|
|
1 |
Pohjoisen Ameriikassa
|
|
|
|
2 |
neiti se oli Maria ja
|
|
|
|
3 |
sisarensa Liisa.
|
|
|
|
4 |
Vaan kesäkuulla ja lämpimällä
|
|
|
|
5 |
se 12:sta päivä, ne kaksi niin
|
|
|
|
6 |
vallan riskiä miestä
|
|
|
|
7 |
hengestänsä jäivät.
|
|
|
|
8 |
000
|
|
|
|
9 |
Marianna se noustuansa
|
|
|
|
10 |
päällensä jo puki,
|
|
|
|
11 |
istu hän alas tuolille
|
|
|
|
12 |
ja sanomia luki.
|
|
|
|
13 |
Sittempä meni peilin eteen
|
|
|
|
14 |
ja pani hiuksensa tokkaan.
|
|
|
|
15 |
Ottipa sitten revollin
|
|
|
|
16 |
ja latasi sen kohta.
|
|
|
|
17 |
000
|
|
|
|
18 |
Ottipa päivänvarjon kätehensä
|
|
|
|
19 |
ja veskan käsivarteen,
|
|
|
|
20 |
sitten hän lähti kaupungille
|
|
|
|
21 |
luokse ystävänsä.
|
|
|
|
22 |
Vaan Marianna se kaupungin kadulla
|
|
|
|
23 |
käveli niin taitavasti,
|
|
|
|
24 |
niin kauvan kun joutui se
|
|
|
|
25 |
torikello kymmenehen asti.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Niin Marianna sanoi sulholleen,
|
|
|
|
28 |
minä kotia mennä taidan ja
|
|
|
|
29 |
ennenkun joutuu se puolipäivä
|
|
|
|
30 |
niin asiani hyvin laita.
|
|
|
|
31 |
Vaan kaupungilta tultua isä
|
|
|
|
32 |
portoksi tervehti häntä,
|
|
|
|
33 |
Vaan Marianna se revollilla
|
|
|
|
34 |
otti hengen isältänsä.
|
|
|
|
35 |
000
|
|
|
|
36 |
Vaan Liisa juoksi kamariin
|
|
|
|
37 |
ja äidillensä sanoi
|
|
|
|
38 |
että Marianna se pappamme
|
|
|
|
39 |
jo ampui aivan pahoin.
|
|
|
|
40 |
Äiti se sanoi Liisalle, kyllä
|
|
|
|
41 |
laukauksen kuulin.
|
|
|
|
42 |
vaan ilostaminä Mariannan
|
|
|
|
43 |
ampuvankin luulin.
|
|
|
|
44 |
000
|
|
|
|
45 |
Vaan tästäpä poliisille tieto
|
|
|
|
46 |
annettiin jo kohta,
|
|
|
|
47 |
Vaan Marianna se revollilla
|
|
|
|
48 |
ampui poliisiakin otsaan.
|
|
|
|
49 |
Mariannan vanhin veli sanoi,
|
|
|
|
50 |
olkaa te miehet hiljaa,
|
|
|
|
51 |
sillä revolli on ladattu
|
|
|
|
52 |
vielä neljällä latingilla!
|
|
|
|
53 |
000
|
|
|
|
54 |
Vaan Viljam se nuorin veli
|
|
|
|
55 |
Mariannan köytti,
|
|
|
|
56 |
ja raudastapa sitehetkin
|
|
|
|
57 |
käsihinsä heitti.
|
|
|
|
58 |
Mariannan kädessä ol' se
|
|
|
|
59 |
kultainen rannerengas,
|
|
|
|
60 |
vaan ennenkun joutui se puolipäivä,
|
|
|
|
61 |
niin rautanenkin kelpas.
|
|
|
|
62 |
000
|
|
|
|
63 |
Marianna se kuiskasi
|
|
|
|
64 |
että paperia riivarille,
|
|
|
|
65 |
sitten hän kirjoitti kauniin kirjeen
|
|
|
|
66 |
nuorelle Freedrikille.
|
|
|
|
67 |
Freedrikki kirjeen kun avasi,
|
|
|
|
68 |
hänen kasvonsa kovin valkes,
|
|
|
|
69 |
vaan rootmanni kysyi pojaltansa:
|
|
|
|
70 |
jokos se sydän halkes?
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Ja rootmanni sanoi pojallensa,
|
|
|
|
73 |
älä sinä kovin pelkää,
|
|
|
|
74 |
eihän se Marianna tästä työstään
|
|
|
|
75 |
kuole vielä sentään.
|
|
|
|
76 |
Rootmanni vaatteet päällens' puki,
|
|
|
|
77 |
kuin hänen virkans' vaati,
|
|
|
|
78 |
ottipa sitten hevosen ja ajo
|
|
|
|
79 |
asemalle asti.
|
|
|
|
80 |
000
|
|
|
|
81 |
Rootmanni kysyi masinistilta:
|
|
|
|
82 |
"onko se hevonen valmis?"
|
|
|
|
83 |
Masinisti se vastasi, että
|
|
|
|
84 |
"Nomro toinen on tallis."
|
|
|
|
85 |
Sitten he lähti ajamaan ja ajo
|
|
|
|
86 |
oivallista kyytii,
|
|
|
|
87 |
vaan masinisti sanoi mahallansa:
|
|
|
|
88 |
minä sitä kovin pelkään, kun
|
|
|
|
89 |
kone juoksee tunnin ajalla
|
|
|
|
90 |
sata Englannin miilaa. (mailia)
|
|
|
|
91 |
000
|
|
|
|
92 |
Vaan rootmanni vastasi masinistia:
|
|
|
|
93 |
minä olen masinan herra.
|
|
|
|
94 |
Kaks' oli miestä junassa, vaan
|
|
|
|
95 |
rootmanni ukko se ajoi,
|
|
|
|
96 |
niin tuli se kohosi korsteenista
|
|
|
|
97 |
ja pyöräinkin alta savu.
|
|
|
|
98 |
000
|
|
|
|
99 |
Neljäkymmentä sinatyöriä (senaattoria)
|
|
|
|
100 |
tätä asiata tutki,
|
|
|
|
101 |
vaan rootmanni aukasi kukkaronsa
|
|
|
|
102 |
ja tämän asian tukki.
|
|
|
|
103 |
000
|
|
|
|
104 |
Miljoonan antoi ruunulle
|
|
|
|
105 |
ja toisen tuomarille,
|
|
|
|
106 |
sittempä jäi se Marianna
|
|
|
|
107 |
nuorelle Freedrikille.
|
|
|
|
108 |
000
|
|
|
|
109 |
Tämä laulu kaunis on, joka
|
|
|
|
110 |
sen oikein veisaa,
|
|
|
|
111 |
tämän laulun tekijä on
|
|
|
|
112 |
Marian sisar Liisa.
|
|
|
| |
|