| |
Laulu rakkaudesta
|
|
|
|
2 |
Nyt alan minä alta, menneiden vuosien.
|
|
|
|
3 |
Kun Euran kirkkomaalta, sain muiston suruisen.
|
|
| | (Toinen säe kertoo rengin rakkaudesta talon tyttöön, jonka isä itse murhasi.) |
|
|
|
5 |
Se neito oli kaunis ja hoikka varreltaan.
|
|
|
|
6 |
Pelloilla kasvatettu, viljavan pohjamaan.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
Hän armaallensa antoi, kädens ja sydämens.
|
|
|
|
9 |
Iäisen liiton vannoi, rakkaalle sulholleen.
|
|
|
|
10 |
000
|
|
|
|
11 |
Kuoloon asti kesti, vakaana liitossaan.
|
|
|
|
12 |
Kun isä äiti esti, eroittaa rakkaastaan.
|
|
|
|
13 |
000
|
|
|
|
14 |
Kun mikään ei auta, sana vanhempain.
|
|
|
|
15 |
He vielä voimallansa, käytteli valtaansa.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Hääsali manalassa, neidolle hankittiin.
|
|
|
|
18 |
Ja kelloin kaikuessa, vihille saatettiin.
|
|
|
|
19 |
000
|
|
|
|
20 |
Se hauskalta ei tunnu, sulhasen mielestä.
|
|
|
|
21 |
Häneltä järki puuttui, työstään voi päätellä.
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
Hän raivomiellä meni, armaansa kotihin.
|
|
|
|
24 |
Ja virtain vuoti veri, kostoksi kauheimman.
|
|
|
|
25 |
000
|
|
|
|
26 |
Murhaajan kirves saattoi, vanhemmat hautahan.
|
|
|
|
27 |
He lepää näillä paikoin, viimeistä lepoaan.
|
|
|
|
28 |
000
|
|
|
|
29 |
Vaan sulhasel ol matka, Uraalin vuorten taa.
|
|
|
|
30 |
Ei armaansakaan hautaa, hän näe milloinkaan.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
Näin kauheasti päättyi, tää lemmen rakkaus.
|
|
|
|
33 |
Tää esimerkki teille, myös olkoon varoitus.
|
|
|
|
34 |
000
|
|
|
|
35 |
Se minkä Luoja liittää, ei saisi eroittaa.
|
|
|
|
36 |
Sen itse meille Herra, sanassaan teroittaa.
|
|
|
| |
|