| |
ITÄISILIÄ MAILLA
|
|
|
2 |
Yks linna itäisil mail oli kauniist kivist,
|
|
|
3 |
ja kauniist kullast oli se ylös muurat.
|
|
|
4 |
Sen linnan sisäl ol yks nuori föörst
|
|
|
5 |
Vangittu juur henkens edest,
|
|
|
6 |
50 syltä juur maan alla
|
|
|
7 |
matoin ja käärmeiden keskel.
|
|
|
8 |
000
|
|
|
9 |
Hänen isänsä Jodeporist sen linnan tykö tuli,
|
|
|
10 |
Minun poikan, minun rakas poikan
|
|
|
11 |
kuink olet vangittu kovin.
|
|
|
12 |
Minun isän, rakas isän, vankeudes olen kovas,
|
|
|
13 |
60 syltä juur maan alla,
|
|
|
14 |
matoin ja käärmeiden keskel.
|
|
|
15 |
000
|
|
|
16 |
Hänen isänsä meni kuninkaan eteen
|
|
|
17 |
ja lankesi maahan polvillens.
|
|
|
18 |
Armollinen herran kuule kerron,??
|
|
|
19 |
miks poikani on vangittu kovin
|
|
|
20 |
Sanon sinul, sanon totta,
|
|
|
21 |
mun tyttären häntä tahtoo,
|
|
|
22 |
sentään hän on kiini puuris pimiäs,
|
|
|
23 |
jonne hänen pitää heittämän /?/ henkens.
|
|
|
24 |
000
|
|
|
25 |
Hänen kaulassaan on kultakäädyt
|
|
|
26 |
Sentään hänen kuoleman pitää.
|
|
|
27 |
Jos hänen kaulas on kultakäädyt
|
|
|
28 |
ei hän niitä varastanut
|
|
|
29 |
vaan yks kaunis neitsykäinen
|
|
|
30 |
antoi ne kihlan ja rakkauden merkiks.
|
|
|
31 |
000
|
|
|
32 |
Punaisen silkin toi kuninkan tytär
|
|
|
33 |
Ja käski sen salkoon nostaa.
|
|
|
34 |
Kun kuoleman hetki isän käskyst
|
|
|
35 |
hänen rakkaallensa koittaa.
|
|
|
36 |
Linnan sytytän, valkian viritän,
|
|
|
37 |
näin eritkäämme yhdessä maailmast.
|
|
|
38 |
Jumal armias kostakoon isäl,
|
|
|
39 |
kun hän ei meitä yhteen suonut.
|
|
|
| |
|