Kertoja Olli Pitkänen ja osittain monet muutkin toisintoina kertoi Pohjoisimman karjalan muinaisesta suurimmasta tietäjästä ja muistajasta Simo Lipposesta. Lipponen lienee syntynyt noin 1830 vaiheilla, koska Pitkänen kertoi Lipposen olleen parhaassa miehuudessa silloin kun hän oli poikanen. Yleensä Lipposesta kerrottiin että hän oli hyvä valehtelemaan - ei sellainen ralliakan tai ukon tapainen kylävalehtelia, vaan hän laski oikein "vanhankansan jättiläisvalheita" niin että "puutkin nauroivat eikä ainoastaan puun latvassa istuvat harakat". Simo Lipponen oli myös tietäjä. Tietäja tehtävänsä parannus t.m.s. suoritti Lipponen loitsuilla joita hän hyvä muistisena osasi määrättömästi. Ainoastaan yksi loitsu jäi tämän kirjoittajan mieleen jota kertoja Pitkänen usein lasketteli kirvesvartta tai muuta sen tapaista pikku työtä kaperrellen, ja joka tarkoittaa veren seisottamista, se kuului suunnilleen tähän tapaan:
2
Vaari vanha Väinamöinen
3
Laulaen venettä veisti
4
Kalliolla kalkutteli
5
Veisti venettä viikon verran
6
Toisenakin taputteli.
7
Eika kirves kiveen käyny.
8
Eikä liustanut lihahan.
9
000
10
Jopa päivänä muutamana
11
Yläkuussa yhen kerran
12
Kilahti kirves kivehiseen
13
Siitä liuskahti lihahan.
Tästä eteenpäin en muista kuin katkelmia sanotusta loitsusta. Ajatus, sen muistan, oli tällainen, että Väinämöinen kyseli veren seisauttamisneuvoja - jota tuli runsaasti jalassa olevasta kirveen haavasta:
15
Niinkuin mahlaa (maitoa) kevät koivun.
16
Neien tuohi vaattehisen.
Eivät tienneet antaa neuvoa vanhimmatkaan miehet, tai eivätkö tahtoneet neuvoa "Vanhoista kaikkein viisahinta" kuten eräässä säkeessä kuului. Kaiken lopuksi:
18
"Ukko Ylinen luoja
19
Laittoi räyskyt revontulten
20
Jotka kieto kipeen paikan
21
Hyyvyttivät veren hyvän.
Loitsu jonka lapsena usein kuulin teki lapsi mieleeni syvän vaikutuksen. Se ollen pitkä kulki monissa vaiheissa lukijan ääni vaihdellen (lukija Pitkänen luullakseni matki kuulemaansa Lipposta) esimerkiksi jumala apua pyytäessä, oli sen nöyrä tuntoista vapisevaa hiljaista ukkosen kuminaa muistuttavaa. Taas vanhoilta miehiltä neuvoa kysyttäessä oli loitsian ääni melko ivallinen:
23
"Kun aina ootte viisahia
24
Vahingoissa merimiehen."
Mutta lopuksi, kun jumalan apu alkoi näkyä syttyvissä revontulissa, oli loitsian silmätkin kuin terävät revontulen liekit ja ääni kylmän kirkas ja pureva kun pakkanen. Tätä kuunnellessa kävi kylmät väreet pitkin ruumista - niin että kyllä siinä veri hyytyi.
Muuten kertoja Pitkänen sanoi olleen tämän loitsian Simo Lipposen kookkaan ja komean miehen, ja vielä "ettei papin saarna ollut mitään sen rinnalla kun Lipponen loitsuja luki".
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted
alignment algorithm
(Janicki, 2022)
on sequences of verses.