Metadata

COL: Lauri Koskinen
ID: 28308
INF_CTX: Kertoneet: Kustaava Nuuski, 63 v. Eeva Latola 52 v., kraatari Heinonen y.m.
INF_NAME: Kustaava Nuuski, Kustaava Nuuski, Eeva Latola, kraatari Heinonen y.m.
LOC_AREA: a
LOC_PAR: Pyhäranta,
LOC_VIL: Nuuski.
SGN: a)39.
TMP: 1929.

Otajärven peto:

Otajärvessä Nuuskin kylässä on suuri ja hirmuinen peto, sen nimi on Monni. Se on käärmeen näköinen ja ui selkä hiukan veden päällä. Se on niin pitkäkin, että kun se ui Keskisten luodon ympärillä, yltää se suullaan kiinni hännänpäähänsä. Kerran se puri yhdeltä kalastajalta airon poikki. Ihmekös se, sillä Monnin pääkin on saavin kokoinen. Useimmiten se nähdään Jyrkin seljällä, mutta sen varsinainen makuupaikka on Ikosen joen (järvenlaskujoen) niskassa. Jokea pitkin se on merestä tullutkin, mutta ei se ollut siihen aikaan vielä niin suuri. Polttilan kylän Roslund näki sen, kun se jokea nousi. Silloin se oli vähän holon näköinen. - Toisinaan Monni äänteleekin. Sen ääni on sellaista "jylinää". Kraatari (räätäli) Heinonen on laatinut siitä seuraavan runon:
    3  "Otajärvessä on
    4  praaki paha kelvoton,
    5  joka siellä näyttelee
    6  (=näyttäytyy usein)
    7  hampaitansa käyttelee.
    8  Rannoillakin raivoaa
    9  hätyytellen kainoja
    10  Ruma se on seljältään,
    11  paljon petoa peljätään
    12  Nuuskissa ja Voimarossa. (kyliä)
    13  Tytöt jo on kainalossa
    14  parhain poikain povessa,
    15  Jyrkin kallion lovessa:
    16  Tutisevat tuskassa,
    17  on praakin jälkiä puskassa!"
    18  (pensaassa)
Lopun ajatus siis, että tyttöjä ja poikia on Jyrkin kallion rantapensaikossa ja kauhistuvat kovasti, kun näkevät "praakin" jälkiä pensaikossa.
Kesällä 1927 hukkui Otajärveen kolme miestä, eri kerroilla kaikki. Kun se oli pienen järven onnettomuusluvuksi vähän tavatonta, sai "praaki" - ajatus siitä uutta kauhistuksen aihetta. Ainakin Nuuskin kylän asukkaat ovat niin kauhuissaan, että järvessä ei uskalla kukaan uida, siitä ei enää oteta eläimille vettä, eikä sinne kukaan mielellään lähde kalastamaankaan.