| |
ELINAN SURMA
|
|
|
|
2 |
Elinainen neitsy nuari
|
|
|
|
3 |
meni aittahan mäelle
|
|
|
|
4 |
vaski-vakka kainalosa,
|
|
|
|
5 |
vaski-avain vakkasessa.
|
|
|
|
6 |
Klaus tuo tuli pihalle
|
|
|
|
7 |
saran hevosmiehen kansa,
|
|
|
|
8 |
saran satula urohoon
|
|
|
|
9 |
hevoset hopia päisnä,
|
|
|
|
10 |
miähet kultamiekoissansa.
|
|
| | Hän oli mahtava ritari hevosia ja ratsumiehiä. |
|
|
|
12 |
"Onko teillä neityttä myyrä,
|
|
|
|
13 |
piikaa piretty minulle?"
|
|
|
|
14 |
Ei kysynyt emännäkseen,
|
|
|
|
15 |
vaan piian arvoiseksii
|
|
|
|
16 |
"Ei neittyttä mäellä myyrä,
|
|
|
|
17 |
kaupitella kartanolla,
|
|
|
|
18 |
hevosia kalliolla kaupitaan.
|
|
|
|
19 |
Meill' on tupa yljän tulla,
|
|
|
|
20 |
talli heti hevosille,
|
|
|
|
21 |
varsat vajoin valjutella.
|
|
|
|
22 |
Elinaisen viisi veljee
|
|
|
|
23 |
istuit kaikki pöyrän pääsä,
|
|
|
|
24 |
Kaikki nousit seisoalle,
|
|
|
|
25 |
Kurjelle kumartamahan.
|
|
|
|
26 |
Klaus tuo tuli tupahan
|
|
|
|
27 |
oven avas miakallansa,
|
|
|
|
28 |
tupellansa kiinni tunki.
|
|
| | Kommee mies oli Kurki; ei se käsin koskenut lukkuihin. |
|
|
|
30 |
"Onko teillä neittyttä myyrä,
|
|
|
|
31 |
piikaa piretty minulle?"
|
|
|
|
32 |
''Ei ole meillä neitsyttä myyrä
|
|
|
|
33 |
kaikki keski-kasvusia."
|
|
|
|
34 |
"Onhan tuo vähä Elina,
|
|
|
|
35 |
antakaa hänet minulle."
|
|
|
|
36 |
"Ei taira vähä Elina
|
|
|
|
37 |
kaita suurta tarhakarjaa,
|
|
|
|
38 |
panna työhön palkollista."
|
|
|
|
39 |
"Meilla ompi Kirsti-piika,
|
|
|
|
40 |
minä annan Kirsti-piian
|
|
|
|
41 |
paintaa ison tarhakarjan,
|
|
|
|
42 |
panna työhön palkolliset."
|
|
| | Kun Elina kuuli Kurjen näin Kirstiä ylistävän, niin hän pelästyi. |
|
|
|
44 |
"Ah mun, äiti-kultaseni,
|
|
|
|
45 |
älä anna minua Klaulle.
|
|
|
|
46 |
Kirsti mun tulesa tuhoopi,
|
|
|
|
47 |
kovin kourin kuolettaapi."
|
|
|
|
48 |
"Ei oo Kirsti ennen koskaan
|
|
|
|
49 |
kettään polttanut tulesa
|
|
|
|
50 |
eikä tule vasteres tekemään."
|
|
|
|
51 |
Elinainen neiti nuari,
|
|
|
|
52 |
anto kättä Klaukselle
|
|
| | Mahtavuus taivutti Elinan kihlat ottamaan. Ratsasjoukon kera Klaun satulassa Elina Laukkoon vietiin. Aurinko kultasi puitten latvoja; kun he pääsit Laukon mäelle. |
|
|
|
54 |
Kirsti katteli klasista,
|
|
|
|
55 |
välkytteli västarältä:
|
|
|
|
56 |
"Ah, jos sitäkin olisi,
|
|
|
|
57 |
joka tonkin välin pahentaisi,
|
|
|
|
58 |
ennen kun avaimet annan,
|
|
|
|
59 |
toisen käskylle kävelen.
|
|
| | Kirstille toi piru mieleen, että hän rupesi Kurkea uskottelemaan. |
|
|
|
61 |
"Uolevi emännän makas,
|
|
|
|
62 |
pitää yhtä rouvan kanssa.
