| |
Laulu
|
|
|
2 |
Leski äidillä, kaksi tytärtä, tumma ja vaalea,
|
|
|
3 |
tytär tumma se, koko kunnaalle, tuli kuuluksi kauniina.
|
|
|
4 |
000
|
|
|
5 |
Tytär vaalea, kävi kirkossa, seurassa uskovien,
|
|
|
6 |
näki vanhat sen häntä kiittäen, kylän nuoriso pilkaten.
|
|
|
7 |
000
|
|
|
8 |
Tytär tumma se, pojat ymmälle, pani luontonsa hehkumaan, monen liekin saattoi syttymään monen herätti toivomaan.
|
|
|
9 |
000
|
|
|
10 |
Tytär vaalea, yhä ankarana, yhä vakavan muistutuksen,
|
|
|
11 |
Ilo hymy, se sulo likemmin oli ankara hänellä.
|
|
|
12 |
000
|
|
|
13 |
Toki vaaleaan, äiti luotti vaan, hänen tiensä vie taivaaseen. Siitä tummastaan hän on murheissaan, vie maailma lapsosen.
|
|
|
14 |
000
|
|
|
15 |
Ennen kuolisin, kun mä hylkäisin, ilot nuoruuden ihanat,
|
|
|
16 |
kun ma lausuin vaan, hänet temmataan, pois maailman pyörteisiin.
|
|
|
17 |
000
|
|
|
18 |
Kului yö ja kaksi, yhä vaaleammaksi kävi tummasen posket nuo.
|
|
|
19 |
Veri aamulla, tuli rinnastaan, ja silmistään kyyneleet.
|
|
|
20 |
000
|
|
|
21 |
Tytär vaalea, rukouksessaan päin kääntyvi Jumalaa:
|
|
|
22 |
Isä oikein teit, että siskon veit, ei hän totetlutkaan.
|
|
|
23 |
000
|
|
|
24 |
Veri nuoruuden,pian terveyden,on luotu tumman tyttösen,
|
|
|
25 |
sydän ennestään tunsi liekkinsä, paloi tanssihin uudestaan.
|
|
|
26 |
000
|
|
|
27 |
Kului yö ja kaks' yhä vaalemmaks' kävi tummasen posket nuo,
|
|
|
28 |
jopa tanssissa, yönä kolmantena, veri ruskasi vaattehet.
|
|
|
29 |
000
|
|
|
30 |
Veri purppurat pursui rinnastaan tuon kamalan tyttösen,
|
|
|
31 |
kaasi poikasen, ettei uudelleen, noussut tummikki tanssihin.
|
|
|
32 |
000
|
|
|
33 |
Tytär vaalea, rukouksessaan, päin kääntyvi Jumalaa:
|
|
|
34 |
On kunnia, että siskoa, olet alkanut kutsumaan.
|
|
|
35 |
000
|
|
|
36 |
Kellon soidessa, nuorten kantaissa tumma-tyttöä hautahan,
|
|
|
37 |
tytär vaalea, äiti armalta, vietiin houruen hoivalaan.
|
|
|
| |
|