| |
Euran kirkkomaalla
|
|
|
|
2 |
Nyt ajan alta vielä menneiden vuosien,
|
|
|
|
3 |
kun Euran kirkkomaalta sain muiston suruisen.
|
|
|
|
4 |
000
|
|
|
|
5 |
Ja sanoja seuraamalla käyn ristin juurelle.
|
|
|
|
6 |
Siell' ruusupensaan alla on maja neidolla.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
Hän kukkiessaan täällä, vaikk' aik' ol' lyhyinen,
|
|
|
|
9 |
hän Suomen neito hellä, Pohjolan kukkanen.
|
|
|
|
10 |
000
|
|
|
|
11 |
En mainita mä voine poskea lempeempää,
|
|
|
|
12 |
kuin säihkyväinen silmä ja sydän lempeä.
|
|
|
|
13 |
000
|
|
|
|
14 |
Hän armaallensa antoi käden ja sydämen,
|
|
|
|
15 |
iäisen liiton vannoi rakkaalle sulholleen.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Hän kuoloon asti kesti lujana liitossaan,
|
|
|
|
18 |
vaan isä, äiti esti, eroitti rakkahat.
|
|
|
|
19 |
000
|
|
|
|
20 |
Vaan kunnei sekään auta nyt sana vanhempain,
|
|
|
|
21 |
niin vielä kovemmalla täytti he valansa.
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
Tuo vanhempien kovuus se syynä kuoloon lie,
|
|
|
|
24 |
joka neidon kukoistavan armaaltaan hautaan vie.
|
|
|
|
25 |
000
|
|
|
|
26 |
Kun lepäs vaaleana hän päällä paarien,
|
|
|
|
27 |
se mielet kaikkialla täyttääpi, sydämet.
|
|
|
|
28 |
000
|
|
|
|
29 |
Hääs oli manalassa neidolle annettiin,
|
|
|
|
30 |
ja kelloin kaikuessa vihille saatettiin.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Murhaajan kirves saattoi vanhemmat hautahan.
|
|
|
|
33 |
He lepää täällä tienoin viimeistä lepoaan.
|
|
|
|
34 |
000
|
|
|
|
35 |
Vaan sulhaselle matka vuodeksi Siperiaan.
|
|
|
|
36 |
Ei armahansa hautaa saa nähdä milloinkaan.
|
|
|
|
37 |
000
|
|
|
|
38 |
Näin surkeasti päättyi se lemmen rakkaus.
|
|
|
|
39 |
Se esimerkki meille olkoon, myös varoitus.
|
|
|
| |
|