|
|
| | Kurki ei ensin epäillyt, vaan kun Kirsti aina sitä jankutti, niin viho-viimen uskoi sen. |
|
|
|
64 |
"Jos sen tuottelet toreksi,
|
|
|
|
65 |
minkä saattelit sanoiksi,
|
|
|
|
66 |
annan viisi verkasta hametta,
|
|
|
|
67 |
olla saat avaitten hallittia."
|
|
|
|
68 |
"Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
69 |
sano kauvas meneväsi
|
|
|
|
70 |
käräjille Pohjanmaalle,
|
|
|
|
71 |
sielä kauvan viipyväsi.
|
|
|
|
72 |
Aja Laumasten larolle,
|
|
|
|
73 |
Pikku-niittysten nimelle,
|
|
|
|
74 |
niin mä tuattelen toreksi,
|
|
|
|
75 |
minkä saattelin sanoiksi.
|
|
|
|
76 |
"Ah mun, vähä Elinani,
|
|
|
|
77 |
sääli minulle evästä,
|
|
|
|
78 |
liikkiö sianlihoja,
|
|
|
|
79 |
karpio kananmunia,
|
|
|
|
80 |
pane leipiä kosolta,
|
|
|
|
81 |
minun kauvas mennäkseni,
|
|
|
|
82 |
käräjille Pohjanmaalle."
|
|
|
|
83 |
"Ah mun, Klaus-kultaseni,
|
|
|
|
84 |
älä viivy kauvan siellä,
|
|
|
|
85 |
viikot viimeiset minulla,
|
|
|
|
86 |
päivät vielä viimeisimmät,
|
|
|
|
87 |
astu puali saappahaasta,
|
|
|
|
88 |
astu toisten toinen puali;
|
|
|
|
89 |
puhu pualilla sanoilla,
|
|
|
|
90 |
puhu toisten toinen puali;
|
|
|
|
91 |
juo puali siemennystä,
|
|
|
|
92 |
juo toisten toinen puali;
|
|
|
|
93 |
niin sinä pikemmin pääset,
|
|
|
|
94 |
pois Pohjan noitien parista.
|
|
|
|
95 |
Kurki lähti ajamaaha,
|
|
|
|
96 |
lähti Laumasten larolle,
|
|
|
|
97 |
Pikku-niittysten nimelle.
|
|
|
|
98 |
"Ah mun, Elina emäntäni,
|
|
|
|
99 |
pitäkäämme pienet pirot,
|
|
|
|
100 |
ottakaamme orjat työstä,
|
|
|
|
101 |
niinkuin ennenkin on tehty,
|
|
|
|
102 |
isäntien poissa ollen."
|
|
|
|
103 |
"Tehe, Kirsti, piikaseni,
|
|
|
|
104 |
niinkuin ennenkin on tehty",
|
|
|
|
105 |
iske kaikki tynnyrimme,
|
|
|
|
106 |
jätä yksi iskemättä,
|
|
|
|
107 |
joka ompi mulle pantu."
|
|
|
|
108 |
Kirsti siihen mutkan muisti,
|
|
|
|
109 |
sen hän ensimmäiseks iski.
|
|
|
|
110 |
"Ah mun, Kirsti piikaseni,
|
|
|
|
111 |
miksi tehit toisin kuin mä käskin?"
|
|
|
|
112 |
Kirsti pyykille menevi
|
|
|
|
113 |
toisten piikojen keralla.
|
|
|
|
114 |
"Ah mun, Kirsti piikaseni,
|
|
|
|
115 |
mitä kolkit korasa?"
|
|
|
|
116 |
"Huarran huopia virutan,
|
|
|
|
117 |
pahan vaimon vaattehia."
|
|
|
|
118 |
"Älä kolki niitä niin pahasti."
|
|
|
|
119 |
Kirsti siihen mutkan muisti
|
|
|
|
120 |
kolkki vieläkin kovemmin.
|
|
| | Emäntä tulistui, kun Kirsti teki aivan toisin. |
|
|
|
122 |
"Älä koli, Kirsti huarra,
|
|
|
|
123 |
paitojani niin pahasti,
|
|
|
|
124 |
ei niitä ole täällä tehty,
|
|
|
|
125 |
vaan mun äitini kotona."
|
|
|
|
126 |
"Huarria hyvätkin piiat,
|
|
|
|
127 |
vaan ei portot pualetkaan,
|
|
|
|
128 |
itse isotkin emännät
|
|
|
|
129 |
makaamasa kamarisa
|
|
|
|
130 |
pitkän parran pahan alla,
|
|
|
|
131 |
ovat Ualevin ohesa."
|
|
|
|
132 |
Elina itkien tupaan meni.
|
|
|
|
133 |
Kirsti kiiruhti peräsä.
