| | Ehtoota vaan, ehtoota, sinne Kapakan pirttiin ja ehtoota sinne muistojen maille. Kuvvailen tässä ny yhren Tapani-ehtoon, josta on kulunu jokunen vuasikymmen. Olin pikkunen pilkka, vasta kuurev vuare ijässä, että sem muistankin ni hyvin. Meiräm pirttiin tuli Vahteristom poika Lauri, ikä 16 v. ja plikat, Hanna, Saima ja Saara, ikkää heitilläkin oli yhreksästä, neljääntoista vuoteen Kapakan pirtissä oli jo ittessään mukuloita, ninettä kuhisi, oli plikkoja ja poikia, kuus kaikenkaikkijaa, ikä kuuresta, seittemääntoista. Pirtin sivupenkillä ny istua nöpötti kolme poikaa ja seittemän plikkaa, Mukkaan tuli viällä isä ja äiteki, nuaria kun olivakkin viällä. Ruvekkaas nyk kyseleen arvotuksia toisiltanne sano äite. Minä kysyn ensij ja kekä ei tiärä, kelta kysyn joutuu antaan pantiv, vaikka piiskannauhan, kampan, mitä kassiin sattuu. |
|
|
|
2 |
- Hanna, arvaakkos tän?
|
|
|
|
3 |
- Yks hiiri, kaks häntää,
|
|
|
|
4 |
kenkä sen arvaa?
|
|
|
|
5 |
- Hanna ei hoksaa.
|
|
| | - Ei saa kuiskata, siittäki mennee pantti. Hannan piti antaa hiuksistaan piiskannauha pantiks. |
|
|
|
7 |
- Hyys hyys hymylää
|
|
| | kunnet sitäkän tiätäny, huurettiin kuarossa, ja Hanna sai lähtee pois pelistä. Äite kysy sen Laurilta. Lauri sen tiäsi, kuj jo oli iso poika ja arvotus itte sano, mikä siittä tullee. |
|
|
|
9 |
- Se on kenkä ja nauhat.
|
|
| | Äite näytti kuinka pantti lunastettaan. Hän häilytti Hannan piiskannauhaa ilmassa sanoen, |
|
|
|
11 |
- Kennen pantti ilmassa liahuu?
|
|
|
|
12 |
- Minun ja minun kultani,
|
|
| | näin piti sannoo. |
|
|
|
14 |
- Mika kultas nimi on?
|
|
|
|
15 |
- Otto.
|
|
|
|
16 |
- Milläs sen lunastat, rahalla, työllä,
|
|
|
|
17 |
vaikko ruumiin kärsimisellä,
|
|
|
|
18 |
taikka pikiä paskalla?
|
|
|
|
19 |
- Tyällä,
|
|
| | sano Hanna. |
|
|
|
21 |
- Saat vettää hirsiä ovessa pari kertaa.
|
|
| | Hanna paino ottansa oveen nin korkeelle kun yltty?? ulttu ja oikein tärinä kuulu, kuv veti hirttä alas. Pantti tuli takasi, - ja arvotukset jatkuu, koko ehtoon. Mikä riamu raiku Kapakan pirtissä kunnei aina arvattu - ja nii hauskoja pantin lunastuksia nähtiin, että pikku plikkaki ihan kykkysillään nauratteli. Kysy se Lauri multakin semmosen arvotuksen, että |
|
|
|
23 |
- Tännään sattaa,
|
|
|
|
24 |
huamena sattaa,
|
|
|
|
25 |
tullee, montako sattaa?
|
|
|
|
26 |
- Kaks sattaa
|
|
| | sannoin, kun olin sej jo oppinu. Näin ehtoo meni ja Tapani loppu. Joulukuusi seiso keskellä laattiaa. Viällä pyärimme piirissä kuusen ympäri ja lauloimme että |
|
|
|
28 |
- Arvaas kuinka tonttu-ukko
|
|
|
|
29 |
kotikultaamme suajaa.
|
|
| | Muistan tän Tapanin erikoisesti, kun sain selkään isältäni ja toisten nähren, kuj jätin leikilläni Laurin kären oven vällii, kun hän tuli meille. Arvoitukset opittiin ihan ulkomuistista, vanhemmat opettivat lapsille ja nuorille. Maamme kirjasta kyllä opittiin kans. |
|
|
| |
|