| |
Pramia piika
|
|
|
|
2 |
Nyt suru miellä veisailen, rangaistuksesta raskaast,
|
|
|
|
3 |
Ah seisahdu ja kuuntele ja tutkistele tarkast.
|
|
|
|
4 |
Kun Pennen rannalla Pommeris. Sippoin kylässä kaunihis,
|
|
|
|
5 |
Onneton oli asia.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Eräällä köyhällä miehellä, monta oli lasta joita
|
|
|
|
8 |
Kerjuulla työllä ja hiellä, elättää pyysi ja hoitaa.
|
|
|
|
9 |
Vanhin tytär eron otti, isästä ja äidistä, kulki pois.
|
|
|
|
10 |
Vieraita palvelemaan.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Ei suvust sielust Jumalast, huolinut hän nyt mitään.
|
|
|
|
13 |
Vaan keno kaulain korskeast. Pyysi itsensä pramiana pitää.
|
|
|
|
14 |
Pois peräti hylkäsi Jeesuksen, ja kustannukseksi koreuden,
|
|
|
|
15 |
Hän kaiken palkkansa pani.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Piikani lausui isäntä, miksi niin ylpiä olet
|
|
|
|
18 |
Muista sä köyhää kotias, jota painaa suuret huolet,
|
|
|
|
19 |
jos palkastasi liiaks jää, niin muista isää äitiä,
|
|
|
|
20 |
jotka köyhänä kerjäileevät.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Vaan piika vastas, mitä viel. Ei ole tuo palkka suuri.
|
|
|
|
23 |
En taida sitä jaeskel, koska koriana käydä juuri.
|
|
|
|
24 |
Mä tahdon muiden tavalla, kengillä ja koreilla vaatteilla,
|
|
|
|
25 |
Vaan isän kuink laitans olkoon.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Vaan kerran kummiksi kutsuttu, tuo pramia piika parka.
|
|
|
|
28 |
Herran hengestä eroitettu. Syntihin sangen tarkka.
|
|
|
|
29 |
Kaks leipää emännältä sai, äidille tuota avuksi vain
|
|
|
|
30 |
Jolle tää lahja tarpeen oli.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Näitä leipiä hän vijoissaan ja täynnä kiukkua kantoi.
|
|
|
|
33 |
Kiroili äitiä hirmuisest ja rouvaa ken ne antoi.
|
|
|
|
34 |
Vaan tielle tultua likaisel. Kumma kurjaa kun teki sen.
|
|
|
|
35 |
Säästäen koreita kenkiä.
|
|
|
|
36 |
000
|
|
|
|
37 |
Ei kivee kantoa löytynyt, jonka päälle astua voisi,
|
|
|
|
38 |
Eikä kaaritella viitsinyt, kun kenkiä varjella soisi.
|
|
|
|
39 |
Hän laski leivät jalkains alle ja polki päälle, tyhmällä taval.
|
|
|
|
40 |
Josta saavutti hänet kosto.
|
|
|
|
41 |
000
|
|
|
|
42 |
Kohta jaloista tarttui tantereen. Ei voi niitä ylös nostaa.
|
|
|
|
43 |
Vaikka itkee kiukusta kiroilee Ei pääse paikasta tuosta.
|
|
|
|
44 |
Vaan niin kuin kenkä savi maas, niin hänen jalkansa ahtahassa,
|
|
|
|
45 |
pinkossa pinkotettiin.
|
|
|
|
46 |
000
|
|
|
|
47 |
Raskaan rangaistuksen niin, nyt havaitsee piika parka.
|
|
|
|
48 |
Vaikka kovin huutaa vaipuva, Kaik apu kauas karkaa.
|
|
|
|
49 |
Kirkosta väki tulveilee, ja kurjaa muotoa katselee
|
|
|
|
50 |
Josta papille sitten kertoi.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Päästyään pappi kirkosta. Ihmeita oppi näki.
|
|
|
|
53 |
Siinä piika pyytää apua. Vaan ei koko kirkkoväki.
|
|
|
|
54 |
Sen jalkoja nostaa jaksanut, vaikka ois kuik paljon maksanut.
|
|
|
|
55 |
Sillä synti niin raskaasti painoi.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Pappi rukoilemaan kehoittaa, tuota pramia piika parkaa,
|
|
|
|
58 |
ja synnin tuntoon taipumaan, ehka Herra avun antaa.
|
|
|
|
59 |
Nyt piika huusi, oi voi voi, minkä tuskan synti minulle toi,
|
|
|
|
60 |
ja helvetti hyllyy allan.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Jo armon aika päättynyt, oli tuolt tyttö raukalt.
|
|
|
|
63 |
Ja Herra hänet hyljännyt, se nähtiin kaikilta kansalt.
|
|
|
|
64 |
Maa mullistui ja suuns avas, kiljunnalla koreus katos,
|
|
|
|
65 |
tanteren mustan alle.
|
|
|
|
66 |
000
|
|
|
|
67 |
Siis pankaa ihmis parat pois, tuo ylpeä lihan mieli
|
|
|
|
68 |
ja rukoilkaa että Jumala tois teitä taivaalliselle tielle.
|
|
|
|
69 |
Jeesuksen käskyjä kysykää. Jumalan tahdossa pysykää.
|
|
|
|
70 |
Että taivaan periä taitaa.
|
|
|
| |
|