|
|
|
|
134 |
"Ah mun, rouva kultaseni,
|
|
|
|
135 |
Mihin tehen teille sijan
|
|
|
|
136 |
Kurjen tupaan, vaiko uuteen?
|
|
|
|
137 |
"Älä tehe uutehen tupaan,
|
|
|
|
138 |
tehe Kurjen kamarihin."
|
|
|
|
139 |
"Siäll' on pyssyt paukkuvaiset
|
|
|
|
140 |
siälä miakat välkkyväiset."
|
|
|
|
141 |
"Pyssyt ovat surmana sorasa,
|
|
|
|
142 |
miakat miehillä käsisä,
|
|
|
|
143 |
tuttuna tuvasa siällä,
|
|
|
|
144 |
kaunihina kamarisa.
|
|
|
|
145 |
Tehe sinne minulle sijani,
|
|
|
|
146 |
pane yhret korvatyynyt,
|
|
|
|
147 |
pane yhret villavaipat,
|
|
|
|
148 |
pane yhret liinarairit.
|
|
|
|
149 |
Kirsti siihen mutkan muisti:
|
|
|
|
150 |
pani viiret korvatyynyt,
|
|
|
|
151 |
pani viiret villavaipat,
|
|
|
|
152 |
pani viiret linnarairit.
|
|
|
|
153 |
Kirsti meni Ualevin tupahan:
|
|
|
|
154 |
"Elina rouva teitä sinne kutsu."
|
|
|
|
155 |
"Mitäs minä siälä tehnen?"
|
|
| | Kirsti käski kaksi kertaa mutta vasta kolmannella kerralla hän meni. |
|
|
|
157 |
"Elina rouva teitä käski."
|
|
|
|
158 |
"Mitäs minä siälä tehnen?"
|
|
|
|
159 |
"Tarttis tulla tarvittaisa."
|
|
|
|
160 |
"Kyllä minä sitten sinne tulen."
|
|
|
|
161 |
Kirsti hiipi hiljaksensa,
|
|
|
|
162 |
yhreksät lukut lukitsi,
|
|
|
|
163 |
takateljet kymmenennet,
|
|
|
|
164 |
sitte lähti Laumasten larolle,
|
|
|
|
165 |
Pikku-niittysten nimelle:
|
|
|
|
166 |
"Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
167 |
jo nyt tuattelen toreksi,
|
|
|
|
168 |
minkä saattelin sanoiksi,
|
|
|
|
169 |
Ualevi on kamarisa,
|
|
|
|
170 |
rouvan kansa kahrenkesken."
|
|
|
|
171 |
Kurki suuttu suren tavon,
|
|
|
|
172 |
otti tuohta, tervaksia,
|
|
|
|
173 |
ne hän pani nurkan alle,
|
|
|
|
174 |
tulta tuikkasi samasa.
|
|
|
|
175 |
Elina rouva rukoili:
|
|
|
|
176 |
"Herra Jeesus auttakohon,
|
|
|
|
177 |
että äitini näkisin,
|
|
|
|
178 |
palakohon kaikki paikat,
|
|
|
|
179 |
tämä vettä vuotakoon,
|
|
|
|
180 |
että äitini näkisin."
|
|
| | Siälä oli joku Uoti-niminen poikanen. |
|
|
|
182 |
"Meni ja kutsu äiti tänne,
|
|
|
|
183 |
juokse juuri kiireisesti,
|
|
|
|
184 |
yli Alhon järven poikki
|
|
|
|
185 |
älä puhu niin pahasti,
|
|
|
|
186 |
kuin on mulle tapahtunut,
|
|
|
|
187 |
että äitini näkisin."
|
|
|
|
188 |
Uati juaksi sekä joutu.
|
|
|
|
189 |
Elinainen nuari rouva
|
|
|
|
190 |
piti lastansa lasisa,
|
|
|
|
191 |
itkeväistä ikkunasa:??
|
|
|
|
192 |
"Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
193 |
älä polta poikalastas,
|
|
|
|
194 |
vaikkas poltat pojaan tuojan."
|
|
|
|
195 |
"Ei se ole minun poikani,
|
|
|
|
196 |
vaan se on Ualevin poika;
|
|
|
|
197 |
Pala portto poikinesi,
|
|
|
|
198 |
mailman lautta lapsinesi."
|
|
|
|
199 |
Elina sormensa lasista pisti
|
|
|
|
200 |
vihkisormus sormesansa:
|
|
|
|
201 |
"Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
202 |
älä sormusta karota,
|
|
|
|
203 |
vaikka kantajan karotat.
