JR 18896

j18896
Laatokan Karjala (Raja-Karjala) — Harlu
Jaatinen, Maija
1964

Metadata

COL: Maija Jaatinen
ID: 18896
INF_CTX: maanviljelijä Juhani Jaatisen lauluvihkosta vuosilta 1913-15. S. 1895.
INF_NAME: Juhani Jaatisen lauluvihkosta
LOC_AREA: i
LOC_PAR: Harlu.
SGN: 1134.
TMP: 1964.

KAARLO JA KERTTU kansanballadi
     2  Nyt aijon minä laulella,
     3  muutaman rivin kirjoittaa.
     4  Kun rakkauden takia
     5  on tullut kahden kuolema.
     6  000
     7  Kun saksalainen maalari,
     8  mahtava taidesankari,
     9  se oli Kaarlo nimeltään
     10  Kaunis ja nuori ijältään.
     11  000
     12  Kaarlo oli jäänyt orvoksi
     13  ja vanhemmistaan pieneksi.
     14  Hän asui setäns kodissa
     15  ja harjoitteli taidetta.
     16  000
     17  Sedällä tytär ainoa,
     18  kaunis kuin kukka kedolla.
     19  Se oli Kerttu nimeltä,
     20  seitsemäntoista ikänsä.
     21  000
     22  Ja kahden nuoren rinnassa
     23  rakkaus syttyi palamaan.
     24  Niin että liiton tekivät.
     25  Sydämet yhteen sulkivat.
     26  000
     27  Se ilta oli ihana,
     28  kun Elbevirran reunalla
     29  Kaarlo ja Kerttu käveli
     30  ja onnestansa iloitsi.
     31  000
     32  Se hetki oli todella
     33  niin juhlallista laatua,
     34  kun Kaarlo kultasormuksen
     35  sai painaa Kertun sormehen.
     36  000
     37  Nyt Kaarlo vasten rintaansa
     38  sai painaa oman Kerttunsa.
     39  Oi minun oma armaani!
     40  Oi onneni, oi osani!
     41  000
     42  Sinua tahdon rakastaa
     43  Murheen kuin ilon aikana.
     44  Sieluni luokses halajaa
     45  haudankin kylmän partaalla.
     46  000
     47  Niin Kaarlo vannoi Kertulle,
     48  viattomalle neidolle.
     49  Sen Elbevirta todistaa
     50  ja taivaan tähdet vahvistaa.
     51  000
     52  Vaan rakastikos todella,
     53  Kaarlo näin nuorta neitoa?
     54  Kun oli siinä luvannut,
     55  lehmuksen alla vannonut.
     56  000
     57  Kaarlo se kauas matkusti
     58  ja opintojaan jatkeli.
     59  Kerttu vaan yksin huokaili:
     60  Oi, koska tulee Kaarloni!
     61  000
     62  Kaarlo se valan unhoitti.
     63  Ei muista lupaustansa.
     64  Ei tule enää kirjeitä
     65  Kaarlolta hälle yhtäkään.
     66  000
     67  Kerttua suru vaivasi,
     68  hän yöt ja päivät kaipasi.
     69  Oi, rakastaako Kaarlonsa,
     70  vaan onko turha toivonsa.
     71  000
     72  Ja Kertun suru eneni,
     73  kun isä hälle aaneli:
     74  Että sulla on jo sulhanen,
     75  se poika nuori ja iloinen.
     76  000
     77  Kaino kun oli luontonsa,
     78  Ei voinut isää vastustaa.
     79  Niin uusi liitto solmittiin,
     80  vaan vanhaa neito kaipasi.
     81  000
     82  Hääpäivä heti läheni.
     83  Sen uusi sulho määräsi.
     84  Vaan vanhaa neito kaipasi
     85  ja tulevaksi odotti.
     86  000
     87  Hääpäivä oli huommena.
     88  Kun Elbevirran varrella,
     89  Kerttu se yksin käveli
     90  ja liittoansa muisteli.
     91  000
     92  Silmänsä oikein leimusi,
     93  kun liittoansa muisteli.
     94  Oi, menisinkös toiselle,
     95  kun lupasin jo Kaarlolle.
     96  000
     97  Hän näki nytkin lehmuksen
     98  ja muisti vielä siimeksen.
     99  Johon Kaarlon kanssa istahti
     100  ja pyhän liiton vahvisti.
     101  000
     102  Oi, olisinkos pettäjä,
     103  vaik jätti hän mun yksinään.
     104  Hänet mä tahdon omistaa.
     105  En elossa, vaan kuolossa.
     106  000
     107  Puistossa Kerttu Käveli
     108  ja suruansa lohdutti.
     109  Sillalta jokeen hyppäsi.
     110  Ja aallot hänen hautasi.
     111  000
     112  Näin Kerttu päätti päivänsä.
     113  Ja näin hän vietti häitänsä.
     114  Sen teki Kaarlon kavaluus
     115  Sydämens häijy, ilkeys.
     116  000
     117  Kaarlokin saapui kaupunkiin.
     118  Kuolleena Kertun huomasi.
     119  Ei se häntä liikuta
     120  Sydän on kovempi kiveä.
     121  000
     122  Sormuskin oli sormessa,
     123  jonk oli saanut Kaarlolta.
     124  Sen Kaarlo kyllä huomasi,
     125  kun Kertun silmiin katsahti.
     126  000
     127  Vaan ei se häntä liikuta.
     128  Sydän on kovempi kiveä.
     129  Iloja rupesi etsimään,
     130  ja irstaisesti elämään.
     131  000
     132  Se ilta oli ihana,
     133  kun Kaarlo käveli kotona.
     134  Muisteli ilon paikkoja
     135  ja hupaisia seuroja.
     136  000
     137  Hämmästys hänet valtasi,
     138  kun vierellänsä huomasi
     139  Nuo kylmät käsivarretkin
     140  Ristissä hänen rinnallaan.
     141  000
     142  Nää kädet häntä halasi,
     143  useimpia jo kertoja.
     144  Eräässä tanssisalissa
     145  ne kuristivat uhrinsa.
     146  000
     147  Nyt nuoret teitä opetan
     148  Ennen kuin laulun lopetan.
     149  Et'ette ketään pettäisi,
     150  Ja surun valtaan jättäisi.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems

JR 75249 49 %
JR 75243 49 %
JR 27772 33 %
JR 40779 23 %
JR 07676 20 %
JR 19243 13 %