| |
Laukon laulu
|
|
| | "En muista runon sanoilla, mutta sen olen lapsena kerrottavan kuullut, että kun Elina rouva tuli emännäksi Laukkoon, niin Kirsti-huora antoi hänelle kranssin, joka oli tehty nokkosista ja ohdakkeista. Että kyllä hän oli ilkeä ihminen ja jumalaton. Ja kyllä sen tietää, että Elina tuli pahalle mielelle, että mitä varten hänelle nokkos-kranssi annettiin. Elina sanoi: Tämän sinä olet koonnut kaikellaisista." - Alkua en muista. Mutta Klaus Kurki kysyi: |
|
|
|
3 |
- Onko teillä neittä myyrä,
|
|
|
|
4 |
Piikasta pinulle pirettynä?
|
|
|
|
5 |
- Ei ole meillä neittä myyrä,
|
|
|
|
6 |
Panna kaupan kartanolla,
|
|
|
|
7 |
Tupa meill' on yljän tulla,
|
|
|
|
8 |
Tupa tulla, toinen mennä.
|
|
| | Klaus tuli tuppaa: |
|
|
|
10 |
- Onko teillä neittä myyrä,
|
|
|
|
11 |
Piikasta minulle pirettynä.
|
|
|
|
12 |
- Älkää antako minua/ Klaus Kurjelle. /mua
|
|
|
|
13 |
Hän mun tulessa polttaa,
|
|
|
|
14 |
Kovin päivin kuallettaa.
|
|
| | Äiti sannoo: |
|
|
|
16 |
- Ei taira vähä Elina
|
|
|
|
17 |
Panna työhön palkollista
|
|
|
|
18 |
Eikä muuton pitää huolta.
|
|
|
|
19 |
- Kyllä mull' on Kirsti-piika,
|
|
|
|
20 |
Joka niistä huolen pittää.
|
|
| | Kirsti katteli kotona: |
|
|
|
22 |
Jospa tonkin välin pahentais,
|
|
|
|
23 |
kun niin rakkaasti menevät,
|
|
|
|
24 |
Ennen kun avaimet annan,
|
|
|
|
25 |
Toisen käskylle kävelen.
|
|
| | Kirsti: |
|
|
|
27 |
- Oolavi emännän makas.
|
|
|
|
28 |
- Jos sen tuattelet toreksi,
|
|
|
|
29 |
niin saat Laukon seitsemän avainta.
|
|
|
|
30 |
- Aja Aumasten larolle,
|
|
|
|
31 |
Pikkuniittysten majalle,
|
|
|
|
32 |
Sano kauas meneväsi,
|
|
|
|
33 |
Käräjille Pohjanmaalle.
|
|
| | Kurki Elinalle: |
|
|
|
35 |
- Pane evääksi minulle
|
|
|
|
36 |
Karpio kananmunia,
|
|
|
|
37 |
Liikkiö sian lihoja.
|
|
| | (Elina oli hajoomassa ja sanoi:) |
|
|
|
39 |
- Älä siällä kauvan viivy
|
|
|
|
40 |
Viikot on minulla viimeiset,
|
|
|
|
41 |
Päivät vielä viimeisimmät,
|
|
|
|
42 |
Puhu pualilla sanoilla,
|
|
|
|
43 |
Puhu toisten toinen puali,
|
|
|
|
44 |
Ettäs pikemmin pääset
|
|
|
|
45 |
Pohjan noitien parista.
|
|
|
|
46 |
Klaus Kurki, kurja mies,
|
|
|
|
47 |
Ajo Aumasten larolle,
|
|
|
|
48 |
Pikku niittysten majalle
|
|
|
|
49 |
000
|
|
|
|
50 |
- Älä kolki, Kirsti piika,
|
|
|
|
51 |
Paitojani niin pahasti,
|
|
|
|
52 |
Ne on tuotu Suomelasta.
|
|
|
|
53 |
Kirsti kolkutti kovemmin.
|
|
|
|
54 |
- Huarran huopia virutan,
|
|
|
|
55 |
Pahan vaimon vaattehia.
|
|
|
|
56 |
Itkusilmissä Elina
|
|
|
|
57 |
Palas rannalta kottii.
|
|
|
|
58 |
- Oh mun, rouva kultaseni,
|
|
|
|
59 |
Ottakasme orjat työstä,
|
|
|
|
60 |
Miehet härkien parista,
|
|
|
|
61 |
Pitäkä me pienet pirot,
|
|
|
|
62 |
Niin on ennenkin piretty.
