| |
Merimiehen laulu
|
|
|
|
2 |
Hän oli oikein uljas mies mut' meripoika vaan
|
|
|
|
3 |
ja kerran luotu kukaties merelle kuolemaan.
|
|
|
|
4 |
000
|
|
|
|
5 |
Vaan sitä ei hän surrutkaan oli yhtä iloinen
|
|
|
|
6 |
ja valmis oli alkamaan taas uutta reisuaan.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
Vaan ensi kerran kolkolta näyttääpi tulevan
|
|
|
|
9 |
kun täytyy jättää isänmaa ja kihlattu morsian.
|
|
|
|
10 |
000
|
|
|
|
11 |
Lähteissään hän kuitenkin varoitti kultaansa
|
|
|
|
12 |
Niin Selma itkein seurasi hänt' laivarantahan.
|
|
|
|
13 |
000
|
|
|
|
14 |
Älä itke Selma pienoinen kyllä sinä minut saat
|
|
|
|
15 |
sitten kun tulen kotia vietämme hauskat häät.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Sen kuuli eräs aallotar mi istui rannalla
|
|
|
|
18 |
hän vannoi ettet tottamar sinä tuota poikaa saa.
|
|
|
|
19 |
000
|
|
|
|
20 |
Sillä hän on merimies ja meille kuuluva
|
|
|
|
21 |
ja kerran hänet onneton sinulta ryöstän pois.
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
Kun kolme vuotta ummelleen jo oli kulunut
|
|
|
|
24 |
niin Selma päätti toisen kans' kihloihin mennäkseen.
|
|
|
|
25 |
000
|
|
|
|
26 |
Kun häitä sitten vietettiin ja musiikki se soi
|
|
|
|
27 |
maljoja kanssa maisteltiin mi huvituksen toi.
|
|
|
|
28 |
000
|
|
|
|
29 |
Hääjoukos' sitten huomattiin nyt eräs herrasmies
|
|
|
|
30 |
mi vaatteiltaan näyttikin niin ulkolaiselta.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Suloista suomenkieltä hän kuitenkin osasi
|
|
|
|
33 |
kun morsiamen nimeä hääväeltä kyseli.
|
|
|
|
34 |
000
|
|
|
|
35 |
Nimen sitten kuultuaan hän heti poistui pois
|
|
|
|
36 |
ja läksi sitten kulkemaan ain' laivarantahan.
|
|
|
|
37 |
000
|
|
|
|
38 |
Vaan rnyrsky laivan saavutti selällä Atlantin
|
|
|
|
39 |
ei enää merimiehenä vaan oli jo kapteeni.
|
|
|
|
40 |
000
|
|
|
|
41 |
Karille ajoi laivansa ja siiheen hajosi
|
|
|
|
42 |
aaltoin sekaan vajosi nyt herra laivuri.
|
|
|
|
43 |
000
|
|
|
|
44 |
Näin aallotar sai omansa min oli vannonut
|
|
|
|
45 |
ja Selma tämän kuultuaan kans vaipui kuolemaan.
|
|
|
| |
|