j32602
Satakunta — Vesilahti
Kärki, Frans
1946
Muistelma Elias Lönnrotista |
||||
| Minun mieheni mv. Juho Kouvon isä oli mv. Vilhelm Kouvo, joka täällä kuoli n. 1890 ja oli kuollessaan 80 v. Hän oli Karlbergin poikia Tottijärveltä. Hän joutui nuorena Laukkoon ja tuli sitten voude töihin. Siellä oli usein Elias Lönnrot, joka mm. rupesi opettamaan häntä kirjoittamaan lausuen: - Alappas piirtämään aata. Ja niin hän oppi kirjoittamaan. Ja yhdessä he suksittelivatkin. Elias Lönnrot lausui. - Jos siinä joskus tupsahruksen saakin mäkeä laskiessa, niin ei saa pelästyä. Kun Elias Lönnrot kuoli, niin vaari, Vilhelm Kouvo, oli hänen hautajaisissaan ja laski seppeleen hänen haudalleen. | ||||
| Vilhelm Karlberg oli Laukossa voutina. Siellä hän meni naimisiin Maria Kristiina Haggrenin kanssa, joka oli piikana Laukossa. Hän oli nahkurin tytär Vesilahden Lohnattilasta. Hän kertoi, että rouva Törngren, jota hän hoiti, oli usein paha. Häntä piti nostella airan ylitte. Mutta jos oli hyvä, niin hän oli mielissään. | ||||
| Vilhelm, jota sitten kutsuttiin Kouvoksi, oli sotilasvirkatalon Kouvon vuokraajana, hän oli aikansa ensimmäisiä miehiä. Hän usein kertoi: - Minä pirän herroista. Olen oppinut paljon heistä, etenkin Elias Lönnrotista. | ||||