JR 19008

j19008
Keski-Suomi — Kivijärvi
Jalkanen, K. J.
1890

Metadata

COL: K. Jalkanen
ID: 19008
INF_CTX: Heikki Niemi. Kuullut sen aikoinaan eräältä vanhalta mieheltä Simo Pekkariselta.
INF_NAME: Heikki Niemi
LOC_AREA: e
LOC_PAR: Kivijärvi.
SGN: 200.
TMP: 1890.

Suorasanainen kertomus Kullervotarusta
Kun se oli ollut Ilmarisella paimenena niin kivet olivat olleet siihen aikaan semmoisia pehmeitä tahmeroita, niin se oli sitte huommanut että ne oli pehmeitä niin se oli ruvennut kaikellaisia sijoja tekemään ja oioksia ja kummia kiviin, valmistanut Kuljettanut völjyssään koiria ja kissoja tanssittanut kivelle. Sitte oli Ilmarisen karja jäänyt metsään, lehmät jättänyt sen Kullervon, ja Kullervon täytyi lähteä tyhjänä kotiin. Sitte oli saatu karja taas käsiin niin Lemminkäinen ja Ilmarinen olivat karjan hakeneet ylös sitte, niin karja sitte taas käsiin ja Kullervo paimeneen. Sanonut Ilmarinen että ole nyt urhoollinen elä nyt tee kuvia metsässä, vaan katso karjan perään elä puita vääristele eläkä kiviä kuvita. No sitte Kullervooli tuonut sinä päivänä Ilmarisen karjan kotiin. Sitte oli taas huomenna pantu paimeneen ja Ilmarisen emäntä tehnyt hyvät eväät kun se toi karjan kotiin. Sitte oli jättänyt taas lehmät yöksi metsään, ruvennut taas kiviin piiruja tekemään ja kuvia ja lehmät jättänyt metsään. Sitte oli Ilmarinen pyytänyt Lemminkäistä että Lemminkäinen lemmen nostaisi hänen karjalleen niin että metsä pois antaisi hänen karjansa. Niin sitte oli taas aamulla laskettu lehmät ulos ja varotettu Kullervota että ole uskollinen ja urhoollinen. Sitte ei olisi annettu koiraa Kullervon völyyn että jos se koiran kanssa kuvia kiviin tekee. Niin sitte oli suuttunut siellä ja muuttanut siellä partiksi Ilmarisen koiran kun ei saanut völyynsä. Sitte oli Ilmarisen emäntä antanut ruokaa sille niin, sitte oli metsän Lemmettären keltainen kenkätty vyö edessä kun vei koiralle ruokaa niin se muuttui partiksi ja se repäsi sen kauniin vyöliinan halki ja sitte otti Ilmarisen emännältä oli ottanut kauniit kengät jalkaansa ja sitte lähtenyt menemään. Ja sitte oli Kullervo tullut kotiin paimenesta ja tuonut karjan kotiin. Se oli niin suuttunut se Ilmarisen emäntä Kullervolle, ja sitte oli ottanut semmoisen voin karvaisen pyöreän kiven ja sen leiponut kakun sisään ja sanonut että syököön tuota Kullervo kun teki semmoisen vahingon hänen vyöliinalleen, tästä olisi ollut ijankaiken ilo kaiken päivän riemantota. Niin sitte Kullervo meni huomenna paimeneen. Niin huomen aamuna lähti paimeneen, niin sitte oli lännelle päivä tullut, niin sitte oli ruvennut ahon rinteelle syömään sitä kakkua oli ympäriltä syönyt pehmeän pois ja sanonut että mikäs tuon keskuksen kuivasi kun reunat pehmeät ovat, niin sitte oli sillä ollut kultainen miekka, se oli sitte sen keskuksen pannut kiven päälle. Mutta Väinämöinen oli neuvonut Ilmarista, että kun se Kullervo leikkii niin kiviin kanssa, niin että se Ilmarinen pitäisi sanoa se arvoitus sana että:
     3  kivi kovetkoon, teräs karetkoon,
     4  syntisen sydän pehmitköön.
Sitte oli Kullervo luullut että tämä on yhtä pehmeätä kuin ennenkin tämä kivi, sitte oli ruvennut miekkansa kanssa takomaan sitä kakun keskustaa pieniksi palasiksi, niin sitte lyönyt kultamiekkansa kolmesta kohti poikki. Niin sitte oli Kullervo suuttunut siitä Ilmarisen emännälle kun sen kovan kakun hänelle teki, kun hän sen kultamiekkansa katkaisi kolmesta kohti poikki niin että:
     6  sueksi lehmät tulkoon,
     7  karhuksi karja kasvakoon
ja sitte oli ajanut ne vihoissaan, niin ne olivat muuttuneet karhuiksi ja susiksi. Se oli sitte ruvennut ajamaan niitä sitte pois sieltä metsästä ja Ilmarisen emäntä luullut että nyt hänen karjansa tulee kun Kullervo tuli ja heitteli niitä miekan kappaleita ja niin meni navettaan. Se Kullervo ajoi sinne sitte sen karhu ja susi karjan. Ne repivät sitte sen Ilmarisen emännän.