
|
|
7 |
"Mistäs tunnet Klaus Kurjen?"
|
|
|
|
8 |
"Tuiman tunnen tulennasta,
|
|
|
|
9 |
hevon kengän heitännästä."
|
|
|
|
10 |
Klaus tua tuli pihalle
|
|
|
|
11 |
saran saattomiehen kanssa.
|
|
|
|
12 |
"Onko teillä neitsyt myyrä
|
|
|
|
13 |
piika piretty minulle?"
|
|
| | Emäntä vastasi: |
|
|
|
15 |
Ei meillä neittä mäellä myyrä,
|
|
|
|
16 |
hevot meillä mäellä myyrään,
|
|
|
|
17 |
luukaviot kartanolla."
|
|
|
|
18 |
Klaus tuo tuli tuvalle:
|
|
|
|
19 |
"Onko teillä neittä myyrä,
|
|
|
|
20 |
piika piretty minulle?"
|
|
|
|
21 |
"Ei neittyttä mäellä myyrä,
|
|
|
|
22 |
kaupitella kartanolla,
|
|
|
|
23 |
hevoset mäellä myyrään,
|
|
|
|
24 |
luukaviot kartanolla.
|
|
|
|
25 |
Onhan meillä tupiakin
|
|
|
|
26 |
tupa tulla, toinen mennä,
|
|
|
|
27 |
talli myös hevoset panna,
|
|
|
|
28 |
naulat laskea satulat
|
|
|
|
29 |
vaja varsat valjutella."
|
|
| | (Ei tiennyt mitä se merkitsee.) |
|
|
|
31 |
Klaus tuo tupahan tuli
|
|
|
|
32 |
miakallansa oven avas,
|
|
|
|
33 |
tupellansa kiinni tunki.
|
|
|
|
34 |
Viisi veljeä Elinan
|
|
|
|
35 |
istuit kaikki pöyrän pääsä,
|
|
|
|
36 |
nousit kaikki seisomaan,??
|
|
|
|
37 |
Kurjelle kumartamaaha:
|
|
|
|
38 |
"Onko teillä neittä myyrä,
|
|
|
|
39 |
piika piretty minulle?"
|
|
|
|
40 |
"Ei ole meillä neittä myyrä"
|
|
|
|
41 |
"Onhan teillä pieni Elinainen"
|
|
|
|
42 |
"Ah mun, äiti kultaseni,
|
|
|
|
43 |
älä minua Klaulle anna.
|
|
|
|
44 |
Kirsti mun polttain tulella,
|
|
|
|
45 |
pahoin päivin kualettaisi."
|
|
|
|
46 |
"Ei oo Kirsti koskaan ennen
|
|
|
|
47 |
ketään polttanut tulesa,
|
|
|
|
48 |
kovin päivin kualettanut.
|
|
| | Äiti sannoo: |
|
|
|
50 |
"Ei taira vähä Elinainen
|
|
|
|
51 |
panna työhön palkollista,
|
|
|
|
52 |
kaita suurta tarhakarjaa."
|
|
|
|
53 |
"Kyllä mull' on Kirsti piika,
|
|
|
|
54 |
panee työhön palkolliset,
|
|
|
|
55 |
kaittee suuren tarhakarjan."
|
|
|
|
56 |
Kuka hullu muu kun piika;
|
|
|
|
57 |
vaikk'ei hullu, mutta himmi,
|
|
|
|
58 |
otti kihlat, antoi kättä,
|
|
|
|
59 |
menit Laukon kartanolle.
|
|
|
|
60 |
Kirsti katteli kateellisena:
|
|
|
|
61 |
"Voi jos sitäkin olisi,
|
|
|
|
62 |
joka ton välin pahentaisi,
|
|
|
|
63 |
ennen kuin avaimet annan,
|
|
|
|
64 |
toisen käskystä kävelen."
|
|
|
|
65 |
Kirsti meni Kurjen tykö:
|
|
|
|
66 |
"Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
67 |
Ualevi emännän makas."
