| |
Neidon laulu
|
|
|
|
2 |
Neito kulki yksinänsä tietä pitkin.
|
|
|
|
3 |
Suruissansa lauleli ja vähän välillä itki.
|
|
|
|
4 |
000
|
|
|
|
5 |
Puissa lauloi pienet linnut ilolaulujansa.
|
|
|
|
6 |
Niin neito siellä muistikin, kuin oli yksinänsä.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
"Ah onpa heillä kultainen, vaan eipä ole mulla.
|
|
|
|
9 |
Jospa vielä löytäisin mä kerran oman kullan!"
|
|
|
|
10 |
000
|
|
|
|
11 |
Ja se tie oli kaitainen ja kulki metsän läpi.
|
|
|
|
12 |
Niin ihmeiksensä neito siellä nuorukaisen näki.
|
|
|
|
13 |
000
|
|
|
|
14 |
Ja kun he tulit lähemmäksi toinen toisiansa,
|
|
|
|
15 |
nuorukainen puheen alkoi tässä neidon kanssa:
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
"Minnekkä te kuljette näin iltasella yksin niin,
|
|
|
|
18 |
jos sun syövät metsän pedot, se on mun ikäväni."
|
|
|
|
19 |
000
|
|
|
|
20 |
"Miksi ivaa puhutte, te jalo nuoriherra,
|
|
|
|
21 |
vaik teit vastaan tulikin näin köyhä tyttö kerran."
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
"Ivaa en puhu neidollen, vaan kysyn vielä nytkin:
|
|
|
|
24 |
minnekkä te kuljette näin iltasella yksin?"
|
|
|
|
25 |
000
|
|
|
|
26 |
"Ei ole mitään matkan määrää, kuljen huvikseni.
|
|
|
|
27 |
Kun ikävät on illat täällä, outo ollakseni."
|
|
|
|
28 |
000
|
|
|
|
29 |
"Vielä kysyn neito sulta: eikö sopis tulla
|
|
|
|
30 |
ystäväksi minulle ja uskollinen olla?"
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
"Pilkalla te nuoriherra puhelette aina,
|
|
|
|
33 |
vaikka suru ilmankin jo sydäntäni painaa."
|
|
|
|
34 |
000
|
|
|
|
35 |
"Pilkalla en rasita sun nuorta sydäntäsi,
|
|
|
|
36 |
vaan mä pyydän, että olet minun ystäväni."
|
|
|
|
37 |
000
|
|
|
|
38 |
"Jos totta kerran puhunet täydestä sydämestä,
|
|
|
|
39 |
niin enhän tuota puolestani enää tahdo estää."
|
|
|
|
40 |
000
|
|
|
|
41 |
Nyt ojensivat kätensä he toinen toisillensa,
|
|
|
|
42 |
niin nuorukainen kultasormuksen antoi armaallensa.
|
|
|
|
43 |
000
|
|
|
|
44 |
Ei ollut ketään kuulemassa heidän liittoansa,
|
|
|
|
45 |
vain linnut metsän todistaa sen sulolauluillansa.
|
|
|
| |
|