|
|
|
|
204 |
Klaus Kurki, kurja uros,
|
|
|
|
205 |
katko sormen sormuksilleen.
|
|
|
|
206 |
Kurki kullan maasta otti.
|
|
|
|
207 |
Uati juoksi että joutu
|
|
|
|
208 |
yli Alhon Suomelaan.
|
|
|
|
209 |
"Rouva teitä Laukkoon kuttu."
|
|
|
|
210 |
"Voi minua vaimo valju,
|
|
|
|
211 |
kuinka sukin sukkiani,
|
|
|
|
212 |
sukin vain erestakasin,
|
|
|
|
213 |
kuinka lienee tyttäreni?
|
|
|
|
214 |
"Hyvin kyllä, muari kulta,
|
|
|
|
215 |
hyvin ennen, nyt paremmin."
|
|
|
|
216 |
"Voi minua, vaimo valju,
|
|
|
|
217 |
kuinka kengin kenkiäni,
|
|
|
|
218 |
kengin vain erestakasin,
|
|
|
|
219 |
kuinka lienee tyttäreni?
|
|
|
|
220 |
"Hyvin kyllä, muari kulta
|
|
|
|
221 |
hyvin ennen, nyt paremmin."
|
|
|
|
222 |
"Voi minua, vaimo valju,
|
|
|
|
223 |
kuinka tröijyn tröijyäni,
|
|
|
|
224 |
tröijyn erestakasin,
|
|
|
|
225 |
kuinka lie mun tyttäreni?"
|
|
|
|
226 |
"Hyvin kyllä, muari kulta,
|
|
|
|
227 |
hyvin ennen, nyt paremmin."
|
|
|
|
228 |
"Voi minua vaimo valju
|
|
|
|
229 |
kuinka levin liinojani
|
|
|
|
230 |
levin erestakasin,
|
|
|
|
231 |
kuinka lie mun tyttäreni?
|
|
|
|
232 |
"Hyvin kyllä, muari kulta,
|
|
|
|
233 |
hyvin ennen nyt paremmin."
|
|
|
|
234 |
Ajoit Alho-selän jäälle:
|
|
|
|
235 |
"Mitä ihmettä nyt Laukossa on
|
|
|
|
236 |
noin sakean savun kera?
|
|
|
|
237 |
Kukot siälä kuukotaan
|
|
|
|
238 |
kanan pojaat kaltataan,
|
|
|
|
239 |
pienen prinssin ristimiksi,
|
|
|
|
240 |
pikku poikasen piroksi.
|
|
|
|
241 |
Laskit Laukon kartanolle,
|
|
|
|
242 |
muari meni polvillensa
|
|
|
|
243 |
oman vävynsä etehen:
|
|
|
|
244 |
"Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
245 |
ota pois poikasi tulesta,
|
|
|
|
246 |
vaka vaimo valkeasta."
|
|
|
|
247 |
Toltan porton poikinensa,
|
|
|
|
248 |
mailman lautan lapsinensa."
|
|
|
|
249 |
Ö "Älä polta, Klaus Kurki,??
|
|
|
|
250 |
anna mennä muille maille
|
|
|
|
251 |
töitänsä häpeilemähä
|
|
|
|
252 |
jälkiänsä peittämähän."
|
|
| | Klaus Kurki oli kahden vaiheilla, hän rupesi jo heltymään, mutta pirulta riivattu Kirsti juoksi Kurjen lähelle ja sanoi: |
|
|
|
254 |
Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
|
255 |
pane panni jauhoja pahoja,
|
|
|
|
256 |
että paremmin palaisi.
|
|
| | Jos kruutia olisi sinne vieritetty, niin heti olisivat kaikki kuolleet. |
|
|
|
258 |
Ah mun, rakas tyttäreni,
|
|
|
|
259 |
miks et ollu mialin kiälin
|
|
|
|
260 |
miälin, kiälin Kirstin kansa?"
|
|
|
|
261 |
"Ah mun, rakas äitiseni,
|
|
|
|
262 |
kaikki tehin, minkä taisin,
|
|
|
|
263 |
viälä vähän enemmänkin.
|
|
|
|
264 |
"Ah mun, rakas Jumalani,
|
|
|
|
265 |
anna palaa tääkin paikka,
|
|
|
|
266 |
kun mä vielä viimeiseksi
|
|
|
|
267 |
sain nährä rakkaan äiren kasvot. "
|
|
|
|
268 |
Elina olisi pari sanaa sanonut
|
|
|
|
269 |
itkevälle äirellensä,
|
|
|
|
270 |
vaan jo valkea sähähti,
|
|
|
|
271 |
katto alas rytinällä putos,
|
|
|
|
272 |
kaatui alas vuorikatto.