|
|
|
|
68 |
"Jos sen tuattelet toreksi,
|
|
|
|
69 |
minkä saattelit sanoiksi,
|
|
|
|
70 |
Elinan poroksi poltan,
|
|
|
|
71 |
kovin päivin kualetankin,
|
|
|
|
72 |
viisi verkasta hametta,
|
|
|
|
73 |
sekä silkitkin sivulle,
|
|
|
|
74 |
avaimetkin sulle annan
|
|
|
|
75 |
niinkuin ennen Elinalle.
|
|
| | Kirsti sannoo: |
|
|
|
77 |
Aja Aumasten?? larolle,
|
|
|
|
78 |
Pikku-niittysten perille.
|
|
|
|
79 |
Ota evästä elääksesi,
|
|
|
|
80 |
sano kauvas kulkevasi,
|
|
|
|
81 |
käräjille Pohjanmaalle,
|
|
|
|
82 |
niin mä tuottelen toreksi,
|
|
|
|
83 |
minkä saattelin sanoiksi."
|
|
|
|
84 |
"Ah mun, Elina emäntäni,
|
|
|
|
85 |
viillä voita vakkasehen
|
|
|
|
86 |
karpio kananmunia,
|
|
| | (paljon oli kanoja Laukossa) |
|
|
|
88 |
liikkiö sianlihoja,
|
|
|
|
89 |
leipiä varaksi vartaallinen,
|
|
|
|
90 |
minun kauvas mennäkseni
|
|
|
|
91 |
käräjille Pohjanmaalle."
|
|
|
|
92 |
"Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
93 |
Älä viivy siellä kauvan,
|
|
|
|
94 |
viikot viimeiset minulla,
|
|
|
|
95 |
päivät vielä viimeisimmät,
|
|
|
|
96 |
puhu pualilla puheilla,
|
|
|
|
97 |
puhu toisten toinen puali,
|
|
|
|
98 |
astu puali saappahalla,
|
|
|
|
99 |
astu toisten toinen puali,
|
|
|
|
100 |
että spikemmin kotia pääset
|
|
|
|
101 |
Pohjan noitien parista."
|
|
|
|
102 |
Klaus ajoi ajohon läksi,
|
|
|
|
103 |
ajo Aumasten larolle,
|
|
|
|
104 |
Pikku-niittysten perille.
|
|
|
|
105 |
"Ottakaamme orjat työstä,
|
|
|
|
106 |
pitäkäämme pienet pirot,
|
|
|
|
107 |
niinkuin ennenkin on tehty
|
|
|
|
108 |
isäntien poissa-ollen.
|
|
|
|
109 |
"Ah mun, Kirsti piikaseni,
|
|
|
|
110 |
tehe niinkuin ennenkin on tehty
|
|
|
|
111 |
iske kaikki tynnyrimme
|
|
|
|
112 |
mutta älä sitä iske,
|
|
|
|
113 |
kuin on pantu Klausta varten."
|
|
|
|
114 |
Kirsti tuohon mutkan muisti:
|
|
|
|
115 |
sen hän ensimmäiseks iski.
|
|
|
|
116 |
"Ah mun, Kirsti piikaseni,
|
|
|
|
117 |
toisin tehit, toisin käskin."
|
|
|
|
118 |
Pirot sitte pirettihin.
|
|
|
|
119 |
Kirsti pian piikonensa
|
|
|
|
120 |
meni pyykille pihalle,
|
|
|
|
121 |
paukutteli patojansa,
|
|
|
|
122 |
kolkki pyykkikorasansa.
|
|
|
|
123 |
"Ah mun, Kirsti piikaseni,
|
|
|
|
124 |
mitä kolkitset korasa,
|
|
|
|
125 |
paukuttelet patojani?"
|
|
|
|
126 |
"Huaran hurstia virutan,
|
|
|
|
127 |
pahan ämm än?? paitasia."
|
|
|
|
128 |
"Älä kolki niin kovasti,
|
|
|
|
129 |
paitojani niin pahasti.
|
|
|
|
130 |
Kirsti siihen mutkan muisti,
|
|
|
|
131 |
kolkitsi sitä kovemmin.
