| | Runo, kulkenut "viisuna" hänen lapsuudenajoillaan. |
|
|
|
2 |
Kappasloaan kaupung on sangen suur
|
|
|
|
3 |
asui kuningas kuuluisa siellä
|
|
|
|
4 |
Lohikärme makais läsnä muurin juur
|
|
|
|
5 |
tahtoi kaupungin ylösniellä.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Se peto niin paha ja ahne oli,
|
|
|
|
8 |
jokapäivä hän elatust tahtoi.
|
|
|
|
9 |
Ihmisist', eläimist' kuin monta kuoli
|
|
|
|
10 |
ja perät' pois olla mahtoi.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Jos ei hän saanut jokapäivä ja yö
|
|
|
|
13 |
elatust' vahvast juuri
|
|
|
|
14 |
niin kävi koht Kaupungin tykö
|
|
|
|
15 |
hengen puhals ylits muurin.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Kuin hän hengen puhals muurin yli
|
|
|
|
18 |
tunsit sen ne kuin olit siellä
|
|
|
|
19 |
jokainen kohta kuoliaaks' tuli,
|
|
|
|
20 |
oli ruumiit kadull' ja tiellä.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Kuningas sanoi: "Nyt pantakoon
|
|
|
|
23 |
yks ihminen joka talost
|
|
|
|
24 |
vuorollaan teuraaks tuon pedon,
|
|
|
|
25 |
sitt saamme elää juur jalost.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Ett' jokaiselt yks' oli tullut
|
|
|
|
28 |
lohikäärmeen ruuaksi,
|
|
|
|
29 |
tuli kuninkaan tyttären vuoro
|
|
|
|
30 |
ulos manattiin teuraaksi.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Kuningas tarits puolen riikiäns'
|
|
|
|
33 |
neitseen vapauksen tähden.
|
|
|
|
34 |
Porvarit sanoi: "En tahdo me niin,
|
|
|
|
35 |
syötiin meidänkin lapsemm' nähden.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
tuli surulliseksi kuninkaan sydän,
|
|
|
|
38 |
sitä surkiat menoa sangen
|
|
|
|
39 |
itki hartaasti. Käski neitseen mennä
|
|
|
|
40 |
pedon teuraaks' kuin on langenn'.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Neitsy parhaat vaatteens päälle puki
|
|
|
|
43 |
ja itki varsin vaikiast.
|
|
|
|
44 |
Karits' sylis kiitti ja luki
|
|
|
|
45 |
ja kyyneliä vuodatt' kyll' haikiast.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Neitsy lähti suurell' surull'
|
|
|
|
48 |
siit linnast' kaikkein nähden,
|
|
|
|
49 |
Jotk' olit kaupungin kaduill' ja teill'
|
|
|
|
50 |
hartaast itkit neitseen tähden.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Neitsy meni yhden kedon pääll'
|
|
|
|
53 |
ja katseli ympäriins siellä.
|
|
|
|
54 |
Tuli Sant Yrjänä ajaen
|
|
|
|
55 |
hän karatti hevostans' tiellä.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Siit tuli Sant Yrjänä ajaen,
|
|
|
|
58 |
kiils' suitset, joill hevostans kääntää.
|
|
|
|
59 |
Haarniskat kiils' kuin auringon terä
|
|
|
|
60 |
ja se ei neitsyt tuntenu häntä.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Ajakaat pois te nuori mies
|
|
|
|
63 |
paetkaat ystävitten puoleen.
|
|
|
|
64 |
Tiedän todest, ett hukun tässä tiess'
|
|
|
|
65 |
niin hyvin mä yksin kuolen.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
Lohikäärme vedest' ylös tuli
|
|
|
|
68 |
Sant Yrjänä ajoi häntä vastaan,
|
|
|
|
69 |
pist miekan kidast, ett' läpi se tuli
|
|
|
|
70 |
ja ei enää neitsyt' haastanu.
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Ei lintu lennä niin nopiast'
|
|
|
|
73 |
Kuin hän miekkansa ulos veti,
|
|
|
|
74 |
joka raudast', kullast', hopiast' oli
|
|
|
|
75 |
joll' ihmeit' juur jalost' teki.
|
|
|
| |
|