JR 24031

j24031
Keski-Inkeri — Tuutari
Kaukonen, Toini-Inkeri
1964

Metadata

COL: Toini-Inkeri Kaukonen
ID: 24031
INF_CTX: Justiina Sattilainen, 62 v. (219). Oitti 1943.
INF_NAME: Justiina Sattilainen
LOC_AREA: t
LOC_PAR: Tuuteri.
SGN: 222.
TMP: 1964.

"Muisto menneiltä ajoilta"
ei inkeriläisten vaiheista kertova runo, jonka Justiina Sattilainen sanoi itse sepittäneensä. Hän luovutti sen minulle kirjoitettuna samana aamuna kuin lähdin Oitin inkeriläisleiriltä (toi linja-autolle), joten en ollut tilaisuudessa kuulemaan sitä hänen suullisesti esittämänään enkä kyselemään tarkemmin runon johdosta. - Justiina työskenteli inker. pakol. lastenkodin keittiössä ja tutustuin häneen vasta päivää tai paria ennen lähtöäni, jolloin hän, kuultuaan keruutyöstäni, tuli luokseni tuomaan pari kirjoitettua vanhaa kansanrunoa ja haastattelin häntä vähäsen.
Oheisena luovutan myös Justiinan alkuper. käsikirjoituksen. Oheisessa puhtaaksi kirjoituksessa on lisätty välimerkkejä ja muistaakseni eräita selviä kirjoitusvirheitä korjattu.
     4  Mikäs meitän ol elellä,
     5  kun oli meillä kuninkas,
     6  tsaarin valta sarvahinen,
     7  mikäs meitän ol elellä,
     8  Pietarinlinnan pieleksessä.
     9  Pistitin vaa Pietarihin,
     10  sieltä saatiin saahharkku,
     11  viellä vieti'n vehnäjauhot,
     12  panti'n puuta pussisehen,
     13  toisin kerroin tupsahteli
     14  kuusi puuta pussisessa.
     15  Nuosta pantiin pannuselle
     16  pikkarasii piirakoita
     17  vuolastihin voita päälle.
     18  Maha oli täynnä makkaraa,
     19  sijan läsk nous sieramista.
     20  Olit meie metsät mettä täynnä,
     21  tuvas ol oltta ortta myöten.
     22  Käytiin ko saksat sattinassa,
     23  veljet kävelit verassa,
     24  sisarukset silkit päässä.
     25  Laitettiin myö lankavaate
     26  päälle paitan palatnaisen,
     27  meillä narski nahkakenkä,
     28  kapsahti karvakalossi
     29  neiton nuoren tanssatessa,
     30  kepykkäisen keikkuessa.
     31  Riitti vielä vanhoillekin
     32  nahkakenkä napin kanssa,
     33  lankariepu ressolkoinen.
     34  Tuota meijän Tuutaria!
     35  Ko tul sorja suntakaamu
     36  kilahtit meil kirkonkellot,
     37  kajahtit kaik kaupunkihin,
     38  korkealta kennähältä
     39  kuumotti tuo kultaristi
     40  kirkon korkian katolta.
     41  Meillä sointui suuri urku,
     42  virisi virren säveli
     43  sunin sorjan soittaessa.
     44  Tuonne nousit nuoret pojat
     45  nietot nuoret notkiaiset.
     46  Käytii kiista kirkkosessa
     47  kunis kuultii kutsumusta.
     48  Alkoit polsi polsivikot,
     49  tuli julma juutalainen,
     50  sit viel kaaloi meilskapari
     51  siitte lensi meil Leninin,
     52  kukistit kuninkan vallan,
     53  saatoit maahan tsaarin vallan.
     54  Alkoit siirtää siskoloi,
     55  veljiä laittaa vesille,
     56  ketä laittoit Luatukkahen,
     57  toisi siirsit Siperihen
     58  ajoit Arhhankelii.
     59  Toisi työnsit tyrmäsehen,
     60  ijäksensä itkemää,
     61  viimoist ottit orjaksensa,
     62  pannit raatama rahatta
     63  kopekatta kolhosuihen.
     64  Ryöstit lehmät, ryöstit leivät
     65  ottit kotit ja konehet,
     66  veivät hepot hirnuvaiset,
     67  veivät tarkoin tarttusäkit,
     68  jättiit nuoret nuttuloitta,
     69  vanhoilt veivät vahvat turkit,
     70  laittoit lapset otssereru (?)