|
|
| | Elina tuimistui kun Kirsti ei totellut, vaan uhmaili. |
|
|
|
133 |
"Älä kolki, Kirsti huarra,
|
|
|
|
134 |
paitojani niin pahasti,
|
|
|
|
135 |
ei ne ole täällä tehryt,
|
|
|
|
136 |
vaan mun äitini kotona."
|
|
|
|
137 |
"Huarria hyvätki piiat,
|
|
|
|
138 |
vaan ei portot pualetkaan;
|
|
|
|
139 |
itte isot emännätkin
|
|
|
|
140 |
ovat renkien parisa,
|
|
|
|
141 |
Ylivourin voittajana."
|
|
|
|
142 |
Elina pahoilla mielin
|
|
|
|
143 |
palas rannalta sisälle.
|
|
|
|
144 |
"Ah mun, rouva kultaseni,
|
|
|
|
145 |
mihin tehen vuotehenne,
|
|
|
|
146 |
Ualevin uuteen tupahanko,
|
|
|
|
147 |
vaiko Klaun kamarihin?"
|
|
|
|
148 |
"Älä tehe Ualevin tupahan,
|
|
|
|
149 |
Tehe Klaun kamarihin.
|
|
|
|
150 |
"Siäll' on pyssyt paukkuvaiset,
|
|
|
|
151 |
siällä miakat välkkiväiset."
|
|
|
|
152 |
"Pyssyt surmana sorasa,
|
|
|
|
153 |
tuttuna ovat tuvasa,
|
|
|
|
154 |
miakat miähillä käsisä,
|
|
|
|
155 |
kamarisa kaunehina,
|
|
|
|
156 |
tehe sinne yösijani,
|
|
|
|
157 |
Tehe Klaun kamarihin,
|
|
|
|
158 |
pane yhret villavaipat,
|
|
|
|
159 |
pane yhret korvatyynyt,
|
|
|
|
160 |
yhret liinaiset lakanat.
|
|
|
|
161 |
Kirsti tuohon mutkan muisti,
|
|
|
|
162 |
pani viiret villavaipat,
|
|
|
|
163 |
pani viiret korvatyynyt,
|
|
|
|
164 |
pani viiret liinarairit.
|
|
|
|
165 |
"Ah mun, Kirsti piikaseni,
|
|
|
|
166 |
eppäs tehnyt niinkuin käskin,
|
|
|
|
167 |
panit viiret villavaipat,
|
|
|
|
168 |
panit viiret korvatyynyt,
|
|
|
|
169 |
panit viiret liinarairit."
|
|
|
|
170 |
Ylivouti Ualeville:
|
|
|
|
171 |
"Rouva teitä luokseen kuttu,
|
|
|
|
172 |
heti Klaun kamarihin."
|
|
|
|
173 |
"Mitäs minä siällä tehnen?"
|
|
|
|
174 |
Meni, koska komennettiin,
|
|
|
|
175 |
Meni sinne arvollansa.
|
|
|
|
176 |
Kirsti kiiruhti peräsä,
|
|
|
|
177 |
salpas ovet, lukitsi myös,
|
|
|
|
178 |
ettei päässyt siältä poijes,
|
|
|
|
179 |
juoksi Aumasten larolle,
|
|
|
|
180 |
Pikku-niittysten perille.
|
|
|
|
181 |
"Ah, mun Klaus kultaseni,
|
|
|
|
182 |
nyt mä tuattelen toreksi,
|
|
|
|
183 |
minkä saattelin sanoiksi.
|
|
|
|
184 |
Ualevi on nytkin siälä
|
|
|
|
185 |
kamarisasi emännän kansa."
|
|
|
|
186 |
Kurki julmistui ja kotiin lähti,
|
|
|
|
187 |
tervaksia tempas mukaan
|
|
|
|
188 |
ne hän pisti nurkan alle
|
|
|
|
189 |
sytytti tulen tervaksihin.