|
|
| | Sitte Kirsti käski Oolavin mennä sisälle: |
|
|
|
64 |
- Rouva teitä sinne kuttu.
|
|
|
|
65 |
Sitte telkesi Oolavin sinne,
|
|
|
|
66 |
Yhreksät lukut lukitsi,
|
|
|
|
67 |
Takateljet seittemännet.
|
|
|
|
68 |
000
|
|
|
|
69 |
Meni Aumasten larolle,
|
|
|
|
70 |
Pikku niittysten majalle:
|
|
|
|
71 |
- Nyt sen toreksi näytän,
|
|
|
|
72 |
Minkä saattelin sanoiksi:
|
|
|
|
73 |
Oolavi on siällä nytkin,
|
|
|
|
74 |
Rouvan kanssa kamarissa.
|
|
| | Kurki suuttu ja Kirsti sano: |
|
|
|
76 |
Joutukaa, Klaus-herra.
|
|
| | Sitte he kierittivät tervatynnyrin, löivät vanteet poikki ja Kurki pisti valkeen siihen. |
|
|
|
78 |
Elina piti lastansa klasissa
|
|
|
|
79 |
- Älä polta poikalastaa,
|
|
|
|
80 |
Vaikkas poltat poikas tuojan.
|
|
|
|
81 |
- Ei se ole minun poikani,
|
|
|
|
82 |
Vaan on Oolavin
|
|
| | (Kertoja itki kauan.) |
|
|
|
84 |
- Palakoot nyt kaikki paikat
|
|
|
|
85 |
Tämä vettä vuotakoon,
|
|
|
|
86 |
Että silmät äitini näkisin.
|
|
| | Suomelan emäntä pelästyi, hätäili ja kun hän Laukkoon kerkisi, sanoi Elina äidillensä: |
|
|
|
88 |
- Älä syytä Klausta syyttä.
|
|
|
|
89 |
Kirsti huarra tähän syynä.
|
|
|
|
90 |
000
|
|
|
|
91 |
- Ota poika pois tulesta
|
|
|
|
92 |
Vaka vaimo valkeasta
|
|
|
|
93 |
- Poltan porton poikinensa,
|
|
|
|
94 |
Mailman lauttan lapsinensa.
|
|
|
|
95 |
000
|
|
|
|
96 |
Kurki istu aitan rappusella
|
|
|
|
97 |
Enkeli eressä seiso:
|
|
|
|
98 |
- Mitäs itket, Klaus Kurki?
|
|
|
|
99 |
- Kyll on syytä surrakseni.
|
|
|
|
100 |
Poltin oman puolisoni,
|
|
|
|
101 |
Vastakannetun karotin.
|
|
|
|
102 |
- - Kyllä tierän Elina rouvan,
|
|
|
|
103 |
- Missäs on Elina rouva?
|
|
|
|
104 |
- Taivahassa tallella,
|
|
|
|
105 |
Ylimmäisen portin päällä
|
|
|
|
106 |
Pieni poikanen sylissä
|
|
|
|
107 |
Oolevi oven eresä.
|
|
|
|
108 |
- Kyllä tierän Klaus Kurjen,
|
|
|
|
109 |
- Kussas ompi Klaus Kurki?
|
|
|
|
110 |
- Alimmassa helvetissä
|
|
|
|
111 |
Alimmaisen portin alla
|
|
|
|
112 |
- Kussas ompi Kirsti huarra?
|
|
|
|
113 |
- Alimmassa helvetissä
|
|
|
|
114 |
Alimmaisen portin alla
|
|
|
|
115 |
Kurki valjastutti hevosensa,
|
|
|
|
116 |
Soitti suolla mennessänsä,
|
|
|
|
117 |
Kajahutti kankahalla,
|
|
|
|
118 |
Ajo kalliolta vetteen,
|
|
|
|
119 |
Kirsti rakkina perästä.
|
|
| | ("Olen ollut Laukon satamasa, Jaakkaasa, jossa on Päiräniemen kallio, josta Kurki järveen ajo.") |
|
|
|
121 |
Itku ei Laukosta lakkaa,
|
|
|
|
122 |
Eikä ruikutus Vesilahrelta.
|
|
|
| |
|