| |
Isän ja polisin surmaaja
|
|
|
2 |
Pohjoisameriikassa Filadelvian kaupungissa.
|
|
|
3 |
Oli yks tyttö Marianna ja sisar sil ol Liisa.
|
|
|
4 |
000
|
|
|
5 |
Kesäkuulla lämpimällä, oli kahdestoista päivä
|
|
|
6 |
Silloin ne kaksi riskiä miestä, hengestänsä jäivät.
|
|
|
7 |
000
|
|
|
8 |
Marianna ylösnoustuansa, kun vaatteet päälleen puki.
|
|
|
9 |
Istui alas tuolillensa ja sanomia luki.
|
|
|
10 |
000
|
|
|
11 |
Sitten astui peilin ääreen ja tukkansa kauniisti kampas.
|
|
|
12 |
Vaan nyt hän otti revolverin, ja kohdastansa latas.
|
|
|
13 |
000
|
|
|
14 |
Päivänvarjon ja veskan otti, Marianna kätehensä.
|
|
|
15 |
Sitten läksi kaupungille, luokse ystävänsä.
|
|
|
16 |
000
|
|
|
17 |
Marianna se kaupungilla, asteli taitavasti
|
|
|
18 |
Niinkauan kun se kello joutui, kymmenehen asti.
|
|
|
19 |
000
|
|
|
20 |
Sitten hän sanoi sulholleen, että kotia mennä taidan.
|
|
|
21 |
Ennen kun päivä puoleen joutuu, asiani hyvin laitan.
|
|
|
22 |
000
|
|
|
23 |
Mariannan kotiin tultua, isä portoksi tervehti häntä.
|
|
|
24 |
Mutta Marianna ampumalla, otti hengen isältänsä.
|
|
|
25 |
000
|
|
|
26 |
Liisa nyt juoksi kamariin ja äidilleensä sanoi.
|
|
|
27 |
Siskoni ampui revollilla, isämme vallan pahoin.
|
|
|
28 |
000
|
|
|
29 |
Äitinsä sanoi Liisalle, kun laukauksen kuulin.
|
|
|
30 |
Että ilosta minä Mariannan, ampuvan vain luulin.
|
|
|
31 |
000
|
|
|
32 |
Paikalle yksi poliiseista, kutsuttihin kohta.
|
|
|
33 |
Vaan Marianna laski revollilla, poliisia otsaa.
|
|
|
34 |
000
|
|
|
35 |
Sitten hän sanoi veljilleen, olkaa te pojat hiljaa.
|
|
|
36 |
Revollini on latattu, vielä neljällä latingilla.
|
|
|
37 |
000
|
|
|
38 |
Vaan Viljami hänen veljensä, Mariannan kiinittääpi.
|
|
|
39 |
Ja rautaketjut sisarensa, käsihin myös kääri.
|
|
|
40 |
000
|
|
|
41 |
Marianna pyysi tuomaan, paperia palan hälle.
|
|
|
42 |
Että hän kirjoittaisi pienen kirjeen, rakkaalle ystävälle.
|
|
|
43 |
000
|
|
|
44 |
Vaan Rettinki poika, kun kirjeen aukas.
|
|
|
45 |
Niin muotonsa hänen valkes.
|
|
|
46 |
Niin isänsä kysyi häneltä, joka poikani sydän halkes.
|
|
|
47 |
000
|
|
|
48 |
Poika ilmoitti isällensä, mitä Marianna teki.
|
|
|
49 |
Jonka minä meinasin ottaa, aviovaimokseni.
|
|
|
50 |
000
|
|
|
51 |
Rettinki sanoi pojalleen, älä sinä poikani sure.
|
|
|
52 |
Eihän Marianna tämän tähden, kuolemahan tule.
|
|
|
53 |
000
|
|
|
54 |
Voinhan minä Mariannan, hankkia vapahaksi.
|
|
|
55 |
Vaikka se tulkoon maksamahan, miljoonihin asti.
|
|
|
56 |
000
|
|
|
57 |
Rettinki ukko kiirehesti, asemalle riensi.
|
|
|
58 |
Josta höyryhepo läksi, yksin häntä viemään.
|
|
|
59 |
000
|
|
|
60 |
Kaks ol miestä junassa, vaan Rettinki itse ajoi.
|
|
|
61 |
Kuljettaja kielteli ja pelkäsi vallan pahoin.
|
|
|
62 |
000
|
|
|
63 |
Kontuktööri sanoi Rettinkille, että höyryä on liikaa.
|
|
|
64 |
Juna kulkee tunnissa, sata enkeliskan miilaa.
|
|
|
65 |
000
|
|
|
66 |
Harvinaisen joutuisasti, juna silloin juoksi.
|
|
|
67 |
Kun Rettinki nyt kiiruhtaapi, Presitentin luoksi.
|
|
|
68 |
000
|
|
|
69 |
Vieden armon anomuksen, lain valvojalle.
|
|
|
70 |
Että saisi vapauuden, isänsä murhaajalle.
|
|
|
71 |
000
|
|
|
72 |
Miljoonan antoi valtiolle, Presitentille kaksi.
|
|
|
73 |
Mikä päästi Mariannan, murhasta vapahaksi.
|
|
|
74 |
000
|
|
|
75 |
Miljoonan vielä lahjoitti, hän vanhus vaivaisille.
|
|
|
76 |
Kun Marianna vihittiin, tuolle nuorelle Rettinkille.
|
|
| | Nuorten vanhemmat olivat keskenään vihamiehiä, se aiheutti murhan. |
|
|
| |
|