| |
Elinan surma
|
|
|
|
2 |
Elinainen neitty nuori
|
|
|
|
3 |
Meni aittahan mäelle
|
|
|
|
4 |
Vaskivakka kainalossa,
|
|
|
|
5 |
Vaskiavain vakkasessa.
|
|
|
|
6 |
5 - Tuolla tulee Klavus Kurki.
|
|
|
|
7 |
- Mistäs tunnet Klavus Kurjen?
|
|
|
|
8 |
- Tulennasta tuiman tunnen
|
|
|
|
9 |
Jalon jalaan heitännästä.
|
|
|
|
10 |
- Onko teillä neittä myyrä,
|
|
|
|
11 |
10 Piikaa mulle pirettynä.
|
|
|
|
12 |
- Ei neittä mäellä myyrä,
|
|
|
|
13 |
Hevot meillä mäellä myyrään,
|
|
|
|
14 |
Luukaviot kalliolla.
|
|
|
|
15 |
Klavus ajoi kartanolle.
|
|
|
|
16 |
15 Elinaisen viisi veljee
|
|
|
|
17 |
Istui kaikki pöyrän päässä.
|
|
|
|
18 |
- Onko teillä neittä myyrä,
|
|
|
|
19 |
Piikaa mulle pirettynä?
|
|
|
|
20 |
- Piiat on meillä piskuisia,
|
|
|
|
21 |
20 Kaikki kesken kasvuisia,
|
|
|
|
22 |
Tupa meill on yljän tulla,
|
|
|
|
23 |
Tupa tulla, toinen mennä,
|
|
|
|
24 |
Talli, johon hevot panna,
|
|
|
|
25 |
Vaja varsat valjastella.
|
|
| | Sitte he kävivät sisälle, mutta Elinalla oli mielessänsä kammo Klavus Kurkea kohtaan ja hän sanoi äidilleen, että äiti ei antaisi häntä Klavukselle. Kuitenkin Elina suostui vihdoin viimein. Tietysti kai pidettiin häät ja sitten hän muutti Suomelasta Laukkoon, jossa sai surmansa. Kirsti huorra sekoitti avioparin välit, kielensä kautta kiehutti Klavuksessa vihan muijaansa kohtaan. Kirsti huorra hommasi pirot, jossa taksvärkkärit ja Laukon suuri lääni, joka kävi Laukon töissä, söi ja joi. Klavus Kurki sai evästä, ettei se mahtuisi yhteen heinäkrinniin, kaustiomaisesti oli kananmunia, sianlihaa ja sitte hän meni erääseen syrjälatoon, joka oli suon keskellä. Sillä Klavus Kurki oli valehdellut, että hän menee Pohjanmaalle käräjille. Sitte Kirsti piti pitoja ja meni niiden aikana Klavukselle ilmoittamaan, että Elina on nytkin Olavin kanssa kamarissa. Silloin Klavus Kurki suuttui ja päällisten päätteeksi pani talonsa palamaan. Elina rukoili: |
|
|
|
27 |
25 - Herra Jeesus, auta meitä,
|
|
|
|
28 |
Että mä äitini näkisin,
|
|
|
|
29 |
Olkoon tämä palamatta.
|
|
| | Ja niin tapahtuikin. Sitten joku juoksi viemään sanaa Suomelaan. Siellä Elinan äiti joutui hämmennyksiin. |
|
|
|
31 |
- Voi minua vaimo valju,
|
|
|
|
32 |
Kuinka haen hamettani,
|
|
|
|
33 |
30 Hion aina hihojani,
|
|
|
|
34 |
Kuinka kenkin kenkiäni,
|
|
|
|
35 |
Kaikki aina edestakaisin,
|
|
|
|
36 |
Kuinka liekään tyttäreni?
|
|
|
|
37 |
- Hyvin kyllä, mummu kulta,
|
|
|
|
38 |
35 Hyvin ennen, nyt paremmin.
|
|
|
|
39 |
Alhon selälle tulivat,
|
|
|
|
40 |
Savu näkkyy Laukosta.
|
|
|
|
41 |
- Mitähän nyt siellä tehrään
|
|
|
|
42 |
Sakean savun sisällä?
|
|
|
|
43 |
40 - Lampaita lahdataan,
|
|
|
|
44 |
(Siat siellä)
|
|
|
|
45 |
Sikoja korvetaan.
|
|
| | "En muista nyt oikeen, mutta kun sitä vähä toitottelis, niin muistaisin. He ajoivat sitten Laukon pihalle ja emäntä nousi reestä ja kävi Klavuksen eteen." |
|
|
|
47 |
- Ota poika pois tulesta.
|
|
|
|
48 |
- Pala portto poikinesi,
|
|
|
|
49 |
Paha vaimo lapsinesi,
|
|
|
|
50 |
45 Ei se ole minun poika,
|
|
|
|
51 |
Vaan se ompi Uolevin (Olavin)?? poika.
|
|
|
|
52 |
Kirsti kiiruhti sivulle.
|
|
|
|
53 |
- Pane tuuta?? tervakseen
|
|
|
|
54 |
Ja panni pahoja jauhoja,
|
|
|
|
55 |
50 Että paremmin palaisi.
|
|
| | "Omantunnon tuskat ja katumus tuli sen jälkeen Klavukselle, kun katto romahti Elinan päälle; onnettomuus kävi erellä. Hän valitti haikeasti." |
|
|
|
57 |
- Kyllä on syytä itkemistä,
|
|
|
|
58 |
Vaivoja valittamista,
|
|
|
|
59 |
Poltin poikani polosen,
|
|
|
|
60 |
Poltin rakkaan vaimonikin.
|
|
| | "Näin Kurki valitti, kun Jeesus äijänä tiellä kulki. Kyllä Vapahtaja tiesi, minne hän Elinan oli vienyt sekä minne Klaus Kurki huoransa kanssa oli joutuva. Sitte hän soitti Päiräniemen kalliolla ja ajoi järveen. Ja olen kuullut puhuttavan, että järvestä Päiräniemen kohralla näkyy kiiltävää. Mutta se on mahdottomuus, kyllä se ruostunut olisi. Eikä tätä kohtaa teidän tarvitse kirjoittaakaan. Klavus Kurki oli suuri sotaherra. Ja kyllä tämä Elinan surmalaulu on totta, sillä tosiasiana on sitä aina kerrottu. Nykyajan ihmiset eivät enää siitä yhteenmittaan puhu. Kyllä sellaisia asioita on tapahtunut, että aviopuolisoita on surmattu milloin minkin syyn tähden. Minäkin olen noin 30 vuotta hoitanut miestäni, jolla on luumätä jalassa ja olen parhaani koittanut ... Vielä sanon, että== |
|
|
| |
|