| |
Albert ja Maria
|
|
|
|
2 |
Sanoma on Saksan maalta kuultu,
|
|
|
|
3 |
joka totisesti tapahtunut on.
|
|
|
|
4 |
Kun kahta nuorta ei oo yhteen suotu,
|
|
|
|
5 |
molemmat heistä joutui kuolohon.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Siell Frankfurtin kaupungissa
|
|
|
|
8 |
ol impi, nuori neito arvoltansa.
|
|
|
|
9 |
Tyttöä aatelisherran mieli
|
|
|
|
10 |
yksi meripoikanen.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Poika toivoi vaimoksensa saada neidon,
|
|
|
|
13 |
vaan ei isä suostunut.
|
|
|
|
14 |
Isän sydän synkkä ol kuin rauta,
|
|
|
|
15 |
hän rakkautta ei koskaan tuntenut.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Impi lausui kerran isällensä:
|
|
|
|
18 |
"Suo mun saada sulho toivottu."
|
|
|
|
19 |
"Oi Maria", hän lausuu tytöllensä,
|
|
|
|
20 |
"saat nähdä vielä sulhos murhattuna".
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Oli kesä, kukoistuksen aika,
|
|
|
|
23 |
ja linnut lauloi lempilaulujaan.
|
|
|
|
24 |
Suruissansa itki impi raukka
|
|
|
|
25 |
ja nähdä toivoi vielä sulhoaan.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Hän sulhoansa raukka suruissansa
|
|
|
|
28 |
tykönsä odotteli vaan.
|
|
|
|
29 |
Merille se Albert peloissansa
|
|
|
|
30 |
jo kohta meni kauas kulkemaan.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Kerran saapi kirjeen sulholtansa
|
|
|
|
33 |
Maria, kun oli toivonut.
|
|
|
|
34 |
Hän luki kirjeen hyvin iloissansa.
|
|
|
|
35 |
Sen rivehissä näin oi kuulunut:
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
"Sinua en mielestäni voisi
|
|
|
|
38 |
pois unhoittaa, mun rakas kultani
|
|
|
|
39 |
Vaan merimatkan pitkän tehtyäni
|
|
|
|
40 |
tulen tykös aivan todella".
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Tään neito luki iloissansa,
|
|
|
|
43 |
ja murhe oli kauas poistunut.
|
|
|
|
44 |
Impi mietti yksin kohtaloonsa,
|
|
|
|
45 |
kun sulho oli kauas kulkenut.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Kun oli aikaa kolme vuotta ollut,
|
|
|
|
48 |
niin meripoika mailta vierailta
|
|
|
|
49 |
kotihinsa vihdoinkin ol tullut
|
|
|
|
50 |
ja nähdä toivoi immen illalla.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Kun tytön isä tiedon oli saanut
|
|
|
|
53 |
tuon Mariansa sulhon tulosta.
|
|
|
|
54 |
Ol sulhon tykö kohta kiiruhtanut,
|
|
|
|
55 |
sai poika raukka kuolon puukosta.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Sitten isä käski tyköns tulla
|
|
|
|
58 |
Marian, tuon oman tyttönsä.
|
|
|
|
59 |
"Nyt Maria, sun sulhos lepää tuolla
|
|
|
|
60 |
mene ny vielä hänen viereensä".
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
"Häitä saat sä viettää sulhos kanssa,
|
|
|
|
63 |
kun kotiin hän nyt on kulkenut".
|
|
|
|
64 |
Neito katsoi häneen suruissansa,
|
|
|
|
65 |
kun isä sulhon oli murhannut.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
"Verta saat sä viinin sijaan juoda
|
|
|
|
68 |
ja häitä viettää iloisesti vaan".
|
|
|
|
69 |
"Oi isä, tahtoisin mä myöskin kuolla
|
|
|
|
70 |
ja hänen kanssaan yhdes nukkua".
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
"Salli meidät yhteen kirstuun panna,
|
|
|
|
73 |
kun olen hälle valan vannonut".
|
|
|
|
74 |
Vaan hän jo tiesi oman kuolemansa,
|
|
|
|
75 |
jonka tuottaa oli aikonut.
|
|
|
|
76 |
000
|
|
|
|
77 |
Impi otti puukon kätehensä,
|
|
|
|
78 |
joka oli sulhon sydämessä.
|
|
|
|
79 |
Ja painalti sen omaan rintahansa
|
|
|
|
80 |
ja vaipui viereen oman sulhonsa.
|
|
|
|
81 |
000
|
|
|
|
82 |
Hurme silloin huikeasti kuohui
|
|
|
|
83 |
sydämistä nuorukaisien.
|
|
|
|
84 |
Veri rinnat punaiseksi silloin
|
|
|
|
85 |
teki molempien kuolevaisien.
|
|
|
|
86 |
000
|
|
|
|
87 |
Isä kuolemaan myös tuomittavaks
|
|
|
|
88 |
hirmutyöstään oli määrätty.
|
|
|
|
89 |
Nuorukaiset silkkiin puettavaks
|
|
|
|
90 |
Saksan keisarilta käsketty.
|
|
|
|
91 |
000
|
|
|
|
92 |
Punaiseksi kirstu puettu
|
|
|
|
93 |
kallisarvoisella silkillä.
|
|
|
|
94 |
Frankfurtin kirkkoon kuljetettu,
|
|
|
|
95 |
molemmat nuorukaiset sisällä.
|
|
|
|
96 |
000
|
|
|
|
97 |
Vanhemmille varoitukseksi
|
|
|
|
98 |
lyhykäisesti mä laitan nyt,
|
|
|
|
99 |
että lapseltanne älkäät kieltäkö
|
|
|
|
100 |
kehenkä he rakastuneet ovat.
|
|
|
|
101 |
000
|
|
|
|
102 |
Rakkauden tähden useasti
|
|
|
|
103 |
ihmisiä paljon uhrataan.
|
|
|
|
104 |
Isät, äidit suokaa vapahasti
|
|
|
|
105 |
ottaa omaks, jotk' on aijottu.
|
|
|
| |
|