| |
Hilma ja Juho Imatran rannalla
|
|
|
|
2 |
Se hupainen ilta muistui mieleheni viell',
|
|
|
|
3 |
kun vietimme Imatran rannalla yön.
|
|
|
|
4 |
Siell' Hilman minä ihanan kohdata sain,
|
|
|
|
5 |
hän kukoisti kuni kukkanen kedolla ain.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Tyymit ne hatussa lenteli häll',
|
|
|
|
8 |
sinisest' silkist' on leninki pääll'.
|
|
|
|
9 |
Ketjut kultaiset kaulassa välähteli vaan,
|
|
|
|
10 |
Hilma oli neitonen vierahan maan.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Vaikka silkki ja kulta hänen yllänsä loist',
|
|
|
|
13 |
ei rakkauden iloa hän löytänyt noist'.
|
|
|
|
14 |
Hän tarjosi kätensä ja sydämensä mull',
|
|
|
|
15 |
liitto se tehtiin kuin laulussa saa kuull'.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Fiiniä, fiiniä Hilmalla oli myötä,
|
|
|
|
18 |
kun vietimme laaksossa viherjäss' yötä.
|
|
|
|
19 |
Sum liirum sum laarum, Hilma lauleli vaan,
|
|
|
|
20 |
sinustako Juho minä sulhasen saan.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Rakkaus on löytänyt sydämeeni tien,
|
|
|
|
23 |
ah kenell' tuon sydämmeni sykkivän vien.
|
|
|
|
24 |
Kaikk' olis valmista ei puuttuisi muutt',
|
|
|
|
25 |
jos Juho olis niin antaisin häll' suut'.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Oi sydämmeni kukka laulan myös sull',
|
|
|
|
28 |
oletko Hilma sinä morsian mun.
|
|
|
|
29 |
Kuin lintu minä lennä luoksis vaan
|
|
|
|
30 |
Jos sydämmestäni sua syleillä saan.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Ah, Juho, ah, Juho tiedäthän tuon,
|
|
|
|
33 |
että itseni sinulle alttiiksi suon.
|
|
|
|
34 |
Vaikka viekkaita kieliä ois tuhannen tiell',
|
|
|
|
35 |
ei sittenkään eroa voi tehdä he meill'.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Kun Hilmahan ihanaan silmäni luon,
|
|
|
|
38 |
hän riehuvan riemun mun rintaani tuo.
|
|
|
|
39 |
Kuin vellamon neito hän ihana on vaan,
|
|
|
|
40 |
punaposki, sinisilmä, mist' kauneimman saan.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Vaikk' kyynelist' kokonaan koottu mun ois,
|
|
|
|
43 |
niin kyyneleeni kuitenkin haihtuisi pois.
|
|
|
|
44 |
Kun Hilma niin iloisena lauleli tääll',
|
|
|
|
45 |
ett' linnutkin lauluansa vastasi häll'.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Hilma kaunihit kasvonsa fluurilla peitt'
|
|
|
|
48 |
kun rintaani vasten lepäämään heitt'.
|
|
|
|
49 |
Ja auringon säteet ne kuumotti niin,
|
|
|
|
50 |
ett' auringon varjostin tarvittiin siin.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Aurinko se kirkkaalle taivaalle loist'
|
|
|
|
53 |
suloinen tuoksu tuli kukkaisist noist'.
|
|
|
|
54 |
Ilma oli lämmin ja ihana vaan,
|
|
|
|
55 |
kun me kukkasten keskellä iloitahan.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Rakkauden tuli sydämmessäni myös
|
|
|
|
58 |
lämpimillä tunteilla tehnyt on työns'.
|
|
|
|
59 |
Kuin vanhemmat lastansa pienoista vaan,
|
|
|
|
60 |
niin hellästi sua nyt syleillä saan.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Sä Suomen neito ymmärrät tuon,
|
|
|
|
63 |
jos sydämmes olet nuorena sulholle suon'.
|
|
|
|
64 |
Ett' rakkaus ei voi yksinänsä maata,
|
|
|
|
65 |
se puhkee yhä eikä tahdokkaan laata.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
Rakkaus sormukset sormehen tuo,
|
|
|
|
68 |
ja ystäväin sydämmet yhtehen luo.
|
|
|
|
69 |
Viell' siihen ei rakkaus asioita päätä,
|
|
|
|
70 |
se vaatii tanssimaan morsiushäitä.
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Sen Hilma ja Juhokin todistaa myös,
|
|
|
|
73 |
kun viettivät Imatran rannalla yöns'.
|
|
|
|
74 |
He elämänsä sitehet sitoivat siell',
|
|
|
|
75 |
ja elävät onnellista aviota viell'.
|
|
|
| |
|