|
|
|
|
190 |
Elinainen, nuari rouva,
|
|
|
|
191 |
avas akkunan raolle:
|
|
|
|
192 |
"Ah mun Klaus kultaseni,
|
|
|
|
193 |
älä sormustas karota,
|
|
|
|
194 |
vaikkas kantajan karotat."
|
|
|
|
195 |
Klaus Kurki, kurja mies
|
|
|
|
196 |
mies kurja ja kamala
|
|
|
|
197 |
veti puukon tupestansa
|
|
|
|
198 |
katkas sormen katki aivan.
|
|
| | Kai se sen taskuunsa sitten pisti. Sitten Elina sitoi sormensa ja näytti poikaa akkunasta. |
|
|
|
200 |
"Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
201 |
älä polta poikalastas,
|
|
|
|
202 |
vaikkas poltat pojan äirin."
|
|
|
|
203 |
"Poltan porton poikinensa,
|
|
|
|
204 |
mailman lautan lapsinensa,
|
|
|
|
205 |
ei se ole minun poikani,
|
|
|
|
206 |
vaan on Ualevin poika."
|
|
| | Sitten oli joku poikanen pihalla, Elina pyysi: |
|
|
|
208 |
"Juokse hyvä poikaseni,
|
|
|
|
209 |
suoraa päätä Suomelahan,
|
|
|
|
210 |
käske äiren tänne tulla,
|
|
|
|
211 |
puhu paremmin kuin onkaan.
|
|
|
|
212 |
Poika juoksi, pian joutu
|
|
| | Suomelan emäntä pohkääntyi, ettei tahtonut vaatteita päälleen saara. |
|
|
|
214 |
"Voi minua, vaimo valju,
|
|
|
|
215 |
kuinka kengin kenkiäni,
|
|
|
|
216 |
kengin aina erestakaisin
|
|
|
|
217 |
kuinka liekään tyttäreni?
|
|
|
|
218 |
"Hyvin kyllä, muari kulta,
|
|
|
|
219 |
hyvin ennen, nyt paremmin
|
|
|
|
220 |
j.n.e.
|
|
| | Ja viimein rekeen pääsivät. |
|
|
|
222 |
"Mitä Laukosa nyt tehrään
|
|
|
|
223 |
noin sakean sauhun kanssa?"
|
|
|
|
224 |
"Kukot siällä kultatahan,
|
|
|
|
225 |
kanan pojat kaltatahan,
|
|
|
|
226 |
pienen prinssin ristijääseks,
|
|
|
|
227 |
pikku poikasen piroksi. "
|
|
|
|
228 |
Ajoit Laukon kartanolle,
|
|
|
|
229 |
siellä Suomelan emäntä
|
|
|
|
230 |
lankes maahan polvillensa
|
|
|
|
231 |
oman vävynsä etehen:
|
|
|
|
232 |
"Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
233 |
ota poikas pois tulesta,
|
|
|
|
234 |
vakaa vaimo valkeasta."
|
|
|
|
235 |
"Poltan porton poikinensa,
|
|
|
|
236 |
mailman lautan lapsinensa."
|
|
| | Sitten Suomelan emäntä hädässänsä rukoili Elina-tyttärensä elämän pelastamista ikään kuin Elina olisi syyllinen. |
|
|
|
238 |
"Anna mennä Elinaisen
|
|
|
|
239 |
muukalaiseks muille maille
|
|
|
|
240 |
piilojansa piilemään
|
|
|
|
241 |
töitänsä häpeilemään."
|
|
|
|
242 |
"Enkä anna, enkä taivu. "
|
|
|
|
243 |
Kirsti kiirehti sivulle:
|
|
|
|
244 |
"Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
245 |
pane jauhoja pahoja,
|
|
|
|
246 |
kruutitynnyri lisäksi,
|
|
|
|
247 |
että paremmin palaisi."
|
|
|
|
248 |
"Ah, mun rakas tyttäreni,
|
|
|
|
249 |
mahroit olla miälin, kiälin,
|
|
|
|
250 |
miälin kielin porton kanssa."