     71  seinän takkaa seisomaa,
     72  siinä mittaili milisi,
     73  katsoi kaunoisiin perähän.
     74  Jo kalahti kaupan uksi,
     75  avahuis tuo armon ovi,
     76  saivat lapset salkkuhensa
     77  leipäkovan konttihensa.
     78  Silloin mittasi milisi
     79  leipäkovat konttihensa,
     80  lapset taas laittoi kotihin
     81  ilman leipää itkemää.
     82  Suuret pan pellon pientarille,
     83  ei keilaa kenkiä jalassa,
     84  palasinna palto päällä,
     85  riepu päässä repaleinen
     86  vatsa vonkui ilman voita,
     87  ilman leivättä lekotti.
     88  Polsevikit nuo poloiset
     89  antoit käskyn ankaraisen,
     90  tuon sanoman surkiamman:
     91  kilesit kirkon kelloloja
     92  suntakpäivin soittamasta,
     93  siit jo kiersit kirkoloihen
     94  kapusivat kattoloille,
     95  keilahuttit kellot maahan,
     96  risahuttit ristit poikki,
     97  kalleilta kirkon katoilta,
     98  isänhuoneest hohtavasta
     99  äitin hellän helmasesta.
     100  Pantin lippu liehumaa
     101  ristin sijal riippumaa.
     102  Kun sivuten kuleksit,
     103  katsoit päälle karsahasti.
     104  Kun tuo lippu leimueli,
     105  vesi silmistä sirahti,
     106  kyynel pitkin poskipäätä.
     107  Kului vuosi, kului toinen,
     108  pantin kiinni kirkon ukset,
     109  ei kuulunut kirkon kellot
     110  soinet ei surun sävelet
     111  meitän Inkerin ihmeheksi
     112  surumieleks suuren kansan.
     113  Siit yuhkasit uskoloista
     114  siirtä meitä Siperihin,
     115  mut Inkerin kansa iloinen
     116  käytti uskon uljahasti
     117  upottit sen uljahasti
(tämä rivi on käsikirjoituksessa pyyhitty)
     119  Suuri kiitos Hitlerille,
     120  ko otti poies orjan vallan,
     121  vapautti vankiloista;
     122  tuosta nousi sota suuri,
     123  sota suuri ja suruinen.
     124  Otettin meilt pojat poisi,
     125  jiätii kurjat kulkemaa,
     126  orpoloiksi onnettomat,
     127  lapset jäivät lattialle
     128  itkemähän isätönnä,
     129  nälkihensä nääntymää,
     130  vapisivat vahva rahvas
     131  kanunien kauhuloista,
     132  tykit toivat suurta tulta,
     133  levittellit lekkoloi.
     134  Alkoi vaipuu vahva kansa
     135  nälkihensä nääntymään
     136  Käytti meit viemää Viroihen
     137  saattelemaa Saksan maahan:
     138  Kulettii myö kurja kansa
     139  pakkasessa paljahanna,
     140  kellä ol kenkä jalassa,
     141  kel ol räsy rättinnänsä.
(tässä ilmeisesti mielistelyä silloisen poliittisen tilanteen huomioon ottaen, kuten ehkä muuallakin tässä runossa; - muutoin inkeriläispakolaiset yleensä paheksuivat saksalaisia; esim. Maria Rinkinen sanoi heistä: "Olivat hävyttömiä ahmoja, ryöstivät kaiken minkä saivat".) T-I. K.
     143  Vihtoin Virroo saavuttiin,
     144  siel ol tuo kauhee karanti,
     145  mis ol meitän kallis kansa,
     146  siellä vaipuit vanhat, nuoret,
     147  lapset pantiin paariloille,
     148  kannettihin kalmistohon.
     149  Alkoit soija Suomen kellot
     150  sekä kulkee kutsumukset,
     151  alkoit laivat lainehtia
     152  sekä ve'ellä venehet,
     153  Inkerin kamalan kansan
     154  entisille isänmaille,
     155  herttaisille heimoloille.
     156  Terve heimo herttaiseni
     157  sekä kallis Suomen kansa
     158  jaamme kilvan kiitoksia
     159  kalleil kansalaisillemme.