|
|
|
|
273 |
Se oli kuolo nuaren rouvan,
|
|
|
|
274 |
joka oli kaunis kasvoiltansa,
|
|
|
|
275 |
nerokas ja rohkee rouva.
|
|
|
|
276 |
Kauvan häntä kaivataan ja
|
|
|
|
277 |
iän kaiken itketähän.
|
|
|
|
278 |
Talli täynnä hevosia,
|
|
|
|
279 |
karja kaikki navetassa
|
|
|
|
280 |
kaaruit kaurojen nojalla,
|
|
|
|
281 |
kuolit kaikki korsi suuhun.
|
|
| | Ne eivät kuolleet puutokseen, vaan Jumalan kuritukseksi ja etsinnäksi. |
|
|
|
283 |
Klaus Kurki, kurja urho,
|
|
|
|
284 |
Urho kurja ja kamala,
|
|
|
|
285 |
istui aitan kynnyksellä,
|
|
|
|
286 |
siinä istu sekä itki.
|
|
|
|
287 |
Jeesus äijänä käveli:
|
|
|
|
288 |
"Mitäs itket, Klaus Kurki?"
|
|
|
|
289 |
"Kyllä on syytä, itkemistä
|
|
|
|
290 |
poltin oman puolisoni,
|
|
|
|
291 |
sytytin syleni täyren,
|
|
|
|
292 |
poltin pienen poikaseni,
|
|
|
|
293 |
juurisyntyneen sytytin."
|
|
|
|
294 |
"Kyllä tierän Elina rouvan."
|
|
|
|
295 |
"Misä ompi Elina rouva?"
|
|
|
|
296 |
"Hän on taivahan talosa,
|
|
|
|
297 |
Ymmärryksesä Ylimmän
|
|
| | Ja se on totinen tosi, sillä Jumalan rauha, joka kaiken ymmärryksen yläpuolella on --- |
|
|
|
299 |
Elina jo ymmärsi kaiken...
|
|
|
|
300 |
jatkain juuresa Jumalan,
|
|
|
|
301 |
kuuren kynttilän eresä,
|
|
|
|
302 |
kultakirjanen käresä,
|
|
| | Kyllä sitä osattiin lukea ja kirjoittaa jo ennen kirjapainoa, kuten profeetat ja Mooses... |
|
|
|
304 |
pieni poikanen sylisä,
|
|
|
|
305 |
Ualevi oven eresä.
|
|
|
|
306 |
"Kyllä tierän Klaus Kurjen."
|
|
|
|
307 |
"Misä ompi Klaus Kurki?"
|
|
|
|
308 |
"Alimmasa helvetisä,
|
|
|
|
309 |
alimmaisen portin alla,
|
|
|
|
310 |
kannukset vähän näkyvät,
|
|
|
|
311 |
jalaat alta kiilustaa."
|
|
|
|
312 |
"Kyllä tierän Kirsti huaran."
|
|
|
|
313 |
"Misä ompi Kirsti huarra?"
|
|
|
|
314 |
"Tuolla ompi Kirsti huarra
|
|
|
|
315 |
alimmasa helvetisä,
|
|
|
|
316 |
alimmaisen portin alla,
|
|
|
|
317 |
palmikot vähän näkyvät,
|
|
|
|
318 |
ja kultarihmat kuumottaa.
|
|
|
|
319 |
Klaus Kurki, kurja urho,
|
|
|
|
320 |
Urho kurja ja kamala
|
|
|
|
321 |
päätti päivänsä lopettaa
|
|
|
|
322 |
orihinsa valjastutti
|
|
| | Hevoset olivat kuolleet mutta rikas Klaus Kurki oli hankkinut uudet hevoset. |
|
|
|
324 |
pisti pillit säkkihinsä,
|
|
|
|
325 |
soitti sualla mennesänsä,
|
|
|
|
326 |
kajahutti kankahaalla,
|
|
|
|
327 |
järähytti järven pääsä,
|
|
|
|
328 |
räjähytti pyssyllänsä,
|
|
|
|
329 |
ajoi päin sulaa vettä,
|
|
|
|
330 |
alle aaltojen syvinten,
|
|
|
|
331 |
Se oli meno nuaren miehen,
|
|
|
|
332 |
kansa nainehen uroon
|
|
|
|
333 |
Kirsti rakkina peräsä.
|
|
|
| |
|