|
|
|
|
251 |
"Ah, mun rakas äitiseni,
|
|
|
|
252 |
ei ole syytä pienintäkään
|
|
|
|
253 |
tehin kaikki, minkä taisin."
|
|
|
|
254 |
"Sua kiitän, Herra Jeesus,
|
|
|
|
255 |
että viälä viimeseksi
|
|
|
|
256 |
annoit avun?? aikanansa,
|
|
|
|
257 |
sain mä nährä äirin kasvot."
|
|
|
|
258 |
Olisi vielä viimeiseksi
|
|
|
|
259 |
itkevälle äirillensä
|
|
|
|
260 |
sanansa sanonut,
|
|
|
|
261 |
vaan tuli pääsi valloillensa,
|
|
|
|
262 |
kannatteetkin katkesivat,
|
|
|
|
263 |
katto kaatu, liekki sen söi.
|
|
|
|
264 |
Se oli kuolo nuaren rouvan,
|
|
|
|
265 |
joka, oli kaunis kasvoiltansa
|
|
|
|
266 |
sekä jalo luonteeltansa.
|
|
|
|
267 |
Talli täynnä hevosia,
|
|
|
|
268 |
nautoja navetta täynnä
|
|
|
|
269 |
kuolit kaikki korsi suuhun
|
|
|
|
270 |
kaaruit kaurojen nojalle.
|
|
|
|
271 |
Kurki istui tallin kynnyksellä
|
|
|
|
272 |
Jeesus äijänä käveli:
|
|
|
|
273 |
"Mitäs itket, Klaus Kurki?"
|
|
|
|
274 |
"Sitä itken ja valitan,
|
|
|
|
275 |
poltin oman puolisoni,
|
|
|
|
276 |
sytytin syleni täyren.
|
|
|
|
277 |
poltin poikani polosen,
|
|
|
|
278 |
vastakannetun karotin."
|
|
|
|
279 |
"Kyllä tierän Elinaisen."
|
|
|
|
280 |
"Misä ompi Elinainen?"
|
|
|
|
281 |
"Tuala taivahan salisa,
|
|
|
|
282 |
jalan juuresa Jumalan,
|
|
|
|
283 |
kuuren kynttilän eresä,
|
|
|
|
284 |
pikku poikanen sylisä,
|
|
|
|
285 |
Ualevi oven eresä,
|
|
|
|
286 |
kultakirjanen käresä."
|
|
|
|
287 |
"Tierän, mitä Kurjella eresä."
|
|
|
|
288 |
"Minne joutuvi Klaus Kurki."
|
|
|
|
289 |
''Helvettihin kärsimähän
|
|
|
|
290 |
alimmaisen portin alle,
|
|
|
|
291 |
kannukset vähän näkyvät,
|
|
|
|
292 |
jalan alta kuumottavat."
|
|
|
|
293 |
"Minne joutuvi Kirsti huarra?"
|
|
|
|
294 |
"Alimpahan helvettihin
|
|
|
|
295 |
alimmaisen portin alle,
|
|
|
|
296 |
misä palmikot vähän näkyvät."
|
|
|
|
297 |
Kurki kun ajohon lähti,
|
|
| | Hän oli rahasta rikas. Vaikka hevoset olivat kuolleet, niin rahalla saa ja hevosella pääsee - helvettiinkin. Koska hän oli ostanut uudet hevoset. Parannuksen teki Klaus Kurki, mutta tosi parannukseen ja synnin suruun kuuluu armon omistaminen, jota myös uskoksi sanotaan. Ja uskon hän hylkäsi. |
|
|
|
299 |
pisti pillit pussihinsa,
|
|
|
|
300 |
soitti sualla mennessänsä
|
|
|
|
301 |
kajahutti kankahaalla,
|
|
|
|
302 |
järäytti järven pääsä,
|
|
|
|
303 |
jyräytti korkealta
|
|
|
|
304 |
alle aaltojen vajosi.
|
|
| | Kai ajoi Kurki Hinsalan vuorelta n. s. Pirun-pesän jyrkänteeltä alas, joka seinän tavoin korkealta järveen päättyy. |
|
|
| |
|