| |
Pirjetta Kurki
|
|
|
|
2 |
Turun sillalta Haahti se laskettiin
|
|
|
|
3 |
ja aallot sen merelle toivat,
|
|
|
|
4 |
ja sen Haahden kannella seisoi
|
|
|
|
5 |
se mies, jonka silmässä kyynele kiilsi,
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Hän muisti sen Laukon kartanon
|
|
|
|
8 |
johon lehtevä kuja johti. Ja hän
|
|
|
|
9 |
ratsasti, alitse portin sen,
|
|
|
|
10 |
jossa Kurkien vaakuna hohti.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Hän muisti sen Laukon kartanon
|
|
|
|
13 |
Ase sulista, soihdut ne loisti.
|
|
|
|
14 |
Ja kauniille Pirjetta neitolle,
|
|
|
|
15 |
hän sydämensä lauluja toisti.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Tuli Heimo kiista ja sota soi,
|
|
|
|
18 |
Vihan vilja se heilimoi.
|
|
|
|
19 |
Niin vieliin ylpeä neitonen,
|
|
|
|
20 |
joka sulhoaan, niin /epäselvä/ ikävöi.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Pilvet ne taivaalla, liitivät,
|
|
|
|
23 |
Yli Luostarin, muurin harmaan
|
|
|
|
24 |
Ja ne katsoivat, kammion ruutuja sen,
|
|
|
|
25 |
Kun ois muistellut kasvoja armaan.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Sinä olit mun Linnani ruusuna
|
|
|
|
28 |
Vaan sun menetin, liian varhain
|
|
|
|
29 |
Ja he istutti, rakkaimman Ruusuni,
|
|
|
|
30 |
Sen Luostarin harmajaan tarhaan
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Minä olen se onneton, Ritari,
|
|
|
|
33 |
Jota elämän onni ei suosi, -
|
|
|
|
34 |
Vaan tänne, mun aatoksen
|
|
|
|
35 |
altisna on, Ja soutelen joka vuosi.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Jää hyvästi, hyvästi, armaani,
|
|
|
|
38 |
sua, en nää enää milloin
|
|
|
|
39 |
Jää hyvästi, siintävä lainekkin
|
|
|
|
40 |
jossa keinuimme kuutamo illoin.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Ja Haahti, se aalloissa valitti,
|
|
|
|
43 |
kuin tuulet, sen merelle toivat.
|
|
|
|
44 |
yli Naantaalin, siintävän saariston
|
|
|
|
45 |
Pyhän Pirjettan kellot ne soivat.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Ja kerrotaan Pirjetta Kurjesta
|
|
|
|
48 |
Ett' hän kätensä yhtehen sulki.
|
|
|
|
49 |
Ja yön hän Luostarin pihalla,
|
|
|
|
50 |
Vuon /?, viimeinen kirjain epäselvä/ itki -
|
|
|
|
51 |
itki ja kulki.
|
|
|
| |
|