|
|
1 |
Petäjistöllä kankahalla
|
|
|
|
2 |
oli hökkeli vaivainen.
|
|
|
|
3 |
Mut vieläpä vaivaisempi
|
|
|
|
4 |
oli hökkelin asujat sen.
|
|
|
|
5 |
000
|
|
|
|
6 |
Kyllä rikas hän oli kerran
|
|
|
|
7 |
ja nuori ollut aikoinaan.
|
|
|
|
8 |
Vaan ruoja on nyt pettua syönyt
|
|
|
|
9 |
ja tytär ainoa on ilonaan.
|
|
|
|
10 |
000
|
|
|
|
11 |
Oli kerran syysilta myöhä.
|
|
|
|
12 |
Takkavalkea leimuaa.
|
|
|
|
13 |
Mikä tuike on ulkona tuolla?
|
|
|
|
14 |
Kenen tölliin yöksi mä saan?
|
|
|
|
15 |
000
|
|
|
|
16 |
Matalasta ovesta sisään astui
|
|
|
|
17 |
mies röyhkeä katseeltaan.
|
|
|
|
18 |
Pukimestaan hohteli kulta,
|
|
|
|
19 |
katseestaan irstaisuus.
|
|
|
|
20 |
000
|
|
|
|
21 |
"Hyvää iltaa!" "Herran rauha!"
|
|
|
|
22 |
Ken kreivin tölliini toi?"
|
|
|
|
23 |
"Sä köyhä olet, mä avun tuon sulle,
|
|
|
|
24 |
joka puutteesi poistaa voi."
|
|
|
|
25 |
000
|
|
|
|
26 |
Ja vieras valkean käärön
|
|
|
|
27 |
laski pöydälle vanhuksen.
|
|
|
|
28 |
Se takkavalkean leimuillessa
|
|
|
|
29 |
niin oudosti välkähti.
|
|
|
|
30 |
000
|
|
|
|
31 |
"Ja sun tyttären kaunokaisen
|
|
|
|
32 |
vien komeaan linnaani,
|
|
|
|
33 |
puetan hänet kultaan ja silkkiin
|
|
|
|
34 |
sekä kalloihin kivihin."
|
|
|
|
35 |
000
|
|
|
|
36 |
"Liian hyvä se on kullalla ostaa.
|
|
|
|
37 |
Pois, pois nuo aarteesi vie!
|
|
|
|
38 |
Häpeäll en oo kulkenut koskaan,
|
|
|
|
39 |
eikä nytkään se tarpeeksi lie."
|
|
|
|
40 |
000
|
|
|
|
41 |
Ja hän tuimistuneena ylös nousi,
|
|
|
|
42 |
tuen otti hän sauvastaan:
|
|
|
|
43 |
"Pois poistu, sä ruoja, nyt meiltä!
|
|
|
|
44 |
Impi olkoon nyt rauhassaan.
|
|
|
| |
|