| |
Laulu Ilonasta, ja Pistosta
|
|
|
|
2 |
1 Neiti kaunis ja ihana kuin keton kukkanen
|
|
|
|
3 |
Kahteksantoista vuotias Ilona niminen
|
|
|
|
4 |
000
|
|
|
|
5 |
2 Hän sangen kaunis kasvoltaan, ja sytän lempeä,
|
|
|
|
6 |
oi tytär miehen rikkahan tavaran perijä.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
3 Koulussa oli kulkenu tuo nuori neitonen,
|
|
|
|
9 |
Ystävä siellä tunnettu tuo poika alhainen
|
|
|
|
10 |
000
|
|
|
|
11 |
4 Se poika Pista nimeltä köyhä ja arvoton,
|
|
|
|
12 |
Elossa ei enää kun äitinsä mi leski turvaton.
|
|
|
|
13 |
000
|
|
|
|
14 |
5 Nyt tuttavuuten tuntehet täs muuttui toteksi,
|
|
|
|
15 |
ja rakkauten sätehet itsensä ilmaisi
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
6 Mutta rakkaus ei rauhassa säilyny salossa,
|
|
|
|
18 |
Ilonan isä ankara sen kohta tietää sai
|
|
|
|
19 |
000
|
|
|
|
20 |
7 Kuuleppas armas Ilona mun oma tyttären
|
|
|
|
21 |
et milloinkaa saa omana tuon pojan alhaisen.
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
8 Ja nämät sanat ankarat hän lausui Pistolle
|
|
|
|
24 |
jos tytärtäni rakastat saat mennä matkalles.
|
|
|
|
25 |
000
|
|
|
|
26 |
9 Tästä sytän täynnä surua ja mieli murhetta
|
|
|
|
27 |
vaan isäntänsä ehtoista vielä Pisto palvelee.
|
|
|
|
28 |
000
|
|
|
|
29 |
10 Työ kumppaninsa tyttären toi Pisto kihlasi
|
|
|
|
30 |
isäntä oli iloinen, häät heille hommasi.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
11 Kun oli kesä kaunoinen ja ilta ihana
|
|
|
|
33 |
hääväki tanssi iloten musiikin soitessa
|
|
|
|
34 |
000
|
|
|
|
35 |
12 Ilona pyysi isältään myös häissä tanssia,
|
|
|
|
36 |
Ei kukaa mieltä miettiny tain immen ihanan
|
|
|
|
37 |
000
|
|
|
|
38 |
13 Ilona tanssi salista hetkeksi lähti pois
|
|
|
|
39 |
sisäänsä otti ainetta mi kuolon hälle toi.
|
|
|
|
40 |
000
|
|
|
|
41 |
14 Tuli jälleen takaisin ja alkoi tanssia
|
|
|
|
42 |
Mutta Piston kasvot huomasi Ilonanan vaaleena.
|
|
|
|
43 |
000
|
|
|
|
44 |
15 Ilona impi olisi vaipunu lattijaan,
|
|
|
|
45 |
vaan Pistä häntä hohoisi käsillä rinnoillaan.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
16 Tässä Ilona tunnusti hääjoukon keskellä
|
|
|
|
48 |
että myrkkyä nautitsin ulkona käytessän.
|
|
|
|
49 |
000
|
|
|
|
50 |
17 Kun ei tuo isä ankara suonunna minulle,
|
|
|
|
51 |
Ja Pistan kansa yhtessä maailmassa vaeltaa.
|
|
|
|
52 |
000
|
|
|
|
53 |
18 Pois hyljään isän perinnön mailman tavaran,
|
|
|
|
54 |
ja Pistan sylissä rauhassa nyt vaivun kuolemaan.
|
|
|
|
55 |
000
|
|
|
|
56 |
19 Vasta tuo isä ankara nyt tässä huomasi,
|
|
|
|
57 |
Kun tyttärensä kylmänä makaisi paarilla
|
|
|
|
58 |
000
|
|
|
|
59 |
20 Ja muille vielä muistuttaa tuo immin kuolema
|
|
|
|
60 |
kun rakkauten takia hän vaipui kuolemaan.
|
|
|
| |
|