Metadata

COL: Kansallismuseon Kansatieteellinen osasto
ID: 22050
INF_CTX: None.
LOC_AREA: b
LOC_PAR: Siikainen.
SGN: VK 35:f)2.
TMP: 1932.

Siikaisten runo

(Killisen kertomuksesta Satakunnasta 1880).
    3  Nyt on kysymys kynän alla,
    4  Asia vanha vastattava:
    5  Mist' on alkuasujamet,
    6  Mist on suku Sorkkalaisten,
    7  Mistä Siikaisten sikiöt.
    8  Mist' on alku Anttilalle,
    9  Mistä Mattilan talolle?
    10  Kuinka kylät kokoontunut,
    11  Kuinka kansat kokoontunut,
    12  Kuinka tehty temppelikin
    13  Rakennettu Herranhuone?
    14  Mistä saatu opettaita,
    15  Papit parahat valittu?
    16  000
    17  Lähti pojat Pohjalaiset
    18  Siikajoen sikiöistä,
    19  Oulun läänist oivalliset
    20  Mettämiehet miehuulliset,
    21  Hiihti hirvien perässä.
    22  Tulit maille kaukaisille
    23  Erämaille mainioille,
    24  Kussa kontiot asuivat.
    25  Sudet julmat juoksenteli.
    26  Silloin maa oli autiona. -
    27  Teit pirtin tullessansa,
    28  Joen rannalle rakensit;
    29  Siinä siitit sikiänsä,
    30  Siinä laittelit lapsensa.
    31  Siitä kasvoi kansakunnat,
    32  Siitä perehet pemahti,
    33  Pojat tuli poloisiksi,
    34  Tytöt tuli typeröiksi:
    35  Millä mieli kalastella,
    36  Mikä hiihti mettämaita
    37  Isän kanssa karhunpyynnis'
    38  Toiset koitti kartanoilta
    39  Mettät perkailla pelloiksi,
    40  Tästä syntyi asuinpaikka,
    41  Kirviläksi kutsuttihin,
    42  Ajan muutaman perästä
    43  Mattilaksi mainittihin
    44  Tästä kulki asujamet
    45  Myötävirtahan visusti,
    46  Joen sorkalle sovitti,
    47  Asuinpaikan parahimman,
    48  Nämä sitte Kirviläiset,
    49  Sorkkalaisiksi sovitti,
    50  Ne oli alku asujamet,
    51  Alku Anttilan talolle.
    52  000
    53  Näinpä kasvoi kansakunnat,
    54  Kyläkunnat kokoontuivat;
    55  Kutsuttihin Siikasiksi,
    56  Kun oli sikiöt Siikajoelta,
    57  Siikasist on siemen tullut
    58  Levennynnä Leväsjoelle,
    59  Sama suku Saarikoskeen,
    60  Petkeleehen pemahtanut,
    61  Toiset Kivijärvellenkin,
    62  Pyntäsihin pyrähtänyt,
    63  Samminmajan saataville,
    64  Leppäjärvelle leveni,
    65  Jopa joukko jumalisia,
    66  Otamoille oivallisia
    67  Siirsi isän siunauksella,
    68  Akoi työnsä auttavasti
    69  Asui talon taitavasti
    70  Niinpä joukot lisääntyivät,
    71  Kyläkunnat vahvistuivat,
    72  Kansa kasvoi kuritonna
    73  Erämaissa mainioissa,
    74  Joissa karhut mörisivät
    75  Sudet julmat joikuilivat,
    76  Ketut rääkyi räämeästi,
    77  Hirvet juoksi joukottaisen,
    78  Ilveksiä isot parvet,
    79  Jänöt jätti jälkiänsä.
    80  Näinpä kasvoi mettämaissa
    81  Kansa vankka vaurastuvi,
    82  Joll' ei oppia ollunna
    83  Sanan pyhän valkeutta:
    84  Lapset kasvoi kastamatta
    85  Kaukana papin parista.
    86  Kurjet heistä kuulutteli
    87  Parikunnat parhaimmatkin
    88  Eikä nähty ruununmiestä
    89  Ei tunnettu tuomaria,
    90  Joka, asiat johdattaisi,
    91  Riitaveljet asettaisi.
    92  Tuli riita veljeksille
    93  Ei kuulunut kunnon ääntä,
    94  Neuvoa ei naapureilta.
    95  Kyläkunnat kutsuttihin,
    96  Kansakunnat kauneimmatkin
    97  Monill' mokoma-nimillä,
    98  Haukunnalla haaskattihin.
    99  Niinkuin sitä todistaapi
    100  Runo vanha Siikalaisten,
    101  Jota ennen laulettihin
    102  Aivan selvillä sanoilla,
    103  Sanoilla näin kuuluvilla:
    104  Siikaisten siunaamattomat,
    105  Otamoiset oivalliset,
    106  Va'anhurskahat, vakavat,
    107  Leväsjoen leivättömät,
    108  Saarikosken saamattomat,
    109  Pyntästen pyytämättömät
    110  Samminmajan saattamattomat,
    111  Leppäjärven levolliset,
    112  Vielä viisaat Lauttalaiset.
    113  000
    114  Asujamet ahdistettiin,
    115  Osa kansaa karkoitettiin
    116  Vuorimaille avaroille,
    117  Vuorijärven rantamaille,
    118  Joss' oli luola käärmehillä,
    119  Asunto maan madoilla,
    120  Josta vanha vuorilainen
    121  Sanoilla näin todistaapi:
    122  Siellä (kaarna?) käärmeet lenteleepi,
    123  Siivin sievin sipsuttaapi
    124  Suven suloisen tullessa.
    125  Ja kun kirveel' kaappajaapi,
    126  Puista niitä putoileepi
    127  Että korvatkin totisee.
    128  000
    129  Koska kansat enentyivät,
    130  Talot taitavat rakettiin,
    131  Joita oli kaksitoista,
    132  Kaikki yhteen laskettuna,
    133  Joita miehet miehuulliset,
    134  Asui taitavat urohot.
