| |
Emuli ja Aalloksi
|
|
|
|
2 |
Oli sotapoika soria ja neito ihana,
|
|
|
|
3 |
he istui illan tultua lähtehen reunalla.
|
|
|
|
4 |
Huokaus siinä sotilaan poskille kohosi,
|
|
|
|
5 |
hän morsiantaan kaulasi ja sanoi, kuiskasi:
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
"Mun sotaan täytyy lähteä, oi armas Emuli,
|
|
|
|
8 |
ja sinusta pois erota, ken tiesi, iäksi."
|
|
|
|
9 |
- "Ja tässä vannon valani lähtehen reunalla,
|
|
|
|
10 |
et oma Emuelisi oon iät oleva.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Kyyneleet kohta sotilaan poskille valahti,
|
|
|
|
13 |
"siis älä pelkää ollenkaan, jos pidät sanasi".
|
|
|
|
14 |
Näin lausui siinä sotilas ja vielä suuteli,
|
|
|
|
15 |
sanoi: "Sinä olet kallis mul, oi rakas Emuli."
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Hän lähti rauha rinnassaan sotahan ratsastain
|
|
|
|
18 |
ja vannoi vielä valahan: sodasta tultuaan
|
|
|
|
19 |
yöt päivät muistelevansa ilolla, riemulla,
|
|
|
|
20 |
jos kuolemasta varjelee hänet vain Jumala.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Kultansa muisto vahvisti voimiaan sodassa
|
|
|
|
23 |
hän soti urhoollisesti ja kaatui jalona.
|
|
|
|
24 |
Jo liki vuoden perästä hän jäikin kentälle
|
|
|
|
25 |
iäks muistelemahan Emuli-neitiä.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Vaan rikas herra pohatta, arvoltaan paroni,
|
|
|
|
28 |
se Emulia riiasi, itseensä taivutti.
|
|
|
|
29 |
Kielellään sujuvaisella, kullallaan, hopeillaan
|
|
|
|
30 |
Emulin heikon sydämen hän saikin taipumaan.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Häät tuli sitten Emulin ja rikkaan paronin.
|
|
|
|
33 |
Siäl yltäisesti iloittiin, syötiin ja juotihin.
|
|
|
|
34 |
Lamput ja ruunut valaisi häähuoneen kauniiksi,
|
|
|
|
35 |
musiikit, pillit puhalsi ja vieraat riemuitsi.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Pappi jo oli vihkinyt Emulin, paronin,
|
|
|
|
38 |
ja kaikki vieraat toivoneet onnea heille siin.
|
|
|
|
39 |
Ilo ja riemu vallitsi jokaisen mielessä
|
|
|
|
40 |
siksi kuin rikas herkuillaan täytti jo pöytänsä.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Viiniä kultasarvista pöydässä juotihin,
|
|
|
|
43 |
herkkuja pakiparhaita yhä vaan tuotihin.
|
|
|
|
44 |
Kun kello kaksitoista löi, niin kaikki hämmästyi,
|
|
|
|
45 |
kun pulska, nuori sotilas hääsaliin ilmestyi.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Hän hetken aikaa tuimasti väkeä silmäili
|
|
|
|
48 |
ja katseensa loi isäntään, mi häntä läheni.
|
|
|
|
49 |
Hän käski vieraan päästänsä pois ottaa hattuaan
|
|
|
|
50 |
ja itseänsä seurahan raviten tulemaan.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Hän otti hatun päästänsä, mut voi voi ihmettä!
|
|
|
|
53 |
Hänellä kallo kuollehen olikin päässänsä.
|
|
|
|
54 |
Niin heti tunsi Emuli Aalloksin omaksi
|
|
|
|
55 |
ja pyörtyneenä paikalla lattiaan kaatuikin.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Hän tarttui kiinni Emuliin ja vei sen mukanaan,
|
|
|
|
58 |
kun hetken aikaa muistutti hän ensin valastaan.
|
|
|
|
59 |
Matoja juoksi kallossaan ulos ja sisälle,
|
|
|
|
60 |
mi kauhistuksen kauhean tuotti hääväelle.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Kasvonsa olit hirveät, kuolemankalmaiset,
|
|
|
|
63 |
ja kätensäkin hirvitti verestä tahmaiset.
|
|
|
|
64 |
Häähuone melkein pimeni kaikkien silmissä,
|
|
|
|
65 |
kun näköä näin kamalaa nähtihin ihmeessä.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
Maan alle sitten vaipuivat haamu ja Emuli.
|
|
|
|
68 |
Itkien ja parkuen hääjoukko katseli.
|
|
|
|
69 |
Paroni kohta surussaan kuoli myös linnassaan,
|
|
|
|
70 |
kun haamu Emulinsa vei elossa tuonelaan.
|
|
|
|
71 |
000
|
|
|
|
72 |
Valituslaulut kuultihin ain öisin linnasta.
|
|
|
|
73 |
Emulin henki valitti petosta sulhonsa,
|
|
|
|
74 |
jolle hän oli petturi, vaik oli vannonut
|
|
|
|
75 |
ja sydämensä yksinään hänelle luvannut.
|
|
|
|
76 |
000
|
|
|
|
77 |
Siis älkäät neidot armahat pettäkö poikia
|
|
|
|
78 |
ja turhanpäiten vannoko valoja turhia.
|
|
|
|
79 |
Samaten pojat katsokaa, mi kelpaa iäksi.
|
|
|
|
80 |
Ei ole nimeä huonompaa kuin nimi "petturi".
|
|
|
| |
|