j28257
Aunus — Säämäjärvi
Koskinen, Aleksi
1961
Kasken-poltto eli vierto, sekä tuulen ja sateen loitsu! |
||||
| Muistan kun keväisin muomo jo aikaisin aamulla valmistautui lähtemän viertämään. Tietysti me poikavikarat olimme kovin uteliaita näkemään, kuinka tuli loimuaa ja kuinka sytytetään, no sehän kävi niin, kuin tottumeella voi kaydä, mutta itse viertäminen, sillä ilmathan eivät olleet aina suosiollisia, joten täytyi väliin turvautua loitsuun. | ||||
| Kalselin, kun äiti iso puukanki kädessä isot löpöit jaloissa ja paljon hurstia löppösessä (tuohivirsut) ja nilkkoen ympärillä, sillä piti suojella ilseä kovalta kuumuudella ja hän itse oli kokonaan pukeutunut pilkkoihin (kotikutoimen hamppukangas vahva) Vähän väliä hän kavi kastelemassa itsensä kokonan vedessa, sillä muutonhan löppöset ynnä muut varusteet olisivat kärventymeet sellaisessa kuumuudessa Ja nyt, kun tuuli oli sopimaton, tai kokonaan lakannut, eikä kaski palanut niin täytyi turvautua loitsuun saadakseen myötäluulta, lällöin aiti tavallisesti tempaisi tsepsän x päästä x vihkimyssy, kääntyi vastakkaiseen suuntaan mumisi itsekseen jotain ja alkoi suhista vihellyksen tapaista, kumma kyllä ei kestänyt kauankaan, kun alkoi puiden oksat heilua ja niin tuuli vain yltyi ja vieläpä vierto suuntaan, nyt tietysti rovio suureni sitä mukaan ja äiti hikoili ja väänteli roviopuita eteenpäin, mutta sitä mukaan myös metsäpalon vaara kasvoi ja, kun jo puiden oksat olivat tulessa, sekä kasken reunoilla oleva kanervikko rupesi palamaan niin nyt oli kiireen kaupalla ruvettava sammutus töihin, tavallisesti me poika vikarat otimme pienet närenvesat käsiimne ja aloimme niillä huiskia siis hakkaamaan tulipaikoilla maata, kunnes tuli sammui ja suurin vaara oli ohi, mutta äiti ei ollut vielä siihen tyytyväinen, vaan turvautui jälleen loitsuun saadakseen vesisateen? Jälleen äiti tempaisi "tsepsän" päästään, kääntyi arvokkaasti tuulen suuntaan ja rupesi hokemaan hiljaisella äänellä tuulooo, tuuloo äijällä tuuloo,kui meijän kutsiin x (lynnyri) vajattais ja jälleen ei kestänyt kauankaan, kun alkoi tihuuta, kunnes oli kova vesisade, joka tietysti sammutti niin kytevän kar?? kanervikon, kuin kaskenkin. | ||||
| Tällöin äiti tavallisesti hajoitti rovion pisti viertokangen kasken nurkkareunaan pyslyyn kiitti sateen ja tuulen Jumalaa jätti kasken omaan uomaansa ja lahti kärventyneillä ja nokisilla löpposillä koliim ja sisääm lampeavään saunaan, jonka kotivaki oli laittanut valiisen Koi sen jälkeen kesti monta päivää pesuhommia ennen kuin piikoi-vaatteet olivat puhtaat heinätöihin menoa varten. Työstä työhön aina vaan | ||||