    135  Nämä yhteen kokoontuivat,
    136  Asioita puhelivat,
    137  Ett' on pitkä kirkkomatka
    138  Matka pitkä Ulvilahan;
    139  Vaan jos teemme itsellemme
    140  Pienen kirkon rakennamme,
    141  Saamme siitä kappelinkin
    142  Karvian pienelle pitäjälle.
    143  Kuinka tehdään Herranhuone?
    144  Mihin paikkaan pantanehen.
    145  Paikka on paras Siikasissa
    146  Kovan kallion laella,
    147  Siin on paikka temppelille,
    148  Hyvä Herranhuonehelle. -
    149  Mutta missä miestä oisi,
    150  Mistä tuodaan toimellinen
    151  Pykimestar pyydetähän?
    152  Oli Vimperi viisas miesi,
    153  Torppari oli toimellinen
    154  Leväsjoella oivallinen
    155  Jok' ei ollut koulun käynyt,
    156  Hakemassa harjoitusta;
    157  Otettiin hän oivaiseksi
    158  Pykääjäksi pyydettihin.
    159  Tämä teki templin meille
    160  Honkapuista puhtahista
    161  Tornin päälle taitavasti
    162  Riitingittäkin ripusti,
    163  Kussa kellot kumajavat
    164  Malmit heljät heläjävät,
    165  Kuuluu Herran kunniaksi
    166  Eipä lupaa pyydettykään
    167  Konstorjoelta korkealta,
    168  Että tehdä temppeliä
    169  Herranhuonetta rakentaa. -
    170  Silloin kuin kuningas Kustaa,
    171  Ruhtinas suuri Ruotsinmaalla,
    172  Kuninkaaksi kruunattihin,
    173  Astui valtaistuimelle,
    174  Silloin riensi Siikalaiset,
    175  Armokirjan laittelivat,
    176  Rukouskirjan Ruotinmaalle
    177  Kuninkaalle Kustaville,
    178  Jok' oli kuningas Ruotille,
    179  Suuriruhtinas Suomelle.
    180  Antoi kirkon kelloinensa
    181  Kruunupäivän kunniaksi,
    182  Oivan kappeloikeuden
    183  Sekalaisille sovitti.
    184  Pani papin parahimman
    185  Sielun paimenen siveimmän.
    186  Kunpa saivat kerran kuulla
    187  Opin oikian sanoja,
    188  Silloin seisoi seurakunta,
    189  Ihanasti istuskeli,
    190  Pahat Siikasten pakanat
    191  Alallansa saarnan ajat
    192  Pappi se on aika - miesi:
    193  Kun se astui alttarille
    194  Helähteli Herran huone,
    195  Saarna sitäki parempi;
    196  Vielä nytkin viisahimmat,
    197  Pienet lapset laulelevat,
    198  Kilvan kiitosta jakavat,
    199  Ikimuistossa pitävät,
    200  Kun he kuulit kunnon saarnan
    201  Silloin tunsi tyhmemmätkin,
    202  Mitä ilmi - annettihin,
    203  Saarnassa selitettihin,
    204  Kun se herra kappalainen,
    205  Empeeri ensimäinen
    206  Puhui sanat puhtahasti,
    207  Opin oikean opetti.
    208  Paljo niit' on pappiakin,
    209  Jos on pappiparkojakin:
    210  Hellforssi se hengenmiesi,
    211  Neuvonantaja ihana
    212  Siinä Herran Sionissa. -
    213  Viel' Akander aikanansa
    214  Oli miesi oivallinen;
    215  Vaan kun joutui vanhemmaksi,
    216  Kävi voimat heikommiksi
    217  Valo silmistä katosi.
    218  Annettihin apulainen,
    219  Virantekiä visumpi.
    220  - - -
    221  - - -
(Här följer nu en ganska skarp kritik, som i synnerhet ställvis icke kan upprepas, öfver nämda adjunkt. Hufvudsakligaste innehållet är i korthet följande:) "Till militär ener kronbetjänt var han skapad, men inte till präst. Flackade kring från by till by, ställde till danser och annan fåfänglighet. Messade som en katt, predikade som en hund:
    223  "Jos on alku Raamatusta, niin on loppu loirotusta"
Verkade härigenom endast förargelse i församlingen, i sin predikan skällande ner kvar och en utan hänsyn tili stånd, kön eller ålder. Öste ur sig smutsigheter att rodna åt bl. a. äfven mot "köykkypaalit" och "Tapanin ajo".
    225  "Onkos näistä asioista
    226  Puusäkistä puhuttava!"
Men själf lefde han särdeles last bart. Slutet af runan innehåller just en beskrifning, huru han efter sin fars död förförde sin piga under äktenskapslöfte, sedan svek sitt ord och körde bort Liisa med sitt barn, samt började på ny räkning förföra en mängd andra flickor tills ädtligen fadern till en af dem, under hotelse, att klaga hos biskopen, tvang honom till bröllop med:
    228  Ylkä - oma opettaja
    229  Morsian - piika pappilassa
    230  Mariaksi mainittava
    231  Sukuansa, syntyänsä,
    232  Vuorijärven tästä päästä;
    233  - - -
Det snöpliga bröllopet beskrifves; likaså nämnes att icke ens därefter något godt och hederligt hördes från prestgården. Runan slutar sålunda:
    235  Jopa loppui loilotukset,
    236  Runotyöni toimitukset,
    237  Aivan puoli- eräiseksi
    238  Paljo vielä puuttuvaksi.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems